Maanantain tarkoitus oli käydä koulutunnilla testaamassa Töpön sopivuus kisaratsuksi. Töpöä ei kuitenkaan ollut tarjolla. Ja koska satuin olemaan tallilla tosi hyvissä ajoin niin päädyinkin jo ekalle tunnille, aiheena kavaletit. Ope vähän arpoi että minkä ratsun saan. Hassehan se sieltä taas osui. Pelhamit päähän tuttuun tapaan.

 
Tunti oli maneesissa koska siellä oli esteet valmiina. Pihalla oli aurinkoinen +12 mutta tuntui tosi kylmältä kun tuuli. Ratsukoita tunnilla oli alkuun 7, myöhemmin 6 kun yksi hepoista rupesi ontumaan. En ollut suunnanvaihtoesteen alla olevasta vesimatosta kovin onnellinen. Käytiin heti alkuun sitä tiirailemassa mutta ilman tappelua ei metriä lähemmäs päästy. Ja ajattelin että vielä ei ole tappelun aika. Pyörittiin vähän esteen ympärillä ja kävin näyttämässä vähän puomiestettäkin.
 
Alkuverkassa Hasse ei ollut kovin rentona. Meiltä kaivattiin ennemmin vähän hidasta kuin liian reipasta menoa. Välillä hepo kiiruhti, välillä kuunteli paremmin. Pääosin oli kuitenkin jännittynyt eikä rento. Alkuun mentiin pitkän sivun estelinja ravilla puomeina yli. Välissä piti ottaa muutama askel käyntiä. Taidettiin mennä kaksi kierrosta. Hasse tuijotti jalkoihinsa (puomeihin) aika paljon ja puomeille tuli tahtirikkoja. Sitten oli kontrollitehtävän vuoro eli eka puomi laukassa ja kaksi jälkimmäistä ravissa. Tätä ennen ei oltu laukattu yhtään. Vähän jännitti että kuinka käy. Puomin jälkeen laukka oli aika reipasta mutta raville päästiin juuri ajoissa. Esteitä (kavaletteja) maneesissa oli siis 3. Vesimatto suunnanvaihtoesteenä ja lisäksi pitkällä sivulla 21 metrin linja.
 
Seuraavaksi mentiin vesimattoa suunnanvaihtoesteenä. Ensin vasemmassa, sitten oikeassa kierroksessa. Piti lähestyä vähän vinosti. Ekalla kerralla tuli kamalaa kiemuraa ja kyttäystä. Hepo hyppäsi lopulta paikaltaan yli ja jäin ikävästi jälkeen. Toinen hyppy (hypättiin aina pikkuovea kohti) päätyi kieltoon. Paikaltaan ei kuulemma kannattanut pakottaa yli. Esteellä oli korkeutta max 40 cm. Uudella lähestymisellä päästiin yli. Kun kaikki oli tulleet niin hypättiin sitä vielä yksi kerrallaan kahdeksikolla aina suuntaa vaihtaen. Taas alotettiin kiellolla. Opea vähän jo turhautti ja omat selitykset mattoa pelkäävästä Hassesta ei vakuuttaneet. Käski komentaa kunnolla eikä antaa sen pelleillä. Seuraava yritys vei yli. Joka kerta Hasse vähän epäröi ja hypyssä venytti päätään alas. Vauhtikin vähän kiihtyi. Oikesta vasempaan vaihtui laukka hypyssä mutta toiseen suuntaan ei. Vaihdoin sitten aina askeleessa. Hassen kanssa ei jäänyt huomaamatta koska laukka vaihtui sillä kuski pomppasi vaihtoaskeleessa aina puoli metriä ilmaan.
 
Väliajalla ensin käveltiin pitkin ohjin, sitten työskentelin käynnissä ja ravissa. Ehkä olisi pitänyt vaan kävellä pitkin ohjin kun ratsu rupesi kuumumaan lopputuntia kohti.
 
Seuraavana tehtävänä oli 21 metrin välillä olleet 2 ristikkoa. Väliin toivottiin kuutta laukkaa. Ensin vasemmassa kierroksessa ja meillä mahtui väliin vielä seitsemäs miniaskel. Toiseen suuntaan sama juttu. Olinpa tänään ruosteessa. Tunnustan etten osannut päättää että 6 vai 7 askelta. Vaihtuipa laukkakin välillä välissä vääräksi. Olin mielissäni sakkokierroksesta. Niitä tulikin sitten useampi. Ekalla mentiin tasainen 6. Omasta päätöksestä vihdoin. Ope sanoi että tule vielä seitsemällä. Lyhensin liikaa ja tulikin 8. Vielä kertaalleen ja sitten tuli pienellä kiemuralla höystettynä suht tasainen 7. Se riitti. Ope ihmetteli missä meidän martingaalit on, tulisi kuulemma tarpeeseen. Itellä ei oo käynyt mielessäkään että martingaaleja voisi käyttää pelhamienkin kanssa.
 
Videokooste tunnista: http://youtu.be/ZWG2txOuvsU
 
Yksi syy perjantain hyvin menneeseen ratatreeniin oli varmaan silloinen vesimaton puute. Tänään lopputunnista ja tunnin loputtua kiusasin heppaparkaa vielä vesimatolla. Edelleenkään en saanut ratsastettua Hassea vesimaton viereen ilman hirveää pakottamista. Kokeilin sitten taluttamalla. Ensin sitä piti säikkyä ja kiertää kaukaa. Este oli siis purettu ympäriltä pois ja maassa oli pelkkä melko kasassa (ehkä 20 cm) oleva vesimatto. Lopulta sain Hassen talutettua matosta yli. Ensimmäinen ylitys oli iso loikka. Toiseen suuntaan taisi mennä ravilla. Lopulta päästiin kävelemään sen yli ihan rauhallisessa käynnissä useamman kerran kumpaankin suuntaan. En ymmärrä mikä siinä Hassen mielestä on niin pelottavaa. Jos olisi minun hevoseni niin saattaisin piruuttani syöttää vaikka kaurat vesimatolta.
 
Tunnin jälkeen tarjouduin vielä apuhommiin ja tänään saksin sitten Powerin harjan lyhyemmäksi.
 
Ongelmia:
pelottava vesimatto
epätasaista menoa
 
Parannusta:
kaikista mentiin lopulta yli
 
Lopuksi vielä juonipaljastus: ilmottauduin tuleviin koulukisoihin kahdella eri ratsulla. Toisen varmaan arvaatte, toisen kanssa en ole ikinä kisannut.