Tällä kertaa olin ihan varma että on koulutunti ja jätin turvaliivinkin kotiin. Vihdoin olin oikeassa. Avoja luvassa ja ratsuna pitkästä aikaa Antti koulutunnilla. Varauduin taisteluun ja varustauduin kannuksilla ja pitkällä raipalla. Tästä huolimatta Antti oli välillä vähän tahmea. Kelinä oli aurinkoinen +17 ja ratsukoita tunnilla 8.

 
Ekana tehtävänä mentiin ympyröillä kevyttä ravia ja taivutettiin hevosia ensin monta kierrosta sisään, sitten ulos. Kumpaankin suuntaan. Oli aika työlästä. Ja tuntui että aina kun päästin sisäohjasta niin Antin turpa vilahti ulos. Paljon tuli sanomista etten saa jäädä sisältä kiinni. En huomannut ite jääneeni. Enemmän se oli semmosta pään heiluttamista ohjilla, minä käännän sisään ja kun löysään niin Antti kääntää ulos ja sama uudelleen ja uudelleen. Ei siis menneet asetukset rehellisesti läpi. Kumpaankaan suuntaan.
 
Sitten mentiin avoja. Pohkeiden piti tässä vaiheessa olla ratsastettu läpi. Tiedäpä tuosta että oliko. Ensin mentiin käynnissä, asetus oli taas väärään suuntaan. En oikein ymmärrä miten Antti onnistuu. Muualla piti ravata ja ravissa sain Antin kivasti pyöreäksi volteilla. Avoa tehdessä meni kaikki taas mönkään. Sitten vaihdettiin suuntaa eikä mennyt yhtään ihanammin. Vähän aikaa tahkottiin käynnissä, sitten ravissa. Välillä meni kipitykseksi ja minä kiskoin ulko-ohjasta että saisin etujalkoja sisemmäs. Voltteja ei taaskaan tehty alkuun. Sain taas henkilökohtaisen oppitunnin että älä jää vetämään, tee puolipidätteitä, äläkä taistele (mitäs sitten?). Kannuksella kylkeen jos ei muuten onnistu, jalkaa edemmäs ja varpaat ulos jos käyttää kannusta. Erikoinen kommentti oli että kanna kädet kun yleensä sanotaan että kädet alas kun hepo kiihdyttelee ja minä vedän. Tehtävä hankaloitui entisestään kun muualla piti mennä laukkaa ja Antti kiihdytteli kun muut laukkasi.
 
Sitten vaihdettiin suuntaa ja mentiin avot toiseen suuntaan (oikea) ravissa. Antti taas nosteli laukkoja itsekseen kun muut laukkasi ja meni avot aika kipityksellä. Kaksi viimestä kertaa oli parhaat. Ohjat sangen tiukalle ja hepo kuriin. Sitten mentiin suht rauhassa jopa. Aika paljon tunnin aikana volttailin että sain Anttia asettumaan ja rauhottumaan. Sisäkannuksella tökkäilystä pikemminkin vauhti kiihtyi kun tuli mitään toivottuja vaikutuksia. Ei ollut mitenkään ihanaa ja olisin voinut jatkaa toisen tunnin perään. Jospa sit olisi onnistunut. Avojen onnistumisen määrä ei oikeastaan taaskaan selvinnyt. Laukassa Antti meni kuitenkin ihan ok eikä kaahaillut.
 
Ongelmia:
Antti ei asettunut kunnolla kumpaankaan suuntaan
avot oli aikamoista taistelua
omat hartiat taisi olla taas edessä
 
Parannusta:
sain paljon pyöreitäkin pätkiä, lähinnä volteilla
Antti oli yllättävän rauhallinen (paitsi avoissa)