Tiistaina ehdin Pedantiin tunnille. Talli oli ensimmäistä päivää joulun jälkeen auki ja mahduin ekalle tunnille, koulua 5 hengen ryhmässä. Mukavaa oli loppuvuoden tutustumistarjous, 20 eurolla tunnille.

 
Alku oli takkuinen kun en meinannut löytää koko tallia. Puhelimessa sain sitten neuvot, joiden perusteella löysin perille. En ollut nähnyt kylttiäkään vaikka olin ajanut sen ohi. Haaveilin olevani tallilla ainakin puoli tuntia ennen tunnin alkua mutta aikaa oli vaatteiden vaihdon jälkeen vain parikymmentä minuuttia. Tallilta löytyi helposti lista, jossa luki että menen Rasmulla. Myös ratsu löytyi helposti, nettisivujen mukaan n. 168 cm korkea. Sitten tarvitsinkin jo apua harjojen ja muun sälän etsimiseen. Onneksi siellä oli muitakin laittamassa hevosia kuntoon. Kaapista löytyi myös Rasmun hoito-ohjeet. Luin alusta että suojat kaikkiin jalkoihin, koulutunnille sitä ja tätä, estetunnille sitä ja tätä. Ajattelin että harjaan hepan ensin ja luen sitten tarkemmin.
 
Riimu päähän ja hepo kiinni. Uhkaili vähän Easyn tapaan muttei nostellut jalkojaan. Sain harjattua ja kaviot putsattua ilman suurempia ongelmia. Kun sitten jatkoin hoito-ohjeiden lukemista niin siellä noin puolessa välissä luki että hepo hoidetaan aina käytävällä. Hupsis! Vein hepan sitten käytävälle. Heti sen jälkeen paikalle saapui toinen heppa, jonka klippaukseen tarvittiin kyseistä paikkaa. Siirsin Rasmun sitten pesariin. Tässä vaiheessa keljutti. Satulointi sujui hyvin vaikken ensin meinannutkaan huomata kaapissa olevaa satulahuopaa. Vähän ihmettelin vatsapanssarivyötä koulutunnille. Suojat tuli joka jalkaan. Kuolaimina oli olympiat kiristysremmin (vai mikä sen nimi nyt onkaan) kanssa. Toivottavasti ei mennyt liian tiukalle kun aika hätäisesti kiristin. Ohjat oli kakkosrenkaissa. Tässä vaiheessa sain jo loimitukseen apua että ehditään lähteä ajoissa kohti maneesia.
 
Kun päästiin pihalle niin tuulenpuuska puhalsi loimen päälleni. En siellä pimeässä viimassa viitsinyt ruveta asentamaan sitä uudestaan, joten kannoin sitä toisessa kädessäni. Hieman myöhemmin toinen tuulenpuuska pöläytti sitä taas niin, että hepo astui sen päälle. Taas oli katastrofin aineksia kasassa mutta hepo oli onneksi ihan rauhassa. Sain sen pakitettua pois päältä ja jatkoimme matkaa melko pimeää kevyen liikenteen väylää alikulusta maneesille. Kello oli jo vaikka mitä ja itellä taas keskittyminen ihan levällään kaiken häsellyksen takia. Kyytiin kiipesin penkiltä, ohjat oli niin lyhyet etten saanut niitä kunnolla venytettyä satulalle asti kun menin ratsaille. Hepo oli rauhassa tuulessa paukkuvista seinistä huolimatta. Vähän yritti hiippailla eteenpäin.
 
Maneesi oli melko pieni mutta hyvin mahduttiin. Maneesin koko on varmaan yksi syy pienempiin ryhmäkokoihin. Rasmu tuntui hyvin läpiratsastetulta, sillä pongahti heti pyöreäksi kun keräsin ohjat. Tämäkin ratsu halusi olla mieluummin turpa vasemmalla. Oikeassa kierroksessa meni siis herkästi sisältä vetämiseksi. Välillä huomasi käsien kipeytyvän. Kannattelin myös hetkittäin päätä ja ehkä vähän etuosaakin. Ravi oli isoa ja venyi helposti pitkäksi. Alkuun tehtiin siirtymiä ympyrällä. Käynnistä seis ja suht pitkään käyntityöskentelyä. Aika jännää oli, että kun varasin tuntia niin osaamisestani ei kysytty mitään. Eikä vielä tunnillakaan.
 
Laukka ei ekalla kerralla meinannut nousta eikä hirmu kauniita nostoja saatu myöhemminkään. Laukassa varsinkin ratsu meinasi venyä pitkäksi ja ohjat valuivat käsistä. Pohkeet ois pitäneet olla paremmin töissä. Hepo meni melko reippaasti muttei silti ollut semmonen olo että lähtisi käsistä. Ympyröillä puski melko pahasti ulos. Toiseen suuntaan ope ehdotti että saa nostaa jalustimet ylös laukan ja siirtymien ajaksi jos tahtoo. Nössöilin enkä nostanut. Ajattelin että saatan ravissa heilua miten sattuu. En ollut ainoa nössö vaan viidestä tuntilaisesta vain yksi nosti. Hepan sai täsmällisesti laukasta raviin pisteissä (lyhyiden sivujen keskellä), vaikka kuskin väsyessä saatettiin mennä hitusen pisteistä ohikin. Hankalampaa oli laukan jälkeinen ravi, joka oli pitkää ja reipasta ja hepo painoi sisäpohkeita vastaan, jolloin en saanut sitä kulmiin.
 
Lopuksi mentiin vielä harjoitusravia ja tehtiin joka sivun keskelle siirtyminen käyntiin muutamaksi askeleeksi. Istuntaa tiivistämällä ravia sai lyhennettyä, mutta pahimmillaan hytkyin suurissa liikkeissä aika suuresti minäkin. Onneksi jaksoin sitten vielä skarpata ja saatiin useampi kierros suht kelvollista menoa. Välillä hepo yritti vähän kiihdytellä ja mennä pitkänä. Pahimmillaan ratsu juoksi pää taivaissa ja kuski hymyili nolona. Opelta tuli neuvoja että pidä pohkeet kiinni siirtymissä käyntiin niin muoto säilyy. Se oli hyvä neuvo ja auttoi. Mutta kovaa keskittymistä se vaati.
 
Hepo jatkoi vielä seuraavalle tunnille hyppäämään ja nyt ymmärsin vatsapanssarinkin paljon paremmin. Tunti oli melko perustyöskentelyä ja omasta mielestäni selvisin suht hyvin vaikka Rasmu olikin hyvin erilainen tottumiini ratsuihin verrattuna. Vähän Teksumaisuutta siitä löytyi: iso, pitkä ja vähän raskas edestä. Tästä taas huomasi miten omien pohkeiden pitäisi toimia paljon paremmin. Kovin paljon neuvoja ei saatu enkä aina ollut kärryillä että kenelle ope puhui. Jäin vähäksi aikaa seuraamaan estetuntia ja olisin halunnut olla itsekin siellä. Korkeudet ainakin näyttivät hyvin turvallisilta.
 
Ongelmia:
en aina ollut kärryillä kenelle ope puhuu
ei saatu kovin paljoa neuvoja
ratsu oli vähän raskas edestä
pohkeet ei olleet kunnolla läpi
 
Parannusta:
hepo oli tosi tasainen eikä ollut hurjasta tuulesta tai lentävästä loimesta moksiskaan
parhaimmillaan sain omasta mielestäni istuttua isossa harjoitusravissa hyvin