Perjantain oman tunnin aiheena oli vinohypyt kavaleteille ja olin sekä mielissäni että hitusen jännittynyt kun kuulin että saan Assin. Haaveilin vähän Korasta ja arvelin että tulisi Hasse. Viiden kavaletin lisäksi maneesiin oli tuotu tekokukkia ja pari "palmua", mitä lie pikkupuita. Ennen tuntia meinasi tulla kiire kun sekoilin kellon kanssa. Vartissa hepo kuitenkin kuntoon, onneksi Miia auttoi. Olin jopa ajoissa maneesissa. Ratsukoita tunnilla oli 9.

 
Alkuverkassa Assi oli vähän hidas ja omaan tapaansa ei hirmuisesti reagoinut pohkeisiin. Kannukset ois voineet olla hyvä apu. Laukka nousi aluksi tahmeasti ja oli hyvin hidasta. Tulipa yksi pukkikin kun raippasin lisää vauhtia. Alkuverkassa meno pikkuhiljaa muuttui kelvolliseksi. Alkuun hypättiin yhtä kavalettia ympyrällä. Meille tuli sanomista viimeisen neljänneksen oikomisesta ennen hyppyä ja sain sitä sitten korjattua. Odotin että hepo säntäilee hypyn jälkeen mutta hyvin maltillisesti kiihdytti. Tulipa yksi oikein huonokin hyppy kun ponnistettiin hepan kanssa eri aikaan. Vielä yksi sakkokierros päälle ja hyvä tuli.
 
Seuraavaksi hypättiin kahta vinossa ollutta kavalettia linjalla oikeassa kierroksessa kahdesti putkeen. Ekalla kerralla Assi eteni reippaasti ja väliin tuli 4 askelta. Seuraavalle kerralle ei ollut tarkkaa suunnitelmaa ja väliin luikahti viides askel. Ope kysyi että tuliko se tarkoituksella ja rehellinen vastaus oli että ei. Sitä seurasi vielä sakkokierros tavoitemäärällä 4 ja siihen päästiin. Odotteluaikana piti kävellä pitkin ohjin. Ekalla kerralla kun katolta tippui lunta niin Assi ei ollut moksiskaan mutta säpsähdin ite.
 
Sitten hypättiin pelottavimmat kavaletit (toisen alla kukat, toisen reunoilla palmut) suorilla lähestymisillä, eipä se Assi niitä pahemmin katellut ja yli päästiin. Sen jälkeen oli vuorossa minirata. Uralta vinosti keskilinjalla olleen kavaletin yli ja vasemmalle uralle, täyskaarrolla seuraavasta (palmukavaletti) yli ja taas uralle. Lyhyen sivun noin puolesta välistä käännös keskilinjalle ja kukkakavaletti vinosti. Tulikohan vielä volttia ja enempiä hyppyjä, en muista.
 
Odotellessa oltiin edelleen maneesin takapäädyssä kävelemässä pitkin ohjin. Sattuipa sitten vähän isompi lumimassa vyörymään katolta alas ja kaikki hevoset otti lähdöt. Assi kiihtyi hienosti nanosekunnissa nollasta sataan joukon etunenässä. Ite taisin keikahtaa aikamoiseen takanojaan ja muutaman askeleen jälkeen kellahdin oikealta alas. Tällä kertaa valitettavasti seinän puolelle. En tiedä miten päin kyydistä pyörähdin mutta olin ihan hiekassa, naama ja suukin täynnä hiekkaa ja oikea kenkä lähti jalasta. Oikeaan kankkuun sattui ja olipa valmiiksi kipeänä ollut vasen alaselkäkin entistä pahempi. Nyt en ollutkaan samantien sinkoamassa takaisin kyytiin vaan piti vähän aikaa puhallella. Kun totesin että kaikki toimii ja toivuin pahimmasta alkujärkytyksestä niin kipusin sinnikkäästi takaisin kyytiin. Vähän kivuliastahan se oli. Muilta ratsukoilta tuli kommenttia että pelkäsivät tulevansa mun yli.
 
Oltiin sitten lopputunti hyppyvuorossa vikana mutta loppuun asti sinnittelin. Keskittyminen ei ollut enää parhaimmillaan ja laukkaaminenkin vähän sattui. Kun hypättiin kavereita kohti niin Assin puskeminen tuli hyvin esille. Vaikka tiesin että viettää kavereita kohti niin en arvannut kuinka pahasti. Liirattiin useampi metri reitiltä sivuun ja laukkakin tippui käyntiin. Raippa oli valmiiksi oikeassa kädessä mutta silti pääsi luisumaan. Lopuksi tuli vielä sanomista että pitää tehdä huolellisempi tie ja otettiin yksi tehtävä sen takia heti ekan hypyn jälkeen alusta asti uudestaan.
 
Lopputunnin olinkin sitten lumien takia melko säpsynä. Pohdin ettei ole varaa tulla enää toista kertaa alas. Power sai tuupattua toisen palmuista nurin ja sitäkin säikähdin vaikka kuinka. Olipas tunti kun pelottavinta oli pitkin ohjin kävely. Se helpotti kun ope käski lopuksi kaikki ympyrälle laukkaamaan ja siitä sitten yhden kerrallaan liikkeelle hyppäämään. Sen jälkeen olikin jo loppuverkan vuoro. Olin aika ihmeissäni kun Assi pyöristyi loppuraveissa aina joksikin aikaa kerrallaan. Jotain tuli siis tehtyä oikein kaikesta huolimatta.
 
Tämä meni nyt top 3 pahimpiin tippumisiini. Yleensä kun vaan kierähdän hiekalle eikä tule mustelmiakaan. Nyt tuli oikein mojova mustelma oikeaan jalkaan. Pahinta tässä oli että kisaviikonloppu edessä. Kotiin pääsemisessä tuskaisinta oli saada vasen jalka nostettua autoon ja sieltä pois. Voin kuitenkin lohduttautua sillä että nyt en voi pahemmin syyttää tippumisesta itseäni vaan tämä meni enemmän huonon onnen piikkiin.
 
Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä kun ratsu poistuu paikalta
Assi reagoi huonosti pohkeisiin
kuskia rupesi jännittämään hepan säikkyily
 
Parannusta:
kavaleteista mentiin mukisematta yli
ei kiihdytellyt hypyissä vaikka arvelin
kuski oli sinnikäs ja ratsasti lopputunnin kipuisena