Kora ei tänäänkään pahemmin kyttäillyt. Heti alkutunnista huomasin hepan vetelyyden. Maneesissa oli kyllä tosi kuuma ja itelläkin oli melko tukala olo pitkähihaisessa poolossa + turvaliivissä. Pihalla oli aurinkoinen +11, maneesissa varmasti huomattavasti enemmän. Pohkeilla en Koraa saanut reippaaksi. Raipalla piti vähän naputella mutta onneksi vauhtia kuitenkin löytyi suht näteillä pyynnöillä. Opelta tuli tosin myöhemmin noottia että pohkeilla eikä raipalla. Aikamoista kumauttelua jaloilla esitin, maiskuttelua unohtamatta ja vaikutus oli lähellä nollaa. Alkuraveissa Kora kyttäili hitusen ovipäätyä ja vähän pahemmin seinän viereen nostettua porttia.

 

Alkuun tultiin puomeja ravissa. Esteen kohdalla 2 puomia, okserin ympäri voltti, takaisin linjalle, puomi seuraavan esteen yli, voltti sisään, suoristus ja 2 puomia vikan esteen kohdalla. Kora oli vinossa, ravi matoi, välillä ratsu kiemursi kun tuijotti seinään nojaavaa porttia ja puski sisäpohjetta vasten. Ei alkanut kovin lupaavasti. Toinen suunta ei ollut juuri parempi. Ope sanoi että pidä jalat paremmin aloillaan kun niiden heilunta aiheuttaa "taustakohinaa" Koralle ja siksi se reagoi huonommin. Kannuksia oli ikävä. Tätä tultiin myös laukassa. Siinä taisi vielä myötälaukat säilyä. Vähän puski volteilla sisään ja tuli sanomista että pidä ulko-ohja paremmin tuntumalla. Muutaman lyhyen hetken Kora jopa myötäsi edestä.

 

Ennen kun alotettiin hypyt tuli käsky että jalustimet ylös. Vähän kammoksutti. Samaa tultiin edelleen. Pari ekaa kierrosta olin ihan veto pois ja hepo oli löysä. Meidän ponnistuspaikatkin oli sitten mitä sattuu. Yli päästiin kuitenkin vaikka kolinaakin oli. Laukka taisi joka hypyllä vaihtua vääräksi ja voltilla sitten ravin kautta korjailin. Ei mitään liian nopeaa toimintaa tänäänkään, valitettavasti. Ensin siis vasemmassa kierroksessa, sitten vaihtui oikeaksi. Keskimmäinen pysty oli portti. Vääriä laukkoja tuli edelleen mutta nyt rupesi ponnistuspaikat jo vähän osumaan. Lopulta laukkakin säilyi muutaman kerran oikein. Vikaa estettä nostettiin. Olikohan lopulta 70 - 80? Vikalla sakkokierroksella tultiin enää vika este.

 

Sitten vaihdettiin okseriin, joka oli suunnanvaihtoeste. Ensin tultiin sitä ympyrällä hypäten. Ensin oikea, sitten vasen kierros. 2 - 3 hyppyä aina kerrallaan, riippuen miten meni. Muutama väärä laukka tuli mutta pääosin pysyi oikein. Kora hyppäsi epäröimättä ja tuntuu että itellä meni paremmin kun katsoin opea ympyrän keskellä enkä estettä. Lopuksi hypättiin okseria vielä kasilla suuntaa vaihtaen. Siinä tuli vääriä laukkoja. Ja jälkimmäisen hypyn jälkeen valahdin vähän kaulalle ratsun vasemmalle puolelle. Käsky kävi että jatka työskentelyä. Melko nopeasti kasasin itseni taas kunnon asentoon. 6 laukkaa olisi riittänyt valmistautumiseen seuraavaa estettä varten. Sakkohyppyä ei enää tullut.

 

Onneksi sain itseäni vähän piiskattua hereille lopputunnista. En tiedä oliko syömiset pielessä vai mikä mutten muista koska viimeksi olisin ollut yhtä pahasti väsyksissä tunnilla. Ilman jalustimia hyppääminen oli hyvää treeniä. Paljon enemmän olisin varmaan saanut tästä irti jos en olisi ollut näin nukuksissa. Mutta pysyinpä kyydissä! Toukokuu tippumatta!

 

Videokooste tunnin hypyistä: http://youtu.be/vq5FbkUrdF8

Pahoittelen summassa heitettyjä musiikkivalintoja mutten muuten osannut mykistää videon omia ääniä.

