Alunperin mulee jaettiin iltapäivätunnille Ilpo mutta suostuin vaihtamaan tasaisempaa kyytiä kaipaavan kanssa ja sain vaihdossa Orendan. Kelistä huolimatta oltiin pikkukentällä. Koko tunnin satoi vettä, välillä vähemmän muttei onneksi kaatamalla missään välissä. Melko lämmintä oli kuitenkin, joten t-paita riitti mainiosti turvaliivin alla. Taas mentiin samaa tehtävää ku edellinenkin ryhmä. Kauan kaivattu estetunti.

 
Keskelle kenttää laitettiin jumppasarja. Alkuun ravailtiin sitä maapuomeina, sit samaa laukassa. Lopulta ruvettiin tulemaan yksitellen ja vaihdettiin aina linjan jälkeen suuntaa. Puomit nousi pikkuhiljaa. Ensin keskimmäinen viidestä pieneksi pystyksi, lopulta vika ja ekakin. Keskimmäistä sitten nostettiin lopulta 70 cm kieppeille. Alkuverkassa oli sellainen olo ettei hevonen ole avuilla. Apuohjina oli gramaanit, näemmä niillä sitten hypätään muidenkin kuin Ruusun kanssa.
 
Omaan istuntaan jumpalla en hirveästi ehtinyt keskittyä kun pohdin askelten osumista. Orenda oli muualla sietämättömän löysä (mulla ei ollut kannuksia) mutta linjalla vähän kiihtyi. Lähestyttiin siis aina melko löysän oloisesti mutta raville ei pudonnut kertaakaan. Pahimmillaan odotteluvuoron aikana se pysähtyi löysästä käynnistä enkä saanut sitä liikkeelle ilman raippaa. Tehtävä mentiin melko tasaisesti koko tunnin ajan. Käsistä tuli kertaalleen sanomista että kyynärkulma. Laukkoja yritin vaihtaa tehtävän jälkeen lennossa ja ne vaihtuikin mutta samalla laukka pomputti kaameasti ja välillä kävin aika korkealla. Kahdesti tunnin aikana olin pahasti epätasapainossa. Kertaalleen laukanvaihdossa pomppasin ylös ja toisen kerran meinasin nostaa laukan pysähdyksistä. Orenda sitten säikähti sadetakkia ja loikki ja pomppi miten sattuu. Ite tarrasin kaulasta kiinni ja pysyin onneksi kyydissä. Vasta seuraavalla kierroksella tajusin että se olikin sadetakki, josta poukkoilu aiheutui eikä suinkaan laukannosto. Sadetakkia piti hepan silti kyttäillä lopputunti.
 
Melko loppuvaiheessa tuli ohje että pysy kevyessä istunnassa myös tehtävän jälkeen, se helpotti pomppimiseen hirveästi. Eniten sanomista tuli nousevista kantapäistäni. Tunnustan ongelman mutta heti kun lakkaan keskittymästä niin erityisesti oikea kantapää lähtee taas nousuun.
 
Perus tasainen tunti, pahinta oli pomppiminen laukassa. Muilta leiriläisiltä tuli kommenttia että meni tasaisen näköisesti. Ite en ehkä keskittynyt ihan täysillä vaan välillä vähän ratsastelin.
 
Ongelmia:
pomputus laukassa
hidastuksissa oli etupainoinen
kantapäät nousee
 
Parannusta:
laukat vaihtu lennossa
perussiistiä