Tänään oli vuorossa maastoreissu. Vapaapäivän kunniaksi piti laittaa kello jo kahdeksan jälkeen soimaan jotta ehtisin valoisalla ulkoilemaan. Maa oli edelleen luminen ja pakkasta pari astetta.

 
Siinä missä Easy käyttäytyi eilen paljon mallikkaammin, oli se tälle päivälle keksinyt taas uusia kujeita. Tarhasta talliin taluttaminen meinasi olla turhan hankalaa kun hepo ei keskittynyt yhtään. Unohti pysähtyä kun minä pysähdyin ja jos väistätin niin meinasi lähteä puskiin syömään. Sangen turhauttavaa. Tallissa piti taas komennella kovasti jotta ratsu oli nätisti.
 
Loikkasin pihalla kyytiin ja lähdettiin kävelemään pitkin ohjin kohti maastoreittiä. Easya ei huvittanut mennä kohti maneesin ovea, joten se suuntasi vieressä olevan hiekkakasan luo. Ajattelin että käykööt tökkäämässä siihen ja sitten jatketaan matkaa. Hepo yllätti ja kipusikin kasan päälle. En olisi antanut jos olisin tajunnut mitä se on tekemässä. Puolentoista metrin korkeudesta analysoin nopeasti että alas on erittäin huonoja ja hieman vähemmän huonoja reittejä. Käänsin ratsun ympäri ja alas mentiin suunnilleen samasta kohdasta kuin tultiin ylös. Alasmeno sujui suht hallitusti mutta hepo otti sen jälkeen laukalle ja lähti menemään kohti autotietä. Sen verran sain vedettyä toisesta ohjasta että pudotti raville. Iteltä tippui alastulossa toinen jalustin ja siinä sitten yritin hillitä tietä pitkin innolla ravailevaa ratsua. Onneksi ei ollut tosissaan karkaamassa käsistä eikä hiljaisella tiellä tähän aikaan liikkunut ketään. Kohelointimme taisi jäädä ilman silminnäkijöitä ja hyvä niin.
 
Tämän jälkeen pääsimme rauhassa maastoreitille. Kovin paljon maastoilijoita ei vielä ollut ollut, sillä kavionjälkiä oli ehkä viidet. Alkumatkasta mentiin polkuja käynnissä. Sitten ravattiin takalenkki ja hepo liikkui kivan reippaasti. Tein samalla vähän pohkeenväistöjä polun reunasta reunaan ja takaisin. Muutamia kertoja matkan aikana heppa yritti vähän jäkitellä mutten antanut pysähtyä niin päästiin etenemään.
 
Takalenkin ja oikoreitin risteyksestä löysin vihdoin uusia polkuja, joita lähdettiin uteliaina tutkimaan. Ensimmäisiä ei oltu, sillä lumessa näkyi jo kavionjälkiä. Kivan näköistä reittiä löytyi ja polku olisi jatkunut pidemmällekin. En kuitenkaan tahtonut tehdä mitään megalenkkiä enkä varsinkaan ruveta eksymään metsään, joten käytiin vain sellainen pätkä, että osasin viereistä polkua pitkin takaisin. Tuolla jatkamme sitten samoiluja jatkossa. Easy oli sitä mieltä että miksi odottaa tuonnemmas ja kun päästiin takaisin reitille veti vahvasti takaisin metsään.
 
Takalenkillä otettiin tämän reissun laukkapätkä. Päätin jo etukäteen että tänään laukataan rauhassa. Mentiin useampia pätkiä ja vaihdoin välillä ravin kautta laukkaa. Lennostakin yritin muttei onnistunut. Hepo liikkui reippaasti, joten sitä sai vähän hillitä. Tuli kuitenkin suht hyvin aina pyynnöstä raville. Tämän hepan yksi ehdoton plussa on se, että se nostaa erittäin hyvin pyydetyn laukan. Mentiin suorallakin vuorotellen kumpaakin. Jännä nähdä sunnuntain kouluohjelmassa että saisinkohan radalla vihdoin vasemman laukan nostettua ekalla oikein.
 
Lopuksi mentiin ravia lammelle ja sieltä pitkin ohjin takaisin tallille. Vähän säpsähteli lintuja mutta ei hätkähdyksiä suurempaa. Tallista takaisin tarhaan taluttui kiltisti. Mikä lie äkäpussi mahtoi aluksi vaivata.
 
Ongelmia:
tamma tahtoisi välillä ite päättää minne mennään
maastoesteet polun laidalla on edelleen pelottavia
 
Parannusta:
tallissa oli siedettävästi
laukkasi hallitusti maastossa
nosti aina pyydetyn laukan