 

Ongelmia:

pohkeiden toimivuus

väärät laukat

kuski kuutamolla

 

Parannusta:

kaikesta epäröimättä yli

 

Kora ja Hasse on näemmä myynnissä. Taitaa olla sit taas uuden esteratsun etsintä luvassa :(

 

Hasse oli jo edellisellä tunnilla. Kuulemma ollut tahmea ja pelännyt pressua. Kentällä vaihdettiin taas suitset. Laitoin myös etusuojat. Alkuravissa päätin että en suvaitse pressun kyttäystä. Vähän sitä kattoi mutta paria ristiaskelta pahempaa ei tullut. Parhaiten meni kun itekin katselin jonnekin muualle ja yritettiin mennä rennosti ohi. Taas Ponnyakutenin vihjeillä. Opelta tuli toive pyöreämmästä ravista. Sisäpohje käyttöön ja ulko-ohjan tuki. Vähän vääntelyä tarvi ennen kuin onnistu. Ravissa taisi kolmesti käydä alkutunnista että hepo nosti turpansa ylös ja hidasti. Aiemmin opittu konsti että ohjat pois ja pohkeilla eteen auttoi joka kerta nopeasti.

 

Laukkaverkassa tehtiin 10 metrin voltteja kumpaankin suuntaan. Hasse liikkui melko vaivattomasti. Voltit oli ehkä aavistuksen isoja ja ratsu hieman pohkeen takana. Meni kuitenkin päällepäin nätisti ja rauhallisesti. Kun vaihdettiin suuntaa oikeasta kierroksesta vasempaan niin tein laukassa täyskaarron ja ajattelin vaihtaa laukkaa askeleessa. Sepä ei onnistunutkaan vaan vauhti hyytyi lähes paikalleen. Uusi laukka nousi sitten ravin kautta. Toiseen suuntaan vaihto onnistui myöhemmin askeleessa.

 

Verkkatehtävänä mentiin kentän poikki jumppasarjana olevia maapuomia ja kolmea kavalettia. Ensin oikeassa kierroksessa kahdesti. Tarkoitus oli kavalettien jälkeen pysäyttää linjalle kohti tuomarikoppia. Hasse meni ihan rauhallisesti mutta jarrutus ei ollut kovin sulava. Sitten sama vasemmassa kierroksessa tietä kohti. Ekalla yrityksellä Hasse loikkasi juuri ennen ekaa kavalettia oikealle. Siinä tilanteessa ei ole itellä enää konsteja päästä sulavasti yli. Kavaletin eteen siis nollaamaan tilanne ja uusi lähestyminen. Ajatuksissa rullasi pidäte, pohkeet, pidäte, pohkeet ja nyt päästiin yli. Mutta olin ite paljon epävarmempi kyydissä, jolloin en ollut ihan mukana hypyissä. Taisin vetää Hasse-parkaa suustakin. Jarrutus ennen tietä oli myös aika kaameaa paikallaan pomppimista pää ylhäällä ennen pysähtymistä.

 

Kavaletit vasempaan kierrokseen. Myötäys ja katse ainakin kunnossa. Takapuoli voisi olla vähän lähempänä satulaa. Kiitos kuvauksesta Ellalle.

 

Tänään jätin esteet tietoisesti näyttämättä etukäteen. Sivuloikkatilanteita siis saattaisi tulla enemmänkin mutta nyt laitoin itseni likoon että miten niistä selvitään kun ratsu epäröi.

 

Seuraavana tehtävänä tultiin estelinjaa oikeassa laukassa: portti ja okseri. Väliin toivottiin kuutta laukkaa. Eka kerta meni yllättävän helposti. Hasse ei pahasti porttia katsonut ja muistin käyttää niitä pohkeitani. Okseristakin päästiin hidastamatta yli. Toinen kierros oli paljon epätasaisempi. En muista kummalle tuli iso ja toiselle pienempi hyppy. Askelpituus välilläkin vaihteli mutta kuusi laukkaa tuli edelleen. Kummallakin kerralla taisi olla okserin jälkeen väärä laukka. Sain korjattua askeleessa. Vauhti myös kiihtyi vähän okserin jälkeen.

 

Sen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin okseri edellä. Hitusen epätasainen taas mutta kuudella. Seuraavalle kierrokselle nostettiin vähän. Vauhtia taisi olla hippunen liikaa kun välissä sain pidättää melko paljon. Kuusi laukkaa kuitenkin tuli. Ope sanoi että oli kuudella jo ahdas ja käski tulla viidellä. Viisi onnistui hyvin.

 

Okseri vasemmassa kierroksessa. Nyt kaipaisin jo vähän löysempää ohjaa hyppyyn. Ella kuvasi.

 

Meille vielä nostettiin, portin päällä oleva puomi ehkä kasikymppiin ja okseri taisi olla 85. Suunta vaihtui taas oikeaksi ja viidellä piti tulla. Nyt ponnistuspaikka osui portilla niin lähelle että väliin tuli 6 laukkaa. Uudestaan kävi käsky ja sama moka taas. Uudestaan kuului komento ja edelleen tultiin ihan portin juureen. Luottavaisesti Hasse siitä joka kerta hyppäsi ja muualla liikkui pohkeista hyvin eteen. Vähän vaan hidastui estettä kohti. Nyt käänsin sitten jo portin jälkeen pois linjalta kun eihän siitä viidellä ois selvitty. Vielä uusi yritys, nyt askel osui, saatiin ponnistus hyvään kohtaan, laakeampi hyppy ja sujuvat 5 askelta väliin. Lopuksi piti luultavasti vielä korjata laukka.

