Äimiskällä odotti yllätys kun menin paikalle, sillä edellinen tunti oli kentällä. En ollut yhtään varautunut siihen että oltaisiin jo pihalla mutta kuivalla kentällä ja auringonpaisteessa se oli pelkästään mukava asia. Meitä oli tunnilla 6 ja keli plussalla. Luvassa oli leikkitunti ilman satulaa ja ratsuni Pimu oli jo edellisellä tunnilla.

 
En malttanut luopua takistani, joten vaatteita oli ihan liikaa päällä. Aluksi olo oli vähän hutera, mutta Pimulla oli kuitenkin mukavan tasainen ravi. Kunhan hepo vähän rauhottui eikä säpissyt menemään niin itsekin pääsi vähän rentoutumaan. Onneksi hepo meni suoraan eikä tullut sivupoikkeamia. Laukka tuntui kaikista huterimmalta ja hepo tiputteli itekseen raville. Alkuverkassa mentiin edelliseltä tunnilta jääneiden puomien yli ja nyt jopa osuin puomeille (toisin ku eilen), laukassakin jopa.
 
Eka koitos oli Jerusalemin suutaria. Eka kierros mentiin ravissa, sitten laukassa. Kun Krista huusi että seis niin sokeripalan luo, alas selästä ja sokeripalan päälle istumaan. Tiputtiin tokana pelistä. Itelle plussat siitä että pääsin könyämään sokeripalan päältä omin avuin takasin selkään. Ohje oli että ensin mahalleen ja siitä jalka yli. Aluksi arastelin hypätä mahalleni tarpeeksi pitkälle. Onneksi Pimu ei ole kuin noin puolitoistametrinen.
 
Seuraavaksi luvassa oli viesti ja kentälle kasattiin kavaletteja sokeripalojen päälle, 4 miniestettä. Ensin testattiin verkkahypyillä että kaikki pääsee niistä yli. Ekalla kerralla tarrasin tiuaksti harjaan mutta Pimu meni mitään mukisematta yli. Kolmannella hypyllä uskalsin jo olla pitämättä kiinni. Pimu oli hyppelyistä innoissaan ja kiihdytteli vähän. Martingaaleja oli hetkittäin ikävä kun pidättäessä hepo nosti päänsä taivaisiin. Viesti mentiin kahdessa joukkueessa. Me oltiin Pimun kanssa vikana ja taidettiin joka kerta mennä sitten vasta kun vastapuoli oli jo voittanut. Hypyt meni kivasti mutta tolpan kiertäminen vaati vähän pidättelyä. Kovin täysiä ei ampaistu menemään vaan halusin pikemminkin pysyä kyydissä.
 
Tämä meni liian helposti kuulemma, joten lisättiin kuskeille pintelimytyt, jotka piti heittää kierrettävän tolpan luona ämpäriin. Ilman satulaa hyppiessä olenkin siis aina haaveillut siitä että on kädet täynnä tavaraa :P Ihan hyvin se kuitenkin meni ja melkeen joka kerta osuinkin. Onneksi siellä oli ojentaja auttamassa jos meni ohi, joten ei tarvinnut kavuta alas.
 
Vieläkin oli kuulemma turhan helppoa, joten joukkueen kolmen kuskin piti suorittaa rata kahdella ratsulla. Säästyin siinä vaiheessa vielä tandemratsastukselta. Eka kierros oli vähän kaaosmainen kun toisen hepan kuski + kyytiläinen tippui. Sitten kävi käsky että pitää loppujenkin kokeilla ja sain kyytiläisen taakse. Sitten kavaletin yli, vähän ohjausongelmia ja volttausta päätyyn ja toinenkin kavaletti kunnialla yli. Sen jälkeen yksin ratsastaminen tuntui helpolta ja väljältä.
 
Sitten mentiin vielä hyppytreeniä kavaleteilla. Kolmikaarinen kiemuraura siten, että kaikki 4 kavalettia (pituushalkaisijalla) tulee ylitetyiksi. Alotettiin vasemmassa kierroksessa ja vasempaan siis lopetettiinkin. Pimu hyppäsi hyvin mutten antanut sen mennä niin lujaa kuin se olisi halunnut. Siispä se jäkitteli paikallaan pää taivaissa ja sillon laukka vasta pomppivaa olikin. Ohjeeksi tuli että johda kaarteissa kunnolla. Varsinkin kaarre oikealle oli tosi tiukka, kavalettien välissä oli suunnilleen esteen verran väliä (4-5m?). Eipä tässäkään päästy liian helpolla vaan se tultiin noin neljästi. Lähtihän se sitten sujumaan vähän sutjakammin. Itse en vauhtia edelleenkään uskaltanut pahemmin lisätä mutta kaarteet meni siistimmin. Oikeita laukkoja en ehtinyt katsoa, ei ollut keskittymistä jakaa sinne asti, takamustustumalla mentiin.
 
Sitten otettiin jo loppuravit. Kun kevensin niin Pimu vaan kiihdytteli menemään pää ylhäällä. Mutta kun istuin harjoitusraviin ja rauhoittelin vähän niin sain hetkittäin pyöreitäkin pätkiä irti. Kulmassa oli vielä lumikasa ja meidät käskettiin kävelemään kasan yli. Sinne Pimu ei olisi millään tahtonut mennä. Mentiin sitten Ässän vanavedessä ja sain pienten erimielisyyksien jälkeen houkuteltua Pimun lumeen. Siellä hepo ei viihtynyt vaan poistui parilla laukka-askeleella. Siinä hitusen horjahdin mutta olin kuitenkin varautunut ja pysyin kyydissä. Sitten olikin jo sellainen olo etten malta tulla kyydistä pois ollenkaan.
 
Maailmanympärysmatka sitten unohtui lumikasan kanssa taistellessa. Käynnissä Pimu meni aika reippaasti.
 
Ongelmia:
aika extremetunti, välillä meinasi kauhistuttaa
pään nostelu pidättäessä
välillä hepo meni vähän sivuliirtoa pohkeita vasten
vähän arvokas leikkitunti mutta oli kuitenkin uusia kokemuksia
 
Parannusta:
pääsin ite sokeripalalta kyytiin
harjotusravi oli helpoin askellaji
kuski pysyi loppua kohti jo ihan vakaasti kyydissä
oli kivaa :D