Keskiviikkonakin piti päästä tallille. Tunneilla ei ollut kuulemma tilaa mutta ehdotus kuului että tahtoisinko liikuttaa Tuulin hepan Dänin. Ja minähän halusin. Satulointiin sain ohjeet jo puhelimessa ja kirjoitin ne ylös mutta koska muisti ei pelaa täydellisesti niin unohdin muistilapun kotiin. Satulan kanssa oli sitten arpomista ja siinä hieman porukalla arvottuamme päädyimme mustaan estesatulaan. Se oli kuitenkin väärä, sillä olisi pitänyt olla ruskea. Toivottavasti hepolle ei nyt aiheutunut väärästä satulasta mitään haittaa. Tällaisia muistamattomia urveloita ajatellen olisi hyvä että yksityistenkin hevosten kamppeet olisi nimikoiduilla paikoillaan.

 
Kelinä pihalla oli sateinen pari astetta plussaa. Oltiin taas maneesissa, Däni ja Wallu toisessa päässä ja lapsoset tunnillaan toisessa päässä. Tuuli sitten opasti kaikkia vuorotellen. Alkutunnista mentiin kevyttä ravia isolla ympyrällä ja tarkoitus oli saada hevosia rauhoittumaan ja menemään eteen alas. Pienen alkujännittelyn jälkeen meni ihan mukavasti. Däni olisi kyllä voinut olla pyöreämpikin. Sitten ohjeeksi tuli ratsastaa takajalkoja aktiivisemmin töihin. Kovin nopeita reaktioita ei tullut mutta palaute oli hyvää että liike parani ilman kiihtymistä. Alkutunnista mentiin liian kiivaasti ja sitten jo liian rauhassa. Askelten pitäminen rauhallisina oli loppua kohti haastavaa.
 
Aika pitkään ravailtiin kumpaankin suuntaan. Kuvittelin että hepo meni pyöreämpänä kuin menikään. Peilistä näytti ihan hyvältä mutta videot kavalsivat todellisen tilan. Monesti kävikin käsky että lähemmäs luotiviivaa pitäisi saada. Kovastihan sitä yritin muutenkin mutta miten on se suuri kysymys. Ravissa lavat meinasivat välillä vähän karata. Oikeaan kierrokseen vasen lapa puski vähän ulos, vasempaan kierrokseen koko hevonen meinasi heittää ulos. Mutta tämä oli aika lailla pienempää kuin esim. Essillä. Däni toimi muutenkin ihan erilailla kuin tuntihevoset.
 
Sitten laukattiin jonkin aikaa kumpaankin kierrokseen. Ihan mukavasti meni vaikka aluksi tuntui että alitajuisesti pidätän joko ohjilla tai istunnalla ja sitten pitää pyytää aina pohkeilla eteen, nopeus oli huojuvaa. Kantapäillä kaivoin kuulemma liikaa. Siinä oli hyvää aikaa keskittyä omaan istuntaan. Hepo reagoi istuntaani paremmin kuin mitä ite sain istuntani pidettyä hallussa.
 
Tehtävänä mentiin laukka-käynti-laukka -siirtymiä. Laukat ois voineet nousta paremminkin, ei tainnut kuskilla olla ajotus kohdillaan. Käyntiin siirtymisissä huomasin itselläni kummallisen maneerin että kun hepo on siirtynyt käyntiin niin annan "palkinnoksi" ohjat ihan löysiksi vaikka pitäisi säilyttää tuntuma. Taisin lisäksi ajatella liikaa seis, sillä vauhti hyytyi aina lähes kokonaan ja sitten yritin saada hevosta liikkeelle käyntiin. Laukka lyheni hyvin istunnalla mutta pyöreänä ei siinä enää oltu. Hetken päästä oltiin kummatkin ihan jännittyneitä ja saatiin ohjeeksi mennä kevyttä ravia että hepo tulisi taas rennommaksi.
 
Loppuraveissa hepo tuli lopulta kivasti pyöreäksi ja jopa pysyi niin useamman kierroksen. Huomasin sentään itse että koska se pyöristyy. Samoin lapojen karkailun havaitsin, siinähän ollaan jo pitkällä. Mutta se, että miksi itse jännityin niin jäi vähän mysteeriksi. Opettajan pelkoa? Meillä meni tänään rennommin (eli paremmin) sillon kun ei oltu valvovan silmän alla. Däni aisti omat mielentilani paremmin kuin itse niitä edes havaitsin.
 
Muutaman kerran tuli sanomista yliratsastamisesta. Ja kun hepo jäkitti paikallaan niin käskettiin pitää tasainen tuntuma kummallakin ohjalla ja jalat rauhassa. Omasta mielestäni en tehnyt jaloillani mitään. Joko en vain tajua tekeväni jotain tai sitten olin muuten niin jäykkä ja jännittynyt että hepo reagoi siihen. Kuvittelin ratsastaneeni tänään tavallista hellemmin ja hyvin hepo reagoikin. Hankalin askellaji oli taas käynti. Suurin osa oli kamelikäyntiä pää ylhäällä. Onneksi siinäkin tuli ainakin yksi hyvä hetki. Pahemmin ei ohjastuntumalla kyllä edes kävelty vaan käynnit lähinnä pitkin ohjin.
 
Ongelmia:
monesti kävi käsky että lähemmäs luotiviivaa, en oikeen tiedä mitä muuta siinä pitäisi enää tehdä
hepo jännittyi mun mukanani
käynti oli aika korkeaturpaista
vasen lapa karkaili
omasta mielestä ratsastin aika hellästi mutta silti välillä kuulemma yliratsastin
välillä teki kummia stoppeja ja hidastuksia, omasta istunnasta johtuvia?
oli vähän turhan vakavaa menoa
 
Parannusta:
alkuravit meni kivasti, takaosaakin sain töihin ilman että kiihdytti, välillä hyviä pyöreitä pätkiä
omaan istuntaan ehti keskittyä alkuraveissa ja laukkapätkissä
ei ollut yhtään vääntämistä eikä tuon hepan kanssa onnistuisikaan
ei mennyt heppa ainakaan turpa taivaissa
asettaminen oli huomattavasti helpompaa kuin monella muulla
 
Oikeaa laukkaa.
 
Poseeraus tunnin jälkeen.