 

Kiva oli että Hasse ei esteillä epäröinyt vaikka ne vähän isompia olivatkin. Kivaa oli myös että oma istunta pysyi tänään suht paketissa enkä hypännyt metriä hepan yläpuolella. Kuvien perusteella parantamisvaraa on kuitenkin edelleen. Loppuraveissa Hasse oli tosi tasainen ja helppo. Ope kommentoi että osta pois. En kyllä Hassea ostaisi jos hevosen meinaisin hankkia. Mutta tunnustan että olen ruvennut tykkäämään siitä enemmän. Pitäisi sitä koulupuoltakin vielä testata uudestaan. Esteillä veikkaan että nivelten kanssa oltaisiin edelleen siellä alkukertojen kaahotuksessa. Yleensä en tykkää ajatuksesta että vaihdetaan vahvempiin kuolaimiin ongelmia pakoon mutta Hassen kanssa elämä muuttui pelhameilla helpoksi. Kummallekin.

 

Ongelmia:

kielto kavaletille

lopuksi saada ponnistuspaikka vähän kauemmas

 

Parannusta:

ei kuskin kiikuttelua

vain 1 kielto kavaletille vaikken näyttänyt esteitä

laukka vaihtui askeleessa vasemmasta oikeaan

 

Alkutunnista ratsu oli taas vähän änkyrä. Menokin oli aika epätasaista ensimmäiset 30 minuuttia. Siinä siis työskenneltiin käynnissä ja ravissa, ympyröitä ja siirtymiä. Sitten palat loksahti kohdilleen ja meno helpottui. Laukassa keskityin siihen, että muoto pysyy nostossa ja laukassa ratsu on tasaisemmin pyöreä. Vasen kierros meni hienosti ja hidastikin helposti. Hidastaessa turpa tosin nousi. Mutta parissa askeleessa laukasta seis ja juurikaan vetämättä.

 

Oikea kierros oli hankalampi. Easya keljutti kun pyysin asettumaan sisälle. Siitä seurasi pään viskelyä, kiihdyttelyä ja poikitusta. Pienen taistelun jälkeen vähän parani. Oikeaa sitten työstettiin enemmän.

 

Kun myötälaukat kelpasi niin piti kokeilla vastalaukkojakin. Vasen laukka oikeaan kierrokseen meni hyvin ympyrälläkin. Vaan oikea laukka vasempaan kierrokseen oli ihan hukassa. Pari askelta ja rikko. Ei meinannut suorallakaan onnistua. Omistaja nauroi välissä että mitä tölttiä oikein mennään kun hepo asetteli jalkojaan mieleisikseen. Onnistumisen salaisuus oli tänään siinä etten yrittänyt pitää heppaa liian suorana vaan annoin sen taipua laukan suuntaan. Ei kovin tyylikästä mutta nyt oikea laukka säilyi myös kaarteen yli. Myöhemmin päivällä piti selvittää että virallisesti (esim. koulukisoissa siis) vastalaukassa ympyrällä ratsu pitäisi olla asettuneena laukan suuntaan (eli ympyrän kaarelta ulospäin). Mutta jumpatakseen hevosta sitä voi taivuttaa vastalaukassa myös ympyrän keskelle.

 

Omistaja halusi välillä käydä laukkaamassa. Mikäpä siinä. Sen jälkeen jatkoin vielä ite vähän laukassa. Pyöreä laukka ja muutamat hyvät siirtymiset kumpaankin suuntaan. Loppuraveissa ratsu olikin kivan etenevä ja tasaisen pyöreä.

 

Ongelmia:

hevonen ei ole lihansyöjä

alun epätasaisuus

oikea laukka vastalaukkana

oikeassa myötälaukassa asetus sisään

 

Parannusta:

laukat nousi hyvin, hepo pysyi loppua kohti pyöreänä

melko tarkkoja siirtymiä

vasen laukka vastalaukkana

loppuraveissa oli kivan tasainen

 

Easyn kanssa olin luokan vikana. Ohjelmana siis edelleen A-merkin kouluohjelma (pdf). Heti Aksun kyydistä hevosen vaihto. Välissä oli 12 minuutin verkkatauko. Easy oli heti alusta asti kivasti kuulolla ja energiatasoltaan mielestäni juuri sopiva. Ei yhtään laiska eikä pätkääkään kipittävä tai rynnivä. Verkka tehtiin monipuolisesti radan tehtäviä mukaillen. Oli ihanaa kun kaikki toimi tappelematta. Vastalaukat nousi, käännyttiin laukkavolteille. Keskilaukka irtosi ja tuli takaisinkin. Välillä muistin laukassa oikeaan kierrokseen asettaakin. Pohkeenväistöt lähti kun raipalla vähän muistutti. Peruutukset oli suoria ja kuuliaisia. Ravista pysähdyttiin hyvin. Tehtiin vielä vähän siirtymiä. Ehdin vähän aikaa kävellä pitkin ohjinkin ennen omaa vuoroa.

