Ouluun tuli kyläilemään simulaattoriheppa, korkeutta ratsulla saattaisi olla reilu 160 cm. Taisin samaisen ratsun nähdä jo HIHS:ssä, mutta siellä sen listat oli täynnä. Nyt sain itseni heti etujoukoissa listoille. Lauantaina oli sitten odotettu vatkaus luvassa. Pukeuduin asianmukaisesti ratsastusvaatteisiini, kypärän, raipan ja kannukset jätin hepan käyttäjän suosituksesta pois (enkä niitä ollut ottanut mukaankaan). Kunnon urheilijan tavoin sykemittari sen sijaan oli ja se paljasti että hyvin kevyttä oli. Vastaa lähinnä käyntimaastoa pitkin ohjin.

 
Alkuun sain opastuksen ennen hepan käyntiinlaittoa. Istu normaalisti, jaloille on 3 sensoria. Normaali ohjastuntuma. Käyntiin hepoa piti pyytää pohkeiden ollessa edessä (hankalaa), samoin sitten käynnistä raviin. Eniten sanomista tuli polvista. Polvet irti ja rennoiksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi jalat rentoutuivat pikkuhiljaa ja polvetkin rupesivat lopuksi jo löystymään irti satulasta. Sitä vähän ihmettelin kun varpaita käskettiin kääntää enemmän sivulle. Yleensähän ongelmani on pikemminkin päinvastainen. Voisikohan sitten johtua simulaattorin koulusatulasta? Käsien asennosta tuli myös korjaamista. Kyynärkulma kuntoon, kanna kädet, suora linja kyynärpäästä kuolainrenkaaseen. Käsien pitäminen oli suht helppoa kun tuntuma suuhun oli hyvin kevyt. Ratsu tosin halusi pitää turpaansa vasemmalla ja hepan vinous selvisi vasta kun kysyin. Siihen asti kuvittelin että alitajuisesti asetan vasempaan ja oikea on tyhjempi.
 
Selkä sai oman osansa istuntaopetuksesta. Ei liian notkolle, hartiat rennoiksi, oikea kylki jänteväksi. Käytä vatsalihaksia ravin tahdissa. Aika paljon sain vääntelyä osakseni ennen kuin rupesi kelpaamaan. Lopulta muutokset kai olivat niin pieniä ettei mitenkään kovin erilaiselta silti tuntunut. Mutta tämä tunne piti kuulemma painaa mieleen ja yrittää siirtää oikean hevosen selkään.
 
Oikea jalkani hipoi jatkuvasti kylkeen omia aikojaan. Laukka nostettiin laittamalla ulkopohje taakse ja antamalla sisäpohkeella merkki eteen. Hankalaa oli tämäkin. Laukassa oli paljon ravia helpompi istua. Kovin oli tasaiset askellajit ratsulla.
 
Hartiani olivat kuulemma tasan kun kysyin siitä. Satulassa paino oli aavistuksen vasemmalla. Tuppasin korjaamaan monesti liian isosti. Kyse on kuulemma vaan milleistä. Keskelle satulaa en painoani saanut. Toisaalta kun yritin tietoisesti kallistella sitä puolelta toiselle niin sekään ei onnistunut. Ravissa paino heijasi keskelle ja takavasempaan. Laukassa myös vähän eestaas.
 
Liikkeessä ohjastuntuma oli kevyt mutta kun piti hidastaa niin sai pidättää aika kovasti. Ei vetää vaan pysäyttää liike. Hitusen harmitti kun tajusin että laukanvaihdot jäi testaamatta. Ei tämäkään kuulemma vaihda jos ei istu keskellä.
 
Lopuksi tehtiin 2 minuutin istuntatesti. Puoli minuuttia käyntiä, ravia, vasenta ja oikeaa laukkaa. Istuin kaikissa askellajeissa paino vasemmalla. Ohjastuntumani oli hyvin tasainen ja loppua kohti oikea jalka rauhottui heilumisensa kanssa. Pohkeet pysyivät hyvin omalla kohdallaan. Suurin ongelma tämän perusteella on liikaa vasemmalla oleva paino.
 
Video istuntatestistä, kiitos Annelle kuvauksesta: http://youtu.be/JItoMoZYVhk
 
Jälkipuintina mietin että robohepalla oli turhankin tasaiset askeleet. Ois ollut hauskempaa jos ois ollut kunnon vatkausta niin että pakka ois hajoillut ja vatsalihakset ois parkuneet tuskaa.