Easyn suupielissä näkyi vielä hiertymät, joten pelasin varman päälle enkä laittanut tammalle tänäänkään kuolaimia. Tämän päivän meno meni vähän hörhöilyn puolelle, ainakin teoriassa. Käytännössähän meillä sujui hienosti. Alunperin ajattelin että hepalle laitettaisiin satula ja minä kyytiin ja riimu päähän ja taluttaja vierelle. Mutta saahan ne kuolaimet irti niistä suitsista. Pienen pohtimisen jälkeen päädyin kiinnittämään ohjat turpahihnaan. Anne oli silti mukana varmistamassa.

 
Kun hyppäsin kyytiin niin ei tapahtunut mitään kummaa. Ja hepo pysähtyi pidättämällä kuten normaalistikin. Ohjauskin toimi, huimaa! Alkukäynneissä ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Ohjien "tuntumalle ottaminen" tuntui vähän hassulta mutta niinpä tein. Tänään en hepoa oikein ohjan ja pohkeen väliin saanut. Ensimmäinen ravipätkä taas vähän jännitti mutta ratsu siirtyi raviin kuten tavallista ja ohjaus toimi edelleen sangen mallikkaasti. Välillä hepo vähän nyppi päätään, tiedä sitten että tuntuiko kummalta vai eikö tuntuma ollut sen mielestä tarpeeksi tasainen.
 
Testasin siirtymiä ja hyvin tuli pyynnöstä ravista sekä käyntiin että seis. Epätasainen pää vaan aiheutti toteamuksen että eipä näillä värkeillä ois kouluradalle asiaa vaikka se ois sallittuakin.
 
Lopuksi uskaltauduin nostamaan myös laukan. Varmuuden vuoksi kentän suljettua päätä kohti. Etukäteen pelkäsin että hepo villiintyy, karistaa mut kyydistä ja poistuu paikalta. En tiedä mistä moisen keksin kun tamma ei ole ikinä mitään semmosta uhkaillut. Tämä pelko osottautui kuitenkin ihan turhaksi. Laukka sujui hyvin, joskin siinäkin tamma nyppi päätään ja äkäili tavallista enemmän. Tulipa taas uudenlaisiakin metkuja, "yritän purra sua jalasta" -tyyliin pään kääntämistä sivulle. Ja yksi pukkikin tunnin aikana. Laukka oli rauhallista, ohjaus toimi ja ravisiirtymät onnistui mukisematta. Vasen laukka meillä oli tasaisempi mutta hepo meni jo vähän turhankin matalana. Siirtymissä oli taas semmonen olo että pitäisi oppia istumaan kunnolla laukka lyhyeksi ja siirtää istunnalla alaspäin niin pää ei nousisi niin pahasti. Siinä suhteessa ei eronnut normimenosta.
 
Tehtiinpä taas vähän sillisalaattia, kokeiltiin vaihtuuko laukka askeleessa. Jotain ravisyheröä sinne videoiden perusteella tuli ainakin puolikkaan askeleen verran aina väliin. Sitten tehtiin raviväistöjä, sekä uralta keskemmäs että etuosa uralla ja takaosa sisällä. Ei niihin väistöihinkään näköjään mitään kuolaimia tarvi. Silti oli semmonen olo että ratsun normaalista hallinnasta on vain 80 % käytössä. Eipä tullut missään vaiheessa semmosta oloa että ratsu ei ole hallinnassa. Annellekin jäi hommaksi vaan videokameran käyttö (linkki videoon alempana).
 
Tämän päivän iloinen asia on samalla juonipaljastus ens viikolle: saadaan vihdoin valmentaja pitämään meille privaattikoulutuntia!
 
Ongelmia:
hepan kenkkuilu
videot kavaltaa kuskin etukenotusta, takana olevat jalat ja alhaalla olevat kädet
 
Parannusta:
ihanan fiksu elukka, jonka kanssa voi näjökään hörhöillä kaikenlaista
siirtymät onnistui kivan helposti
 
Pätkä meidän menosta, jossa omasta mielestä kiteytyy hyvin sekä hyviä että huonoja kohtia: http://youtu.be/R0IJbw3SbAs
Kiitos Annelle avusta ja kuvaamisesta!
 
Kuva helmikuun lopulta kun estevalkan jälkeen käytiin vielä Tellun kanssa maastolenkillä. Jennalle kiitos kuvasta.