 

Radalla mentiin Easyksi sangen tasainen suoritus. Alaspäin siirtymät ei töksähdelleet, pää oli vähän epätasainen, laukassa pahempi. Pohkeenväistö oikealle ei meinannut lähteä. S:n muotoisesta vaihtourasta tuli kaikesta keskittymisestä huolimatta sanomista että huolellisempi taivutus. Keskiraveissa olisi tuomarin mukaan pitänyt edetä vielä rohkeammin. Ei tullut yhtä hyviä keskiraveja kuin eilen tunnilla. Laukassa suurin ongelma oli riittämätön peräänanto. Mutta ei yhtään tahtirikkoa. Jopa lävistäjä laukassa pysyi melko loppuun saakka.

 

Tuomaripalaute tuli suullisena. Yllätti aika kovasti kun kuulin että saatiin jälkimmäisestä käynnistä seiska! En ole helpon B:n ohjelmistakaan saanut ikinä seiskaa. Ravi oli kuulemma hyvää mutta laukassa pitäisi olla pyöreämpi muoto. Paperi kertoo numeroita neljäpuolesta seiskaan. Tuntuu että tuomari oli kiltillä päällä sillä ei omasta mielestäni ihan niin hyvin mennyt. Prosentteja tuli 54,259. Tavoite oli saada 51 eli siinä onnistuttiin heittämällä. Rataan olin tosi tyytyväinen mutta silti harmitti olla niin paljon muita huonompi. Pitää vaan muistaa että Easy ei ole kouluratsu.

 

Seuraavana tavoitteena on saada laukan muoto paremmaksi ja laukastakin vitosta parempia numeroita. Väistötkin pitäisi saada lennokkaiksi myös kisoissa. Tulipahan kuitenkin vahvasti hyväksytty tulos.

 

Meidän suoritus (Elina kuvasi): http://youtu.be/cLMZ86rBpR8

 

Verkka-aikaa oli 20 minuuttia. Alku meni ihan hyvin kun mentiin ensin käyntiä pitkin ohjin ja sitten kevyttä ravia kumpaankin suuntaan. Laukka nousi vähän tahmeasti ja vastalaukka ei ollenkaan. Samoin peruutuksesta ratsu veti herneet pahasti nenään. Kuudennellakaan yrityksellä en saanut vastalaukkaa nousemaan. Arvelin että istun jotenkin kenossa. Välillä myötälaukkakin nousi vaan pomppimaan paikallaan. Kun yritin komentaa raipalla niin ratsu pukitti. Tässä vaiheessa arvelin jo että radalla odottaa katastrofi. Lopulta sain ratsun kuitenkin laukkaamaan suht rennosti eteen ja ravikin meni sitten ihan ok. Väistöt meni jotenkuten, ainakin väisti. Aikakin loppui, joten en kiusannut itseäni enkä heppaa enää hankalilla asioilla.

 

Olin luokan ekana vuorossa. Kiersin radan ensin ravissa kumpaankin suuntaan. Olo oli melko epäluottavainen, joten ohimennessä huikkasin tuomarillekin että katastrofi luvassa. Alku meni ihan kelvosti vaikka ratsun ravi katosikin mateluksi. Hieman vino alkutervehdys, 5. Voltti oikealle 6, aktiivisempaa ravia kaipasi niin tuomari kuin kisaaja. S:n muotoisesta vaihtourasta tuli 5,5, ravi hyytyi edelleen. Voltti vasemmalle toi kutosen vaikka ravi oli edelleen hidasta. Raviväistö vasemmalle oli 5,5:n arvoinen, sekin tultiin tosi hitaasti. Sitten ongelmat lähtivät pahenemaan. Keskiravi ei meidän hyytyilystä paljoa eronnut, siitä tuli 4,5. Pohkeenväistö oikealle rupesi olemaan jo sitä katastrofia. Hepo tiputtaa käynnille, kuski puhkuu kyydissä. Ei kehtaa potkia mutta yrittää kovasti saada ravia. Ratsu ei suoristu vaan poikittaa pituushalkaisijalla kohti C:tä, liikutaan kuin täit tervassa. Lopulta suoristin hevosen sinne, minne väistön olisi pitänyt loppua ja sain ravin takaisin ylle. Tästä saatiin kolmonen.

