Keskiviikkona heräsin jo ennen kahdeksaa tallireissun takia. Luvassa maastolenkki Pikkaralassa Sirkalla Väinön + vuokraajansa seurassa. Sirkka oli taas hoitaessa nätisti eikä kummastellut neonväristä ratsastusloimeakaan. Hyvin sain sen asennettua, vaikaa ekaa kertaa asialla olinkin. Kuskille turvaliivi ja hepan kanssa sävy sävyyn oleva neonvärinen huomioliivi päälle.

 
Tallin pihalla kyytiin ja alkumatkasta ison tien yli. Hepat oli nätisti eikä pahemmin autoista hötkyneet. Matkaa mentiin melko pitkään käynnissä, tädit keskenään turinoiden. Matkalle osui useampi hieno hiekkakuoppa, joissa tehtiin mäkitreeniä. Pätkät myös ravattiin ja yhdellä ravipätkällä Sirsi rikkoi laukalle kun hoputin reippaampaa menoa. Laukkasi niin nätisti että annoin mennä. Myöhemmin otettiin sitten leveämmällä pätkällä laukkaa ihan suunnitellusti. Nousi taas sangen huonosti. Pyysin ensin vasenta, ei mitään. Sitten pyysin oikeaa niin lopulta nousi vasen. Annoin kuitenkin laukata kun kerran toivottuun askellajiin asti päästiin. Reissun aikana mentiin 3 vai 4 laukkapätkää, vähän pidempään yleensä kerrallaan. Vikalla kerralla laukka nousi jo hyvin pyynnöstä. Vikassa laukkapätkässä tunsin takamuksessani että hepo oli vaihtanut edestä ristilaukalle. Vaihto sutjakasti ravin kautta. Se vähän yllätti että Sirkka laukkasi niin rauhassa. Alkuun sai lähes patistella pysymään laukassa. Ei juurikaan imenyt.
 
Parin tunnin aikana ehdittiin koluta ensimmäinen maastosektori ihan hyvin ristiin rastiin, välillä myös pienempiä polkuja pitkin. Eikä tullut ketään vastaan. Välillä annoin hepan kävellä pitkin ohjin ja käyttäytyi tosi nätisti. Ei kyttäilyjä eikä mitään. Hyvin tulivat hepat keskenäänkin toimeen. Kovin rankka reissu ei mielestäni ollut mutta tulipa ratsulle hiki pintaan.
 
Ongelmia:
laukannostot
 
Parannusta:
hepot oli tosi fiksusti