Lähdin Annen apulaiseksi tämän vuokrahepan Veronan (arvioitu syntymävuosi 1993) luo. Minä ajattelin että olisin juoksuttanut Annea ja Veronaa mutta toisin kävi. Varoitus kyllä kävi että ratsastuskamppeet mukaan.

 
Tallilla minä harjasin Veronan Annen hoidellessa tallityöt. Tamma oli erittäin nätisti harjattavana ja kaviot nosti itse putsattaviksi. Tässä vaiheessa aloitin ihastelun että onpa hienosti käyttäytyvä heppa. Anne hoiti satuloinnin ja suitsimisen ja minä lähdin ekana ratsaille. Maneesi oli livenä pienempi kuin Annen videoista päätellen mutta mukavan tilava ja peileillä varustettu. Muita ei ollut liikkeellä, joten saatiin koko maneesi omaan käyttöön.
 
Ihan alkuun harjoiteltiin paikallaan seisomista. Veronakin luuli että taputus tarkoittaa eteenpäin. Sitten testasin pitkin ohjin miten hepo kääntyy painolla ja pohkeilla ja vaikutti lupaavalta. Kun otin ohjat tuntumalle niin alkuun tuli vähän luikertelua mutta ratsun laitto töihin auttoi asiaa. Vähän oli alkuun neuvottelua sisäpohkeella ja ulko-ohjalla mutta puolen kierroksen jälkeen allani oli melko kuuliainen ratsu. Käynnissä mentiin jonkin aikaa, normaalisti kulmia ja voltteja. Ravissakin hepo toimi kivasti ja liikkui itse eteen vaikkei raippaakaan ollut. Meno oli pääosin pyöreää ja itsellä aika helpot oltavat kyydissä.
 
Näin tuijotellaan hevosen niskaa huomaamattomasti. Esiintyy myös kaikissa muissa kuvissa.
 
Ja toiseen suuntaan sama juttu. Kädet on tässä jo vähän karanneet omille teilleen.
 
Ravissa nousee myös oikea kantapää. Hepo ei ole samaa mieltä asettavasta sisäohjasta.
 
Maneesissa hepo on kuulemma käyttäytynyt jo pitkään asiallisesti, joten otettiin sitten laukkaakin. Vasen laukka nousi käynnistä ekalla kerralla tosi nätisti. Pääty-ympyrällä hepo vähän puski avoimella puolella ulos ja samalla vähän kiihdytti. Laukka oli melko vauhdikasta mutta ihan hallittua. Tässä turpa ei enää pysynyt nätisti alhaalla vaan liikkui askelten mukana ylemmäs ja alemmas. Toisella reunalla hepo siis kiihdytti niin vastaavasti ekan kulman lähestyessä (vaikka ympyrällähän ei sinne kulmaan mennä) vauhti hidastui. Laukan jälkeen myös jarrut toimivat mutta väliin tuli jokunen askel ravia ennen pysähdystä. Ei pahaa kuumumista vaan suht rauhallinen hepo joten laukattiin toiseenkin suuntaan. Kun Anne kaivoi kameran esiin niin kuski jännittyi, joka menoa tuskin kaunisti. Vähän puski ulos, kiihdytti ja hidasti kuten toiseenkin suuntaan.
 
Voltti etukautta ympäri. Vaikka kuva ei ole kovin edustava on se omasta mielestäni hyvin hupaisa.
 
 
Sitten testattiin myös lävistäjällä laukasta käyntiin siirtyminen, joka meni n. 40 metriä pitkäksi sekä kolmikaarinen laukassa käyntisiirtymillä joka oli melko ruma pitkine jarrutusmatkoineen. Kolmikaarinen laukassa, vaihdot ravin kautta onnistui jo siedettävästi, vaikka jarrutuksen saikin aina aloittaa jo ennen suoristusta.
 
 
Mentiin myös väistöt lävistäjillä kumpaankin suuntaan sekä käynnissä että ravissa. Ekan käyntiväistön jälkeen tuli kysymys että tuntuuko että hepo hyytyy väistössä. Vastasin kieltävästi ja testasin sitten kaasua ja menin käyntiväistön vasemmalle reippaammin. Omasta mielestäni tasainen ja suora väistö, harvan tuntiratsun kanssa menee yhtä helposti. Ravissa kuvittelisin että väistöt meni edelleen kivasti ja hyytymättä.
 
Sitten oli Annen aika hypätä kyytiin ja yritin jaella neuvoja. Aikamoiselta puoskaroinnilta tuntui. Juoksuttaminen jäi sitten välistä mutta lupauduin toistekin matkaan. Lopuksi päädyin sitten Veronankin kanssa testaamaan talutettavuutta. Hepo seurasi kuin koira, pysähdyksissä oli vain vähän viilaamista aluksi. Raville en ratsua saanut houkuteltua mutta muuten toimi hienosti. Huomasin taas olevani tammaratsastaja.
 
Annelle suuret kiitokset valokuvista, videoinnista ja tästä kokemuksesta!
 
Ongelmia:
kuski kuvittelee nyt osaavansa ratsastaa
omassa asennossa olisi aina parannettavaa
lyhyt laukka ja laukasta hidastus
 
Parannusta:
aivan ihana heppa
Verona oli rauhallisella päällä