Perjantaina suunnitelma oli alunperin mennä Easylla tunnille. Hepo oli kuitenkin hypännyt paljon jo pohjille ja meillä oli luvassa estetunti, joten toivoin Tellua. Hyvin kävi ja toive meni läpi. Tellu oli jo edellisellä tunnilla ja jatkoi vielä seuraavalle, joten ehdin putsata Easyn karsinan ennen esteiden kasausta. Ratsukoita oli tulossa tunnille kivasti vain 5. Esteitäkin kasattiin 5, joukossa myös vesimatto. Keli pihalla -1, meillä koko maneesi.

 
Tellu oli edellisellä tunnilla ollut melko vauhdikkaan näköisellä tuulella. Ite tykkäsin siitä, että se liikkui pitkin ohjin käynnissä reippaasti. Käyntityöskentelyä ei pahemmin ehditty tehdä ennen alkuravailua. Meno oli vähän etupainoista. Yritin taivutella kumpaankin suuntaan. Sanomista tuli ettei yhtään lujempaa. Jossain vaiheessa taisi menosta taittua pahin terä. Laukassakin meno oli etupainoista. Tiputtelipa jopa itekseen raville ja siitä meni pitkään ennen kuin sain ravin sen verran haltuun että viitsin nostaa laukan takaisin. Laukassa onnistui kivasti vähän enemmän eteen ratsastus. Takas normaaliin laukkaan sain suht ok mutta lyhennykset ei olleet edes siedettäviä.
 
Verkkahyppyinä hypättiin kaarevan linjan ekaa pystyä kahdesti. Meni suht ok, vaikka saattoi tulla jo tässä jokunen väärä laukka esteen jälkeen. Sitten perään lisättin toinen pysty (väli 21 m), meille tuli 6 laukkaa väliin. Ainakin kertaalleen mentiin kaarre väärässä laukassa. Sen jälkeen hypättiin vesimattoa. Itteä jännitti taas heppaa enemmän ja pari ekaa hyppyä hyppäsin vähän ensin vaikka este oli tosi matala. Ei näin. Huomasin sitä aiemmin paheksuttua etukenotusta itessäni.
 
Lopuksi hypättiin rataa, ekalla kierroksella estekorkeus taisi olla jossain 70 sentin tuntumassa. Mentiin reippaasti eikä ollut ongelmia. Vikasta linjasta (21 m) ope sanoi että 5 laukkaa voisi olla hyvä niin usvatin sitten viidellä. Onnistuihan se mutta melko laakaa oli. Totesin että 6 ois varmaan ollut parempi. Aikaa oli vielä jäljellä ihan hyvin vaikka alotettiinkin harvinaista kyllä vähän myöhässä. Hypättiin sitten toinenkin kierros. Meidät jätettiin Tellun kanssa vikoiksi kuten arvelinkin. Sitten ope kysyi että nostetaanko ja sanoin että nostetaan vaan. Korkeimmat oli sihtailuni mukaan ysikymppisiä ja näyttivät pelottavan isoilta. Äkkiä niistä näemmä vieraantuu.
 
Ekalle esteelle mennessä ajattelin ihan väärin että päästäänköhän tuosta yli. Taisi epävarmuus vähän loistaa, sillä askel ei passannut, kuski unohtui matkustamaan ja jätti päätösvallan ratsulle. Tellu päätti että minähän en hyppää ja löi jarrut pohjaan. Kuski oli sen verran menossa että maastoutui. Edellisestä kerrasta olikin jo puoli vuotta. Ohjat jäi käteen enkä tiedä miten olen mukkeloitunut alas, mutta nopeasti olin taas tolpillani. Taputin heppaa kummempia ajattelematta kun se seisoi nätisti aloillaan. Ope sanoi ettei tarvi taputtaa kun ei se nyt niin hyvin mennyt.
 
Uudelle yritykselle lähdettiin kunnon tarmolla että nyt yli vaikka miten. Vähän reippaampi vauhti ja epäröinti unholaan. Yli mentiin ja kaareva väli vain 5 laukalla. Sitten meinasi jo vähän kiihtyä liikaakin ja kurvit mennä tiukoiksi, joten vähän tilanteen rauhoitusta. Vesimatolle suoristus ja siitäkin yli. Suunnittelin vikan linjan meneväni 5 laukalla mutta meno vähän hyytyi kaarteessa enkä viitsinyt kiihdyttää kohti estettä koska sitäkin on paheksuttu. Pystystä hyvin yli mutta väliin tulikin 5,5 laukkaa. Taas sama juttu että kuski jäätyy ja ratsu esittää äkkijarrutuksen. Etupuomi putosi ja minä poistuin sään päälle istumaan. Tellu ei pysynyt paikallaan vaan käppäili enkä päässyt omin avuin takasin satulaan vaan open piti tuupata. Tässä vaiheessa pelkäsin jo että esteitä lasketaan. Ei onneksi laskettu vaan käsky kävi että kaksi vikaa uudestaan. Suunnittelin meneväni taas viidellä, mutta ekalle tultiin sen verran lähelle ja pienellä hypyllä yli että totesin turhan hankalaksi. Otin vähän kiinni ja tuli siisti 6. Vihdoin ylittyi ysikympin okserikin. Ja siihen jäi meidän hypyt tältä päivältä.
 
Tippuminen ja pieni toilailu ei kuskin hymyä hyydyttäneet. Olen edelleen sitä mieltä että Tellu on aivan huippu. Ope sanoi että jälkimmäisellä kerralla oltaisiin kyllä päästy yli vaikkei askel ihan sopinutkaan. Ehkä n. 30 % voin siis sälyttää ratsun syyksi. Ponnistuspaikat kohdilleen ja pohkeet kiinni niin tuskin mitään ongelmia olisi edes ollut. Näemmä tuo 90 cm on edelleen se oma raja, jossa ongelmat alkaa. On kyllä mennyt joskus paljon paremminkin. Arvelin ihan oikein että kun ilta etenee pidemmälle ja tunnista on pidempi aika niin jossain vaiheessa kiellot kuitenkin rupeavat hitusen harmittamaan.
 
Loppuverkassa saatiin jo aavistus pyöreyttä. Tellu meni edelleen tosi matalana ja pyöristyessään oli turpa polvien tasalla. En ihan sitä ollut hakemassa mutta aika loppui kesken ja tuo sai kelvata. Laskujeni mukaan maastouduin tänä vuonna vain kuudesti. Huimaa parannusta kahteen edelliseen vuoteen: 2009 19 kertaa ja 2010 12. Sitä ennen oli monta nollavuotta heppailun ollessa hyvin vähäistä.
 
Ongelmia:
kuski ei osaa tehdä päätöksiä
hepo tekee kuskin mielestä huonoja päätöksiä ja kuski ei pysy kyydissä
ponnistuspaikat ei osuneet aina
kuski unohti pohkeet
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
esteiden kasvaessa kuski epäröi liikaa
 
Parannusta:
ei kieltojen lisäksi pöljäillyt mitään omiaan
tippumiset ei hyydyttäneet kuskin hymyä, on se Tellu vaan huippu!