Anne sai melko helposti houkuteltua mukaan kolmenneksi privakankitunnille ex-Saaraopen opetukseen. Edellisestä Saaran tallilla käynnistä onkin lähemmäs 7 vuotta. Kesän 2005 kävin siellä tunneilla. Heppavaihtoehtoja sain Mantan, Eetun ja Rappenin. Mutta koska kaksi ensimmäistä potivat tällä hetkellä jalkojaan niin minulle nasahti sitten Rappen. Ope hoiti kanget päälle, joten sovittamiseen ei tarvinnut uhrata aivokapasiteettia tällä kertaa.

 
Kelinä oli hyytävä miinus parikymmentä. Nyt laitoin vihdoin talviratsastushousuni jalkaan. Alkuun menimme ensin ympyrällä (luulin pitkään että neliöllä ja tein kulmat) siirtymiä käynnistä seis. Muutama hyvä tuli mutta Rappen venkoili paljon, ei kävellyt suoraan ja pysähdyksissä perä heitti. Sitten tehtiin siirtymiä käynnistä raviin ja takas. Tähän asti meno oli ollut siedettävää mutta ravissa ratsu ei välillä halunnut liikkua, poikitti ja jäkitti paikallaan. Komentamalla sain sen myös pomppimaan.
 
Ope käski löysätä kankea ja ite tein kunnon alottelijamokan ja ajattelin että kankiohja on ohuempi, jossa ei ole solkea keskellä. Väärin meni kun ohjat oli suitsissa väärinpäin. Kun sain sitten oikeasti nivelen kunnolla tuntumalle ja kankea löysättyä niin hepo oli vähän paremmin yhteistyöhaluinen. Olo oli silti sellainen että mitä teen täällä kun opelta tulee kommenttia lähes pelkästään istunnastani ja koko puuha menee ihan pieleen. Hartiat oli eri korkeuksilla, polvet jännittyi ylös, kädet oli liian alhaalla ja nyrkit ei pysyneet pystyssä. Ohjatkin valui alkuun pitkiksi (siitä sentään syytän hanskoja). Hepo juoksi pää pitkänä ja itellä oli musta keljutuspilvi pään päällä. Volteilla piti välillä väistättää sisätakajalkaa ulommas ja saada ratsun etu- ja takaosa samalle reitille. Se sentään onnistui suht helposti.
 
Ensimmäisen käyntitauon aikana vaihdoin hanskat kevyempiin. Ihana oli saada taas ohjat totuttuihin sormiväleihin. Kolmisormihanskojen kanssa kun nimettömän ja keskisormen välissä pitäminen ei onnistu.
 
Keskilinjalla lähdettiin tekemään sulkuja vuorotellen kumpaankin suuntaan. Toive oli että noin puolikkaan maneesin aikana takaosa ehtisi käydä kahdesti kummallakin puolella. Ensin mentiin käynnissä ja eka yritys oli kaameaa. Poikitusta, jäkitystä ja hepon kiukkuilua. En saanut suoristettua, karattiin linjalta eikä ollut mitään mahdollisuuksia onnistua tekemään kahdesti suuntaansa. Pitkät sivut piti ravata mutta mentiin suurimmaksi osaksi käyntityötä. Välillä sain hepan taas pomppimaan paikallaan kun se suuttui. Ope sanoi että myötää vasemmalta nopeammin ja sulussa siirrä omaa sisäjalkaa edemmäs. Myötäämisjuttua en ite huomannut mutta ehkä alitajuisesti sitten keskityin paremmin löysäämään. Pikkuhiljaa meno kuitenkin parani, saatiin käynnissä hyviäkin pätkiä. Rappen toimi parhaiten kun käski lyhyesti ja terävästi. Sitten mekin saatiin tulla ravissa ja lopulta sujui ravissakin ihan siedettävästi. Oma paino tuntui suluissa vähän heiluvan puolelta toiselle. Suuntaa vaihtaessa piti samalla vaihtaa myös omaa asentoa satulassa. Tästä voisi ehkä syyttää erittäin vähäistä sulkujen treenaamista.
 
Laukkaa varten mentiin kukin omalle ympyrälle. Meille jäi oven pääty. Tarkoitus oli laukata ympyrällä, ottaa välillä vasta-asetus, palata myötäasetukseen ja tehdä voltti. Ja tätä toistaa. Alkuun laukka oli tosi nahkeaa eikä edennyt oikein minnekään. Ratsu ei pysynyt reitillä vaan kiemursi ja poikitti. Noin viiden kierroksen jälkeen kuski turhautui hankalaan menoon ja komensi vähän isommin. Hepo veti taas herneitä nokkaan ja pukitti vähän. Pyysin laukkaa kunnolla eteen ja Rappen päätti totella. Meno helpottui aivan huomattavasti. Päästiin suoraan, sain asetukset vaihdettua ja voltitkin näytti jo volteilta. Ulkopohkeella piti kääntää huolellisesti. Mutta nyt ratsu liikkui itse hyvin eteen. Tuli ihan hyviä pätkiä.
 
Suunnan vaihto ja sama toiseen suuntaan. Jälkimmäinen kierros taisi olla vasen. Homma toimi alusta asti paremmin ja sain laukassakin pyöreitä pätkiä. Loppuraveissa Rappen oli tasaisen pyöreä. Näemmä taistelu taas kannatti. Noin tunti oli hirveää vääntöä. Ilman viimeisiä viittä minuuttia olisi saattanut jäädä harmittamaan. Nyt tuli kuitenkin semmonen olo että kannatti lähteä. En ole Rappenilla koskaan ennen mennyt. Tämän perusteella en kuitenkaan ihastunut. Ei ollut mikään tahmajalka mutta monesti jäi vähän hitaaseen menoon. Omassa istunnassa on valitettavan paljon korjattavaa edelleen. Tunnin jälkeen oli sellainen olo että istuin ihan kippuralla. Istuntakurssi tekisi erittäin hyvää mutta olen ollut vähän vastahakoinen menemään sellaisille. Minä kun kuvittelen että istunta olisi osa kaikkien tuntien sisältöä.
 
Rappenille tuli puuhassa melko kuuma. Tasainen muoto säilyi siihen asti kunnes löysäsin kanget ihan pitkiksi. Lopuksi ope vielä kysyi kaikilta mielipiteet. Hintaa lystille tuli 33 euroa, joka tuntui ehkä hitusen arvokkaalta. Kolmekymppiä olisi ollut hyvä.
 
Ongelmia:
melko paljon
kuskilla oli vähän keskittymisongelmia ja tehtävät meinasi mennä ohi korvien
alkutunnista tuntui että pitäisi olla istuntatunnilla eikä kankien kanssa
 
Parannusta:
viimeiset 5 minuuttia