 

Ravissa hepo vähän aikaa jopa liikkui ja meinasi mennä pysähdykseen turhankin reippaasti. Päästiin oikeassa kohdassa pysähdyksiin. Peruutus meni huimasti paremmin kuin verkassa mutta peruutusavun jälkeen pakki jäi päälle enkä meinannut saada ratsua taas eteenpäin. Paperissa lukee että liikaa askelia ja tarmokkaammin liikkeelle. Numerona silti kiltti 5,5. Käyntiin hepo siirtyi vaaditusti mutta sen motivaatio oli nollilla. Meinasi häipyä käynnissä paikalta ja käytiinkin pyörähtämässä oviaukon väärällä puolella. Koska kisoissa ei ollut kouluaitoja vaan puomit niin siitä ei hylätty. 3 ja kuriton. Valmistelin vastalaukan huolellisesti ja ajattelin että nostaa varmaan myötälaukan kuten verkassakin. Mutta Aksupa ei nostanut mitään laukkaa! Puolessavälin pitkää sivua päästiin raviin. Huhkin taas kyydissä, maiskutinkin varmaan jo. Eikä noussut C:ssä myötälaukka. Rupesi olemaan melko epätoivoinen olo. Laukka nousi lopulta pitkän sivun alusta ja sain käännettyä laukkavoltille. Siinä tippui raviin ja karkasi voltilta ulos. Totesin että tästä ei tule hyvää ja keskeytin.

 

Tuomarina toiminut ope komensi että laukkaa ja lähti hakemaan meille raippaa. Meni taas melko pitkään että laukka nousi. Ehdin kuitenkin ennen raipan tuloa. Ei vieläkään vauhdilla mässäilty. Pyysin Aksulta lisää vauhtia mutta aika rauhallista oli. Pari kierrosta ympäri ja sitten todettiin että riittää.

 

Eipä mennyt tämän "helpon" hevosen kanssa ihan putkeen tällä kertaa. Ratsua ei voi osaamattomuudesta syyttää kun kuitenkin toisen kuskinsa kanssa pärjäsi. Itellä näihin kommunikaatio-ongelmiin arveluita oli monia: joko istuin käsijarru päällä, olin liikaa suussa kiinni, hepo oli kuriton tai raipan poisjättö haittasi. Nettikeskustelu fb-seinälläni oli sitä mieltä että ei mitään järkeä mennä kisoihin hevosella, jolla ei ole treenannut. Kun kerroin edellisen koulutunnin Aksun kanssa menneen huipusti niin se vain sivuutettiin. Rivien välistä luin lisäksi luulevani itsestäni ja ratsastustaidoistani ihan liikaa ja tuppautuvani liian vaikeisiin luokkiin. Pahoitin mieleni taas enemmän näistä kommenteista kuin huonosti menneistä kisoista. Tuomarina ollut ope vastasi myöhemmin kysymykseeni mikä meni pieleen että ratsu oli liikaa pohkeen takana ja että tommosta sattuu eikä niitä kannata jäädä murehtimaan. Itse veikkaisin etten ollut kankien kanssa tarpeeksi herkkä. Nivelten kanssa tällaista ongelmaa tuskin olisi ollut. Mutta sitä en niele että luokka olisi ollut meille liian vaikea. Tällä menolla kun ei oltaisi helppoa C:täkään selvitetty.

 

Arvoin pitkään että laitanko videota näkyville. Tässä se kuitenkin on. Kiitos Elinalle kuvaamisesta.

 

Kun päästiin paikalle niin koulurata oli jo puomeilla rajattu kentälle. Osa ratsukoista näytti kuitenkin menevän ilman satulaa, joten nakkasin meidänkin satulan aidalle. Lopulta sai valita että tahtooko mennä ilman satulaa itsenäisesti leikkituntia vai puomien sisällä opetuksessa koulutreeniä. Valitsin tietysti koulutreenin huomisten kisojen takia. Tuli ehdotus että laittaisin satulan takaisin. Totesin että tässä on nyt kaikki muukin pielessä huomista ajatellen, kannukset puuttuu ja väärät suitset, joten ei se ole yhdestä satulasta kiinni. Meitä jäi opetukseen lopulta 3, kahdella muulla oli satulat. Tunnin piti tallin entinen viikonloppuope, jonka opetuksessa en joko ole aiemmin ollut tai jos olen niin siitä on useampi vuosi aikaa. Ope harmitteli että mulla ei ole Koraa kun nyt se olisi voinut täsmäopastaa sen ratsastuksessa. Olin vähän samaa mieltä. Toivottavasti siihen tulee joskus tilaisuus.

 

Tällä kertaa ei tarvinnut keventää ilman satulaa. Koulukisoissahan mennään harjotusravia. Tunnin tehtävät oli suurimmaksi osaksi B:0:n ohjelmasta mutta hyvää tarkkaavaisuustreeniä meillekin. Alkuun ratsastettiin kulmat huolellisesti. Vasen kierros oli helpompi. Oikeaan hepo puski sisään enkä saanut sitä alkuun kunnolla taipumaan. Ope sanoi että ajattele väistöä kulmassa. Myös oma oikea hartia piti saada hommaan mukaan, alemmas ja rintamasuunta enempi kaarta pitkin. Monesti kun oikea olkapääni töröttää ylhäällä ja ekana menossa, jolloin rintamasuunta on liian ulos.

