Tallissa Paloma oli erittäin äkäinen. Olisin tarvinut varmaan tunnin että olisin saanut tutustuttua hevoseen rauhassa. Nyt se vaan luimi ja vältteli ja koska aikaa ei ollut tuntia niin piti vaan laittaa hepo kiinni ja toivoa että se rauhoittuisi. Turha luulo ja harjatessa olikin vähän turvaton olo kun tamma nosteli jalkojaan. Kavioiden putsaus sujui onneksi mallikkaasti kun hepo nosti jalkansa valmiiksi tarjolle. Satulaa laittaessani Paloma otti merkillisiä sivuaskelia ja onnistui tallaamaan jalallenikin. Sidottuna pysyminen onnistui vähän huonosti kun Houdini on näemmä laajemminkin käynyt Äimiksellä opettamassa hevosille solmujen avaamista. Kyllähän vetosolmu aukeaa vetämällä. Miinuksena vielä harvinaisen pahanhajuinen karsina.

 

Ulkona Paloma ei ollut paljoa mukavampi vaan meinasi haukata kädestä. Ei saanut sympatioita puolelleen. Selkään kapusin penkiltä ja siinä käyttäytyi ihan hyvin. Alkukäynti pitkin ohjin meni ilman kommervenkkejä mutta kun otin ohjat niin aluksi en saanut hevosta yhtään asettumaan tai taipumaan vaan perä vain karkaili omille teilleen. Ravissa vähän parani. Laukka oli vähän hankalaa istua. Ison hevosen laukkaa muttei kuitenkaan ihan sulavaa.

 

Nyt kentällä oli niitä erikoisesteitä, joita olisin maanantaille kaivannut. Jumppasarjan lisäksi hyvin kapea este, vesimatto ja muuri. Jumppasarjan välit oli 5,3 ja 4,9 metriä. Tuntuivat vähän hankalilta. Verkkahyppyinä mentiin ensin puomi, 2 laukkaa, puomi, laukka, puomi ja ristikko tai jotenkin näin. Taidettiin mennä vähän velttona. Kun joukkoon lisättiin eka ristikko ja jälkimmäinen nousi pystyksi niin Palomapa iski jarrut pohjaan ennen pystyä eikä hypännyt. Pysyin kuitenkin kyydissä. Kunnon laukka päälle ja päästiinhän siitä yli. Sitten esteitä nosteltiin ja mentiin sitä useampi kierros. Paloma rupesi viskomaan päätään esteen jälkeen, joten Essin opettamana rupesin myötäämään vähän isommin. Se auttoi. Lopuksi okseri oli 105 cm. Ekalla kerralla pudotettiin ja ite tarrasin huolissani harjaan kun epäilin että mennäänkö yli. Pudotus poiki meille uusintakierroksen ja sitten päästiin puhtaasti yli ja ite vähän luottavaisemmin.

 

Seuraavaksi hypättiin kapeaa estettä. Hyvin siihen kaikki osuivat. Ekalla kerralla ravissa, sitten laukassa pari kertaa. Korkeutta sillä oli n. 60 cm. Laukka ei tainnut meilläkään ihan joka kerta vaihtua.

 

Lopuksi hypättiin 17,5 metrin välillä olevia vesiestettä ja muuria. Korkeutta esteillä oli aluksi n. 60 - 70 cm. Vähän jännitti etukäteen mutta päästiin yli kun ratsastin kunnolla ja päättäväisesti. Pientä epäröintiä ennen vesimattoa oli havaittavissa mutta yli päästiin ja 5 laukkaa sopi väliin tosi kivasti. Sitten meidät laitettiin vetoavuksi Lukelle kun se ei meinannut osua esteille. Vesimatosta päästiin yli mutta sitten itsellä katkesi kaikki ajatustoiminta ja kun väli näytti 4,5 laukan mittaiselta niin annoin hevosen päättää että monellako mennään. Se oli taas paha virhe ja Paloma totesi että kuski ei käske hyppäämään joten en hyppää. Löysin itseni siis kaulalta ja hevosen seisomasta muuri vatsan alla. En pystynyt tähän mokaani suhtautumaan kovin vakavasti vaan lähinnä hymyilytti kummallinen tilanne. Sain itseni pungettua takaisin satulaan ja hepo nosteli takajalkansa muurin yli. En muista tuliko siitä uusintakierroksia. Lopulta esteitä kuitenkin nostettiin n. 80 senttiin. Mahtoikohan olla jo ensimmäinen yritys, jolla kiellettiin. Jo ennen vesimatolle kääntymistä tuntui että hevonen ei ole kunnolla hallussa. Itelle on kuitenkin alitajuntaan jäänyt ylimääräisten volttien välttäminen vaikka tässä vaiheessa se olisi voinut olla hyvä ratkaisu. Paloma kuitenkin löi jarrut päälle ennen vesiestettä ja itse taas keikahdin kaulalle. Tällä kertaa löin myös leukani hevosen kaulaan. Taisi olla pohkeetkin irti. Satulaan onnistui taas vääntäytyä takaisin ja sitten saatiin kaksi vai kolme sakkokierrosta. Hieman epävarmastihan siitä ensin mentiin yli. Ensin viidellä ja vikalla kerralla neljällä laukalla. Sitten riitti. Jälkikäteen kyllä totean että viisi oli huomattavasti parempi vaihtoehto.

 

En Palomasta pahemmin tykännyt. Opettavaista tämä kyllä oli. Edelleen ratsastan turhan paljon autopilotti päällä. Paloma ei näemmä hypännyt jos pohkeet ei olleet kunnolla kiinni. Ja itellä on näemmä aika itsepäinen pää kun en sitä tajua. Kentällä oli taas liuta lapsosia kuvaamassa meidän tuntia mutta koska ei ole oikein hajuakaan että keitä ne olivat niin en tiedä mistä kuvia voisi pyytää.

 

Ongelmia:

3 kieltoa

kiukkuinen heppa

autopilotti päällä turhan monesti

leuka lonksuu osuman jäljiltä

 

Parannusta:

oli opettavaista, ei hyppää jos pohkeet irti

myötäsin paremmin

pysyin kyydissä