Ennen sunnuntain estevalkkaa jännäsin että mikä heppa tulee. En toivonut mitään etukäteen mutta ajattelin että Kora, Hasse tai Assi ois kivoja. Tulevan viikonlopun estekisoihin tarttisin vielä kisaratsun kun mieli tekisi hyppäämään toistakin rataa. Päivän ratsukseni osui sitten Hasse. Tällä kertaa jännitti vähän enemmän kuin ennen ekaa hyppykertaa. Keli oli aurinkoinen nollan paikkeilla. Ratsukoita valkassa oli 6.

 
Turvaliivin vetoketju taas takkusi. Alkuverkoissa hepo oli vähän reipas mutta kuitenkin hallussa. Kun tein laukansäätelyä niin ope sanoi että kunnon laukka päälle eikä tuollaista hissuttelua. Välillä jo verkkalaukoissa mentiin siinä rajamailla että toimiiko jarrut. Vauhtiahan löytyi pyydettäessä vaikka kuinka.
 
Hasse laukkaa. Ruuti takapiruna. Kuvaajana oli Elina.
 
Verkkahyppyinä hypättiin ensin kahdeksikkoa ristikolla ja okserilla, 2 kierrosta eli 4 hyppyä. Hasse laukkasi nätisti ennen kun esteitä oli näkyvissä, kohti ristikkoa kiihdytteli pahasti ja tökkäsi sitten esteen eteen. Ope sanoi että kaikesta huolimatta pitäisi ratsastaa puolipidäte, pohkeet, puolipidäte, pohkeet. Itellä taitaa ne pohkeet unohtua kun hepo lähtee rynnimään. Toisella yrityksellä päästiin yli ja sitten okserille sama juttu eli kielto. Pitäisi olla aika paljon tomerampi kyydissä, käyttää pohkeita ja uskaltaa komentaa. Toisella yrityksellä yli ja sen jälkeen toinen kierros meni sujuvammin, vauhti tosin kiihtyi aina turhan paljon. Taidettiin hypätä ristikko vielä viidenneksi. Alkuun huomasin taas sen turhauttavan oman etukenoilun esteen lähestyessä. Onneksi se taisi vähetä loppua kohti.
 
Ensimmäinen verkkaeste myöhemmin pystynä. Oli myös radan ykkönen. Takana punainen kolmonen ja edessä pelottava vesimatto. Kamerassa oli Elina.
 
Seuraavana tehtävänä oli kahden esteen linja, johon kaivattiin 5 laukkaa. Se mentiin kahdesti peräkkäin. Moni livautti väliin vielä kuudennenkin askeleen. Hasse omaan tyyliinsä kielsi ensin ekalle (taisi olla okseri) ja uudella yrityksellä säntäsi aikamoisella vauhdilla. 5 laukkaa tuli mutta väli uhkasi jäädä jo lyhyeksi. Seuraava kierros meni ehkä hitusen paremmin mutta lujaa mentiin edelleen. Plussaa että vihdoin mentiin jostakin esteestä yli ilman että piti ensin kieltää. Itekin taisin jo odottaa hyppyjä paremmin ja suorempana. Hasse esitteli omiaan ainakin yhden laukanvaihdon ennen estettä.
 
Sen jälkeen hypättiin kolmen esteen pätkää. Olikohan kaksi ekaa kaareva linja (entinen ristikko pystynä ja tuolieste), kolmas oli vesimatto. Vauhti kiihtyi niin pahasti että tunnustan että ekalla yrityksellä en uskaltanut kääntää vesimatolle vaan mentiin ohi. Vauhti ei lenkin aikana hidastunut yhtään vaan piti sitten kääntää kohti seinää ennen seuraavaa lähestymistä. Vesimatosta mentiin ohi ja hepo yritti sivuitse. Viime hetkillä takaisin esteen eteen ja uudella yrityksellä päästiin yli. Taas taisi lähestyminen olla vähän haparoivaa kiemurtelua mutta tahdolla yli. Huomasin myöhemminkin että ympyrät ei yhtään hidastaneet. Ainoa keino saada kaahotuslaukkaa hidastumaan oli kääntää seinälle. Välillä meinasi käsistä loppua voimat ja vedin ehkä vähän ruman näköisiä yhden ohjan pysäytyksiä seinää kohti. Näissä huomasi myös hepan vinouden.
 
Tuolipystystä eli radan vitosesteestä yli. Vasemmassa reunassa näkyy sinivalkonen ykkönen/nelonen ja punainen kolmonen. Oikeassa reunassa näkyy kakkosen tolppaa. Kuvan välitti Venla.
 
En muista hypättiinkö vielä jotain ennen rataa. Radassa oli 8 hyppyä ja me heikoimpana lenkkinä saatiin lupa alottaa. Estekorkeus oli korkeimmillaan ehkä 80 mutta olikohan suurin osa jotain 70 kieppeillä. Vauhtia oli taas välillä aika paljon mutta nyt meillä oli tahtotila esteistä yli. Pysty (entinen ristikko), tuolipysty, okseri, ykkönen uudestaan, penkkipysty, 5 laukan linja (okseri ja pysty) ja vesimatto toiseen suuntaan. Eka kielto tuli osittain omasta tyhmyydestä. Vitosen jälkeen muut oli edessä kun meidän ohjaus vähän valui ulos. Taidettiin päätyä käyntiin asti. Muutaman laukan lähestymisellä ei enää päästykään kutosesta yli. Vaikka samalle esteelle oltiin kielletty jo alkutunnistakin. Uusi lähestyminen ja yli. Oikeat ongelmat tuli vasta vikalla esteellä. Aurinko paistoi vesimattoon ja se oli Hassen mielestä tosi pelottava. Pysähdyttiin katsomaan sitä muttei päästy tokallakaan yli. Taas kuski vähän hengähti esteen edessä. Sitten hepo kuulemma jo arpoi että menisikö mutta vasta neljännellä yrityksellä päästiin yli.
 
Vesimattoa kauhistelemassa. Missä on kuskin jalat? Mikä on tuo etukenotus? Elinalle kiitos tästäkin kuvasta.
 
Radasta tuli kommenttia että kakkosen ja kolmosen väliin oli hyvä ratkaisu ottaa kuudes askel ja että kolmosestakin mentiin vähän tahdolla yli. Vikasta vesimatosta ois kuulemma voinut päästä jo tokalla tai kolmannellakin kerralla yli jos olisin rohkaisssut heppaa tarpeeksi.
 
Hassen kanssa ei ole järkeä lähteä kisoihin. Tyyliä ei olisi kun kaahattaisiin ympäriinsä. Lisäksi radan jokaikinen este pitäisi saada hypätä verkassa että olisi jotain toivoa radalla. Ope kyllä sanoi että 70 vois olla Hassen kanssa hyvä. Seuraava ratsuvaihtoehto on Kora. Kysyin että uskaltaisinko mennä Koralla 80. Ope vastasi että sehän ei ole siitä kiinni ettetkö sä uskaltaisi. Hah :) Hassen kanssa ongelma ei ole korkeus vaan vauhti ja jarrujen puute. Kora on kuulemma myös vähän jännittäjätyyppiä.
 
Loppuverkoissa hepo meni edelleen lujaa mutta oli paikoittain ihan mukava.
 
Ongelmia:
liika vauhti ja huonosti toimivat jarrut
kiellot uudelle esteelle, huonosti toimivat pohkeet
7 vai 8 kieltoa tunnin aikana
 
Parannusta:
rata meni yllättävän siististi
pysyin kyydissä lukuisista kielloista huolimatta