 

Mentiin 3-kaarista. Siinä ongelma oli taivutus oikealle. Apuun mentiin välillä ylimääräisiä voltteja väliin. Sitten kuvioon lisättiin 4 käyntiaskelta suoristuksissa. Melko nahkeasti Easy lähti takas raville. Sanomista tuli muodon tasaisuudesta. Ja kun hepo nyppii päällään niin ohjastuntuma pitäisi säilyä. Vinkiksi tuli että kun hepo nostaa päänsä niin nostaisin myös omat käteni, jolloin siitä tulee ratsulle epämukavampaa. Kun pää laskee niin kädetkin laskee palkkioksi. Mielenkiintoinen idea, jota en muista aiemmin kuulleeni. Pitää ottaa testikäyttöön.

 

Ravissa treenattiin keskiravia lävistäjillä. Ohje oli että naama peruslukemilla. Aluksi kun ilmeeni kertoi "ääk, tää menee lujaa". Easy venytti tänään kivasti ja parhaimmillaan pysyi pyöreänäkin. Tämä oli meidän tunnin parasta antia.

 

Ratsastettiin myös pituushalkaisijaa suoraan. Suoruudessa oli aluksi vähän hakemista mutta parani hyvin. Sitten lisättiin laukka. En muista laukattiinko alkuun jotenkin erilailla. Mutta ainakin ruvettiin tekemään pituushalkaisijalla käynnistä laukannostoja, vuorotellen eri laukkaa. Laukat nousi hyvin mutta päädyssä hepo olisi halunnut oikoa. Meni sitten kiemurteluksi. Vauhtia oli pikemminkin reippaasti kuin liian vähän. Sitten piti siirtää laukasta käyntiin. Meillä väliin tuli raviaskelia joka kerta.

 

Tunti meni hirmu nopeasti. Ajattelin että noin puolet on mennyt kun katsoin kelloa mutta jäljellä olikin enää 9 minuuttia. Loppuraveissa hepo oli jo sangen kiva ja tasainen. Pahimmista päänheilutuksista oltiin päästy.

 

Ravia. Kiitos Ellalle kuvasta.

 

Ongelmia:

ohjien päät meinasi mennä takapuolen alle, laitoin solmun

omat kädet liian alhaalla

oma takapuoli hiertyi verille

 

Parannusta:

tasottui hienosti loppua kohti

keskiravit lähti hyvin

 

Kartan katselu illalla paljasti taas uusia reittejä. Näitä lähdettiin koluamaan. Hylkeenpään oikoreitille ja ravia ladulle. Siitä pieni pätkä polkua ladun viertä vasempaan ja sitten oikealle metsätielle. Pohja oli aika epätasainen. Välillä oli mutaista, hetkittäin jopa lammikoita. Yhdestä miniojasta hepat hyppäsi yli. Suuri osa mentiin käyntiä mutta otettiin välillä pieniä pätkiä ravia, taisi yksi pieni laukkapätkäkin olla. Vähän yllätti että lyhyt osa metsäpolusta oli raivattu sepelillä autotieksi. Siinä talonrakentajat meitä tuijotteli. Kovin tarkkaa tietoa omasta sijainnista ei ollut mutta taisi olla Ritaharjun takareunaa.

 

Polku oli yllättävän pitkä eiliselle reitille. Matkan varrella Easy ehti vielä säikähtää metsässä olevaa kaatunutta puhelinpylvästäkin. Aiemmin pelotti jätesäkki. Myöhemmin vielä kiveen nojaava suunnistajien(?) lappu ja lintu. Loppumatkasta reitiltä erkani monia mielenkiintoisen näköisiä pienempiä polkuja. Ehkä niitäkin voisi käydä joskus kokeilemassa. Nyt pysyttiin kuitenkin reitillä, kuten olin suunnitellut. Lopulta siis putkahdettiin kovalle tielle ja sieltä kierrettiin tien päähän talolle. Vähän matkaa mentiin polkua ravissa ja sitten nostettiin laukka. Easylla oli taas vauhtia vaikka muille jakaa. Yritin vähän hillitä ettei ihan täysiä oltais menty, polku oli kuitenkin hieman kaponen ja välillä vähän märkä tai melko pehmeä. Aika hujauksessa oltiin takaisin ladulla ja siihen piti jarruttaa vähän isommin ettei oltaisi ihan suinpäin sinne sännätty. Huh!

