Arkistojen selailu jatkuu, vuosi 1994.

Sancho oli ratsastuksen alkuaikoina hankala saada laukkaamaan. Jos ei ollut topakkana niin tunnin laukkapätkät saattoi jäädä raviksi. Tässä vaiheessa kuskin mittaustarkkuus ei ollut kovin hyvä jos este oli n. 50-80 cm.

 

Maastoeste taisi tarkoittaa jotain onnettoman pientä ja matalaa polun yli kaatunutta kepakkoa. Mutta kuitenkin. En sitten ruvennut hoitamaan Allua. Hevostunneille ei tehnyt yhtään mieli mutta pituus rupesi tulemaan vastaan.

 

Kouluakin väännettiin välillä tehokkaasti. 84 tuntia olin ponilapsi (vuoden 1994 loppuun), sitten oli aika siirtyä hevosiin. Samalla vaihtui sitten opekin.

 

Kuvissa Viljo, Sancho ja minä, Seppo, Dena ja Sirko.

 

Speedy, Dollari, Cami ja Isin-Tyttö eli Styby.