Viimeaikoina olen taas muutamasta lehdestä lukenut hetkessä olemisen taidosta. Itselläni se toteutuu parhaiten hevosen selässä. Tunnin aikana ajatukset hyvin harvoin lähtevät vaeltelemaan minnekään muualle. Lähes kaikki muu elämä sitten onkin multitaskingia eli vähintään kolmea asiaa pitäisi tehdä samaan aikaan että omasta mielestäni olisin tarpeeksi tehokas.

 
Tänään ratsukseni osui ensimmäistä kertaa Luke. Etukäteen siitäkin tiesin että iso, tumma ja melko laiska. Viimeksi estetunnilla hujautteli esteistä ohi mutta olen nähnyt sen myös hyppäävän kunnollisesti. Luke oli vielä pihalla ja löytyi lopulta maneesin takaa. Kuntoonlaittoon ei jäänyt hirveästi aikaa ja luimiva hevonen ei nopeuttanut toimintaa. Olin aika yllättynyt että Lukekin oli niin äkäisen oloinen tallissa.
 
Ratsukoita tunnilla oli 7 tai 8, en laskenut. Kelinä aurinkoinen +15 ja me kentällä. Alkutunnista Luke oli vähän kamelimainen. Pitkä ja hankalasti hallittava. Asetuksia en saanut kunnolla läpi ja meno oli välillä löysempää, välillä taas hieman mutkaista. Pyöreydestä ei ollut haaveita tunnin aikana. Välillä sentään reippaus löytyi. Alkuverkassa ravailtiin puomien yli isompaa ja pienempää volttia sekä katkaistua kulmaa. Tasainen kääntäminen oli haastavaa. Pysyttiin kuitenkin suht vaaditulla tiellä ja vauhtikin säilyi. Sitten mentiin niitä laukassakin.
 
Verkkahypyt hypättiin oikeassa kierroksessa ravissa kulmaan. Krista kommentoi että Luke painaa sisäpohjetta vasten. Ehkä kolmannella kerralla huomasin sen itsekin, siihen asti kuvittelin että johtui kuskin huonosta ohjauksesta. Sitten verkkaeste nostettiin okseriksi (n. 55 cm) ja hypättiin laukassa vasemmassa kierroksessa. Kahdesti okserin yli eikä ollut kovin kaunista. Tarvitsen näemmä enemmän kuin kaksi laukassa lähestyttävää hyppyä ennen kuin pääsen uuden hevosen hyppytyyliin sisälle.
 
Sitten hypättiin kahta pystyä (n. 65 cm), oikeassa kierroksessa kulmasta käännös kohti kentän keskustaa, ekalta pystyltä vasemmalle voltti/ympyrä ja suoristus toiselle pystylle (joka sijaitsi siis ekalta pystyltä katottuna etuoikealla) ja toisen pystyn jälkeen oikealle. Ekalla kerralla alku meni ok kun sain hevosen liikkeelle, laukka taisi vaihtua aina kun piti, ainakin johdin huolella. Tokalle pystylle ei askeleet sopineet ja ite olisin ottanut vielä yhden askeleen mutta Luke päättikin hypätä kaukaa enkä sitten ollut ite hypyssä mukana. Päivän rumin. Toinen kerta meni paremmin ja laukkakin rullasi huomattavasti reippaammin. Muut käskettiin raville ja käynnissä menevät uhattiin heittää tunnilta ulos. Luke yritti välillä kyttäillä esim. autoja tai sokeripaloja mutten pahemmin välittänyt vaan laitoin ratsun takaisin ruotuun ja hommiin.
 
Lopuksi hypättiin vielä muuria. Alkukorkeus oli muurilaatikon verran, jotain 70 cm hujakoilla luultavasti. Ekalla kerralla mentiin ensin liian lujaa ja pitkänä, este meni aika töksähtäen. Toisella kerralla laukka oli edelleen liian pitkää. Kolmas kerta taisi mennä suht ok. Sitten meille vielä nostettiin. En tiedä paljonko oli mutta näytti pelottavan korkealta. Metrin ehkä. Siinä tuli ekalla meidän päivän paras hyppy. Lähestyttiin reippaasti mutta lyhyenä ja tahdikkaana ja olin ite hypyssä kivasti mukana. Pientä miinusta aavistuksen vinosta lähestymisestä. Toinen kerta lähestyttiin yhtä hyvin mutta ite menin hypyssä liikaa kaulalle. Mukisematta yli kuitenkin. Loppuravissa Luke liikkui reippaasti mutta edelleen kaikkea muuta kuin pyöreänä.
 
Kommentit oli ihan positiivisia että lopussa Luke näytti ihan eri hevoselta ja että se on sellainen hevonen jota on ratsastettava. Plussat Lukelle siitä ettei ollut yhtään niin paha tahmakavio kuin luulin. Hyvinhän sen sai liikkeelle ja vielä paremmin olisi saanut jos olisi alkuun ollut paremmin tilaa usvatella.
 
Ongelmia:
alkuun kamelimainen
asetukset ei kovin ihanasti läpi
Luke oli koko tunnin vähän pitkänä
 
Parannusta:
parani huimasti loppua kohti, laukka reipastui ja löytyi tahti
ei kieltoja
Krista pisti porukan töihin kun meinasi taas mennä odotteluksi