Tämän päivän ratsuni oli pikkuheppa Lester. Niin pieneksi hepaksi (n. 150 cm) sillä oli tosi iso ravi. Se liikkui kivasti pohkeista eteen niin ravissa kuin laukassakin ja totteli pidätteitä hyvin. Mutta tämän kanssa oltiin kaikista vähiten pyöreinä. Tunnilla meitä oli tänään vain 2 ja aiheena kääntämisharjoituksia. Pihalla keli nollassa ja lunta tuprutti.

 
Ope kasasi ensin yhden esteen, jonka yli loikittiin kahdeksikkoa mahdollisimman tiukoilla teillä. Ekalla kierroksella oli ristikkona, sitten nostettiin pystyksi, ehkä 60 cm korkeaksi alkuun. Seuraavaksi esteeksi tuli trippeli, jota alkuun lähinnä kierreltiin kahdeksikoilla. Sitten ruvettiin hyppäämään pysty ja trippeli. Sekin oli alkuun noin 60-senttinen. Kolmas este oli myös pysty ja se oli melko lailla samalla poikkilinjalla kahden edellisen kanssa. Sitten loikittiin jo kolmea hyppyä tiukoilla kaarroksilla. Hepo liikkui muualla hyvin eteen laukassa mutta kaarteissa hidasti ehkä vähän turhankin paljon. Välilä mentiin muutama kerta pidemmillä teillä ettei hevoset kaadu aina seuraavalle esteelle. Melko lyhyillä ja hiukka huonoillakin teillä mentiin välillä. Hepo kääntyi muualla hienosti, mutta esteillä tuntui että ulko-ohja oli liian pitkä ja tehoton, teki mieli viedä ulkokäsi väärälle puolelle harjaa. Ehkä se oli sitten ulkopohkeen puutosta.
 
Sitten loikittiin neljääkin hyppyä siten, että keskimmäinen pysty mentiin lopuksi uudestaan. Hyppyjärjestys vaihteli. Lopuksi toiseen päähän maneesia tuli vielä yksi pysty, joka oli sitten radanpätkän viides loikka. Sillä kertaa alotettiin trippelistä ja vikalle sai usvattaa. Lester ei vaan ollut semmoinen heppa, joka loikkaa kovasta laukasta esteen yli. Tunnustan että taisin jättää pidätteet tekemättä koska halusin testata että kuinka lujaa päästäisiin yli. Mutta hepopa meni esteen sivuitse. Ite onnistuin pysymään kyydissä. Uusi lähestyminen, tällä kertaa paljon hillitymmin ja yli vaikka pysty olikin vähän hankalassa kulmassa. Lopuksi vielä esteitä nostettiin ja sitten sai mennä jo pidemmät tiet. Itseäni aluksi hieman ahdisti nopeat kaarrokset kun rupesin ite häsläämään. Menisi paljon paremmin jos pysyisi ite rauhallisena. Nyrkit pystyyn ja vierekkäinkin kävi käsky. Muutaman kerran kun siitä kuulin niin sain sen ainakin kertaalleen toteutettuakin. Vikalle kierrokselle trippeli nousi jonnekin ysikympin kieppeille. Pienempänäkin Lester oli selvästi arponut että menisikö yli. Vikalla kierroksella sitten töksähdettiin trippelille (olisi pitänyt raipata, open mukaan ajatella jämymmin yli) ja minä tupsahdin jaloilleni alas. Seuraavalle yritykselle takapuomi laskettiin toisesta päästä alas. Sitten päästiin yli mutta ei kovin varmasti menty. Loppurata parani ja vikalle pystylle tuli jo hyvä hyppy. Osa pystyistä oli n. 80 cm, ei ehkä ysikymppiä menty.
 
Eilen olin katkera ettei nostettu ja tänään kun nostettiin niin ei selviydytty yli. Mutta se oli kyllä arvattavissa. Tänään en muutenkaan luottanut hevosen ylityshaluihin ja pidin välillä harjasta kiinni. Sillon oli ainakin kädet edessä hypyissä. Eilen tuli jo sanomista että pohkeet ei pysy aina hypyissä kiinni, mitenköhän senkin saisi paremmaksi. Oma hypyissä mukanaolo oli tänäänkin pahin miinus. En tajua missä on vika, pää tietää mitä pitää tehdä mutta kroppa ei. Jokohan menee ylikunnon puolelle? Ratsastuksellinen itseluottamus vaan kärsii kun tuntuu että menee jatkuvasti pieleen.
 
Ongelmia:
tänäänkin olin huonosti mukana hypyissä
kaksi kieltoa, jälkimmäisellä tipahdin
monesti hypättiin oikeasta reunasta
kertaalleen laskin lähestymisen trippelille erilailla kuin hepo ja se loikkasikin askelta ennen, jäin hypyssä jälkeen
 
Parannusta:
hepo totteli suht kivasti