Tänään oli listan mukaan maasto luvassa ja ratsukseni sain Riksun eli Rican. Mietin että kun se oli viimeksi niin vauhdikas niin jätin kannukset pois ja otin esteraipan enkä koulukeppiä. Kuntoonlaitto sujui mallikkaasti ja Riksu jopa oppi väistämään mua kun halusin sen toiselle puolelle. Riksun koulusatulalla lähdettiin kun ei ollut tarkemmin tiedossa että mitä siellä maastossa tehdään. Kelinä oli aurinkoinen +10 ja ratsukoita Kristan lisäksi tunnilla 6.

 
Hetki ehdittiin verkkailla kentällä ennen ku järjestäydyttiin osastoon. Kentällä Riksu oli aavistuksen hidas pohjeavuille ja siellä ne kannukset ois voineet olla ok. Käynnissä meni välillä pyöreänä, ravissa huonommin. Osastossa oltiin heti tokana Kristan ja Ilon takana. Käskyksi kävi ettei saa baanailla niistä ohi. Vauhdikas maastoheppa alla siis. Mentiin käyntiä ja ravia autokauppojen nurkille. Matkalla mentiin vähän mäkiä ylös ja alas. Alasmenossa istuminen oli ehkä tunnin hankalin asia.
 
Sitten mentiin pikkupätkä laukkaakin ja Riksu oli ihan rauhassa ja laukkasi tosi nätisti. Kaarteessa yritin vaihtaa laukkaa toiseksi mutten onnistunut. Sitten päästiin maastoesteiden luo. Luulin että hypätään vaan muutama hyppy mutta olinkin sitten väärässä. Ensin mentiin pikkuhalkoja ravilla ja pari kertaa laukalla. Me saatiin kyseenalainen kunnia olla ekana. Hypyt meni ihan ok, ehkä aavistuksen kaukaa ponnistettiin laukassa. Esteen jälkeen ei ollut baanailua vaan laukka pikkuhiljaa hidastui. Mutta kun tultiin lenkille kohtaan, jossa turpa oli kohti tallia niin laukka nousi automaattisesti kahdella ekalla kerralla. Kolmannella pidin huolen että pysytään ravissa. Sitten laukattiin letkassa kaatuneen risun yli, meillä oli vauhtia vähän tarpeettoman paljon kun halusin pitää jonkinlaisen hajuraon jotta hepo näkee esteen. Hyvin yli ja Ilon pyllyyn hidastus. Seuraavaksi hypättiin vino rengaseste ensin ravilla poispäin ja sitten laukalla tallillepäin. Yllättävän hyvin ja rauhassa sekin.
 
Sitten päästiin hankalaan osuuteen eli n. 70-senttiseen valkeaan laatikkoon. Ekalla kerralla viuhahdettiin siitä ohi, sitten saatiin hevosjohteet ja mentiin yli. Vaikka jatkettiin esteen jälkeen tallista poispäin niin silti hidastamiseen meni aina kymmeniä metrejä. Ekalla kerralla menin tiputtamaan raippani kun oltiin saatu pysäytettyä. Eipä siinä, satulasta alas ja kuului riiiiits kun turvaliivi jäi satulaan kiinni ja ratkesi alhaalta. Ompeluhommiin illalla siis. Raippa käteen ja loiks takaisin kyytiin. Aika monella oli laatikon kanssa ongelmia ja meidätkin laitettiin johteeksi. Välillä Riksu seisoi nätisti aloillaan, välillä taas pyöriskeli. Kertaalleen hepo liikkui pahimmoilleen ja yksi kieltäjä pääsi viuhahtamaan esteestä ohi ja hyppäsi sitten jalkaani pahki. Eipä tainnut hevosissa paljon tuntua mutta ite olisin mielelläni vetänyt koipeni turvaan jos olisin tajunnut ja ehtinyt. Mustelmalla onneksi selvisin. Muutama kerta vielä loikittiin mekin sitä. Kertaalleen hepo lähti laukkaa, joka ei todella ollut hallussa ja piti sitten hiljentää se vetämällä voltille. Muuten päästiin esteestä yli johteiden auttamana. Kommenttia tuli että vähän hypättiin kaukaa ja myötäsin hypyissä kädet tikkusuoraksi. Juu, selvästi löytyy treenattavaa. Edellisestä maastoestekerrastakin on jo aikaa vaikka kuinka (syyskuussa).
 
Takaisinpäin kun lähdettiin niin Riksu taas ampaisi matkaan Ilon perään ennen kun ehdin tehdä mitään. Kaatunut puu loikattiin takaisinpäinkin ja sitten hepo rauhoittui laukkansa kanssa eikä enää kiihdytellyt. Mentiin paikoin hyvinkin nätisti ja rauhallisesti. Ja mäkiä mentiin paluumatkallakin. Lopuksi vielä vähän laukattiin pientä ja rauhallista laukkaa ja lopulta Riksukin malttoi laukata eikä rikkonut raville. Tosi nätisti meni sitten ravissakin loppupätkän. Oikealle asettaminen oli taas vähän hankalampaa mutta asettui sitten sinnekin.
 
Riksu oli hauska maastoheppa. Ehkä vähän liikaa virtaa mutta plussat siitä ettei se tyhmäillyt mitään. Sitä vähän jännitin että mitä käy jos se yhtäkkiä päättääkin lähteä täysillä mutta se jäi onneksi kokematta. Jos sillä ensin pääsisi usvattamaan pahimmat energiat pois niin olisikohan se sitten vähän rauhallisempi vai kahta innokkaampi?
 
Ongelmia:
välillä Riksu oli vähän turhan täpinöissään
nostin laukan kahdesti, muut kerrat Riksu ehti sännätä
kielsi laatikosta ohi
jalkani jäi kieltävän hepon hypyn alle
rikoin turvaliivini kun kävin poimimassa raippani, tulin alas liian läheltä satulaa
hepo oli hankala asettaa oikealle
 
Parannusta:
kaikki pysy kyydissä
hepo pysyi näpeissä
parhaimmillaan Riksu oli rento ja pyöreä