 

Pieni pätkä käyntiä ja sitten taas ravia takaisinpäin. Kyllä huomasi että mennään kotiinpäin kun vauhtia riitti. Kapeimmat kohdat mentiin käynnillä. Kun päästiin takaisin Kuipan lenkille niin ehdotin että otetaanko vielä laukkapätkä. Muun liikenteen takia lähdettiin laukassa uittopaikkaa kohti. Arvelin että siinä vauhti olisi pysynyt hillittynä mutta hepalla oli toiset mietteet. Nyt tie oli sen verran leveä ja pohja tasainen että uskalsin päästää vähän enemmän. Aikamoista suihkimista taas tuli. Raville hiljennys ei onnistunut ihan askeleessa tai parissa mutta hiljentyipä sitten kuitenkin. Takana tuleva sai nauttia Easyn kavioista lentelevistä kivistä. Ja hyvin pysyi poni vauhdissa. Gps paljasti myöhemmin että huippunopeus oli 42,7 km/h.

 

Uittopaikalla käytiin hitusen kahlaamassa ja mentiin vielä viimeisenkin lätäkön läpi. Kävin saattamassa Pallon tallille ja siitä sitten tien kautta Easy hetkeksi huilaamaan ennen tuntia. Tallilla huomasin että reissulla oli katastrofin ainekset matkassa: toinen jalustinhihna oli ratkennut tikkauksistaan. Onneksi pysyi vielä tämän maaston ajan.

 

Matkaa tuli 9 km, aikaa meni 1 h 20 min. Kuva Polarpersonaltrainer/Google.

 

Alkuverkkana mentiin sama lenkki kuin eilen. Kora oli huomattavasti rauhallisempi. Hypyt alotettiin tänään melko pian. Ekalla kierroksella mentiin laukassa vaan poispäin ja takaisin tultiin veden läpi. Eiliset punaset oli veden jälkeen ja siitä vielä käännyttiin vasemmalle eilisille harmaille. Kiemuroista ei oltu päästy mutta nyt esteet kuitenkin ylittyi. Seuraavaksi tultiin toiseen suuntaan. Ensin harmaa, sitten punanen, vesi, mäki ja puhelintolppa. Meni paljon varmemmin.

 

Seuraavalla kierroksella hypättiin muistaakseni leveä rengaseste alaspäin, risu ja tukkipino. Vähän Kora taas empi mutta esteet ylitettiin. Renkaalle käskettiin ajatella vasempaan laitaan. Hyppäsin sen sitten sieltä vasemmasta vaikka keskeltä pitäisi. Vasemmalla oli hankalasti risuja juuri naaman korkeudella. Piti sitten vähän sukeltaa niitä karkuun. Tukkipinolle tuli sanomista että katsoin hevosen korvien välistä eli olin liikaa menossa. Sitten tuohon lisättiin vielä harmaat loppuun. Toinen hyppy renkaalle ei ollut kovin tyylikäs sekään. Jäin hypyn jälkeen jotenkin könöttämään ja hepo meinasi pysähtyä. Koraa sai tässä vaiheessa jo pyytää etenemään. Harmaan jälkeen meinasi myös tulla stoppi. Ope epäili että hepo saattaa olla eilisestä väsynyt.

 

Sitten lisättiin taas uusi este. Veden jälkeen tukki. Muistaakseni tultiin risu, punainen, vesi, tukki ja mäki. Eka hyppy tukille oli aika huono, askel ei sopinut ja lähdettiin kaukaa. Ope huutaa että kädet mukaan. Seuraavalla kierroksella jätettiin risu alusta pois mutta muuten sama. Siinä tukkihypyllä auttoi hienosti kun ope oikea-aikaisesti neuvoi. Kantapäät alas, keskivartalo pystyyn, pysy lähellä satulaa. Laskin samalla askeleet ja ponnistuspaikkakin osui paremmin.

 

Lopuksi tultiin vielä rata: rengas, risu, tukkipino, punainen, vesi, tukki ja vihreä mäen päällä. Alku meni hyvin. Välillä Kora jopa innostui ja tukkipinon jälkeen mentiin (taas) aika lujaa. Punaisille meni hitusen lujempaa kuin olisin halunnut, samoin vedessä. Tukista päästiin kuitenkin yli. Mäelle mennessä taisin unohtua vetämään. Pohkeet teki ainakin jotain mutta taisin ite pelätä vihreää ja kyyristyä hyppyyn. Kora päätti olla menemättä. Sievästi pysähtyi esteen eteen ja minä totean että o-ou. Mäen alta haettiin uusi vauhti ja nyt muistin pysyä paremmin pystyssä. Este oli silti melko pelottavasti kukkulalla kun heti sen jälkeen oli alamäki. Kora vähän kiihdytti esteen jälkeen alaspäin. Hiljensi kuitenkin siivosti käyntiin kun pyysin.

 

Siihen loppui hypyt tältä päivältä. Lähes puhtaasti kun vika este kiellettiin. Kora oli paljon luottavaisempi. Ope vielä antoi loppupalautteen. Kysyin että mitä parannettavaa olisi. Minulla kuulemma istunta. Jos Kora hyppää erilailla kuin luulen niin jalkani suoristuvat ja olen hypyssä hyvin korkealla satulan yläpuolella. Pitäisi pysyä samassa asennossa lähellä satulaa, jousto polvissa ja nilkoissa, vain käsillä myödäten. Oma tulkintani sanoo että treeniksi istunnan parantamiseen 4 - 5 esteen pystyistä tehtyä jumppasarjaa ja ilman jalustimia/satulaa hyppäämistä.

