Oulun korkeakoululiikunta ystävällisesti sponsoroi osallistumiseni opiskelijoiden ratsastuksen SM-kisoihin (OSM), joten pakkohan sinne oli mennä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lauantaina koulukarsinta Primus-tallilla. Ratsastettavana ohjelmana oli B-merkin kouluohjelma 2010 (pdf) ja ratsukseni osui rautias n. 165-170 cm korkea sukkajalka Sacce (Saceur van Herikhave). Olin lähtövuorossa yhdeksäntenä ja hepo meni yhden suorituksen ennen mua. Kisat ja verkka oli reilunkokosessa maneesissa ja pihalla oli paahtava +28 astetta. Kisatakin ja valkoiset hanskat sain onneksi Nooralta lainaan. Se oli vähän hassua että kuskien piti olla aluesääntöjen mukaan puettuja mutta hevosille ei ollut kisahuopia, niitä ei letitetty ja laitettiin suojat jalkoihin.

 
Hepo oli siis hyvin verkattu kun hyppäsin selkään. Ja näemmä hyvin avuilla sillä kun otin ohjat tuntumalle niin kaula notkahti samantien pyöreäksi. Tästä kiitän edellistä ratsastajaa. Sacce oli tosi helppo. Liikkui melkeen ajatuksen voimalla. Niin isoksi hevoseksi sillä oli tosi helppo ravi istua. Johtuu ehkä hyvästä koulupenkistäkin. En mennyt verkassa kevyttä ravia ollenkaan. Kaikki muu meni melko lailla ongelmitta mutta ravista pysähdys meni vähän vetokisan puolelle ja lävistäjän lopussa hepo tarjosi lähes joka kerta laukanvaihtoa. Oma istunta oli omasta mielestä parempi kuin yleensä.
 
Radalla huonoimmat pisteet (5,5) tuli heti alkuun pysähdyksestä ja tervehdyksestä. Kiemurtelua, vino pysähdys, liian myöhään ja vetämällä. Seiskoja tuli sitten jopa kolme (kaarto radan poikki, oikean laukan nosto ja keskiympyrä laukassa). Suurimmaksi osaksi 6,5 kaikesta, myös alakertaan. Muistin radan ja yritin välillä hymyilläkin vaikkei sitä kuulemma huomannut. Olin ite sangen tyytyväinen. Sacce veti hyvin munkin puolestani. Automaattisesti reippaasti ja tahdikkaasti. Tämä oli myös elämäni eka kouluohjelma, jossa oli väistöjä. Sacce suoriutui niistäkin hienosti. Laukatkaan ei radalla vaihtuneet vaikka pelkäsin. Raville tultiin sitten aavistus liian aikasin. Parannettavaa ois lähinnä ollut asettamisen ja taivuttamisen tehostamisessa, kuten niin monesti ennenkin. Tuomarin kommenteissa lukee myös että välillä tuli kättä vasten ja rentouta ylävartalo. Hepoa ei nyt voi syyttää huonoudesta, sillä se voitti luokan ekan ratsastajansa kanssa. Verkassa ois ehkä itekin kannattanut treenata vastalaukkoja.
 
Luokan jälkeen sekä minä että hepo oltiin sangen läpimärkiä. Sacen vein suihkuun, itelle löytyi sentään vaihtovaatteet. Prosentteja saatiin 64,35 eli taas uusi oma ennätys. Sillä ei päästy ruusukkeille mutta oltiin sentään kahdeksansia. Olin hyvin tyytyväinen. Sunnuntaina sitten estekarsinta luvassa ja olin motivoitunut palkintosijoille. Finaaliin pääsy näytti vielä mahdolliselta.
 
Miinuksena lauantaista että hukkasin kouluraippani jonnekin Primukselle. Musta raippa, jonka kädensijan päässä hopeinen N ja toisessa päässä lukee nimi. Kaipaan sitä.
 
 
Poseeraus suorituksen jälkeen. Kuvasta kiitos iskälle.