 

Loppuverkaksi mentiin maastossa vielä ravilenkki ja käynnillä pitkin ohjin takasin. Nyt uskalsin jo ihan rennosti antaa Koran kulkea pitkin ohjin. Polttelevat pohkeenikin vapautin jalustimista. Hauskaa oli. Edelleenkään ei tullut vesihyppyjä eikä ylös- ja alashyppyjä. Tutuista esteistä jäi myös hyppäämättä kapea rengas, pelottava punaharmaa laatikko (nyt keskellä vettä) ja punainen risu. Maltillisen kokoisia olivat nuo hypätyt. Ei tarvinnut korkeutta pelätä.

 

Ongelmia:

oma istunta hypyissä

ratsu meinasi pysähtyä muutaman kerran esteen jälkeen

 

Parannusta:

hepo oli paljon rauhallisempi

vain 1 kielto

 

Päivän kooste (Inka kuvasi): http://youtu.be/jMhkokkDsHA

 

Kuvia toivottavasti tulossa.

 

Hylkeenpään reitin kohdalla oli noin 10 metrin märkä kohta sekä pidemmällä että oikoreitillä. Muuten oli yllättävänkin kuivaa. Talojen ohi pudoteltiin ravia. Hiihtoladun ylityksen jälkeen otettiin laukkaakin. Hepo meinasi innostua ja vauhdissa vähän kyttäilikin sivuille. Matkan pelottavin asia oli tumma, mutainen renkaanjälki tiessä. Siinä piti pyrähtää ympäri. Kuski tosin huomautti että tarkoitus on jatkaa eteenpäiin. Tosi äkkiä tupsahdettiin talolle. Oli aika paljon nopeampi ja kepeämpi matka kuin talvella lumessa. Parikymmentä minuuttia tallin pihasta. Tiekin oli paljon pienempi kuin mitä talvella olin kuvitellut. Talolta jatkettiin ihan karttaankin piirrettyjä teitä pitkin. Valitettavasti vaan pohja oli niin kova että mentiin suosiolla käyntiä.

 

Autotiestä päästiin nätisti yli. Hepo kulki ihan rauhassa. Vähän hassua oli maastoilla omakotitalojen ohi. Tien päässä näkyi kaksi heppaa ja toinen meille hirnui. Easy ei jaksanut tuntemattomien huuteluihin vastata. Hepat myös tuijottivat meitä silmä kovana. Päätin että käydään ainakin joella asti kääntymässä. Silta meinasi vähän heppaa jänskättää. Sehän siis tarkottaa sitä että se pitää varta vasten ylittää. Hetken sain patistella ja lopulta vähän tärisevin jaloin siitä päästiin yli. Pohdin että itelle kävisi huonosti jos hepo sillalla rupeaisi riekkumaan ja tippuisin (matalan) kaiteen yli. Ei onneksi riekkunut vaan oli huojentunut kun päästiin yli. Palkinnoksi pääsi sitten ylittämään sen heti uudestaan. Kotiin päin mentiin patistamatta mutta kovin varmoin askelin ei edelleenkään. 45 minuuttia oltiin tultu kääntöpisteeseen. Arvelin että kotimatka menee nopeammin ja olin oikeassa.

 

Paluumatkalla tiellä tuli jokunen auto vastaan. Myös musta Audi hidasti vähän meidän kohdalla. Pohdin että mahtoiko olla sama auto, jonka kaahailusta olen lukenut. Mutta eipä Easy autoista välitä. Käynti venyi hyvin ja 25 minuutin menomatka kovaa tietä taittui takaisinpäin reilussa vartissa. Mentiin käyntipätkät takaisinpäin suurimmaksi osaksi pitkin ohjin. Ravi oli reippaampaa ja laukassa sain pidättää välillä ihan tosissani. Tie hiihtoladulle ei ollut mielestäni sovelias täyteen kaahotukseen, hepo meinasi olla eri mieltä. Maksiminopeus jäi alle kolmenkymmenen vaikka vauhti tuntui melko lujalta. Ladun toisellakin puolella otettiin vielä pätkä laukkaa.

 

Matkan aikana hepo säpsyi lentoon lähteviä lintuja muutaman kerran. Onneksi näistä selvittiin polvia notkauttamalla. Ihan loppumatkasta rupesi vastaantulijoitakin riittämään. Neljä ratsukkoa lähes peräjälkeen. Tänään jätettiin kahluut väliin ja tähtäsin kuivin jaloin takaisin. Palkinnoksi hepo sai taas mutustaa pihalla vihreitä.

 

Ongelmia:

laukassa pidätteet meni hetkittäin melko huonosti läpi

silta jännitti

pään viskomista

 

Parannusta:

rauhallinen lenkki