Tänään pääsin estevalkassa menemään pitkästä aikaa Tellulla. Hepan työmotivaatio ei vieläkään ollut kovin huima kun houkuttelin porkkanalla tarhasta kiinni. Heppa katsoi että jaa, porkkana ja käänsi takapuolen. Ei lähtenyt sentään karkuun mutta piti käydä hakemassa. Tallissa oli ihanan kiltti kirjavaan luimuilijaan verrattuna. Harjaamisesta ei moksiskaan, satuloinnista ei moksiskaan. Satulavyön kiristys vähän epäilytti muttei ihan luimimiseen asti. Keli oli nollan tienoilla.

 
Maneesissa oli esteet jo valmiiksi. Eiliseltä tuttu kolmen ympyrän tehtävä ja lisäksi okseri, jonka välissä oli penkki sekä pysty, jonka alla oli vesimatto. Toiveeni erikoisesteistä ja vesimatosta meni siis läpi, jes! Alkuverkassa yritin saada ratsun ravaamaan reippaasti eteen. Se onnistui mutta muuten oli vähän semmonen olo että säädöt on pielessä. Ratsu viipotti menemään etupainoisena ja tuntui ettei se ole oikeasti hallinnassa vaan luulen vain. Ympyröillä julma totuus sitten paljastui kun Tellervo kumpaankin suuntaan painoi hyvin pahasti sisäpohjetta vasten. Yritin ja yritin mutta kovin hyvää ei tullut. Itse kiirehdin liikaa (kuulemma). Välikäyntien aikana testasin käynnissä väistöjä ja sillä sain hetkellistä lievää parannusta aikaiseksi.
 
Ympyröiden puomien ollessa maassa mentiin kaikki 6 ratsukkoa kerrallaan niitä ravissa. Melko ahdasta oli. Tässä jo rupesi huomaamaan miten ratsu on löysä ja puskee sisälle. Yritin pitää ulko-ohjan tuen mutta sitten hepo katsoi ulos. Tuntui että jäin vetämään sisältä ja sisäpohje ei tarkottanut ratsulle mitään. Kun puomit nostettiin esteiksi ja kavaleteiksi niin mentiin 3 kerrallaan. Pahimmillaan hepo löystyi, askel ei sopinut ja tiputti joka välissä raville. Tähän onneksi auttoi napautus raipalla ja huomautus että tässä nyt tosissaan vaaditaan jotain. Kuskilla oli kuumempi kuin ratsulla. Aikamoista vääntämistä. Käsky tuli myös ohjata paremmin keskelle. Se onnistui hetkellisesti kun keskityin lähinnä siihen.
 
Tämän jälkeen ruvettiin hyppäämään erikoisesteitä. Ensin mentiin tutustumiskierros tuoliokserille ja vesimattopystylle. Ohje tuli että jos hepo katsoo estettä niin edestä pitää pitää kiinni, tehdä ehkä puolipidätteitäkin ja istua ite rauhassa takana. Hösellys tai ohjien pois heittäminen ei auta. Okserista mentiin nätisti yli, vesimatolle ratsu ponnisti askelta ennen kuskia. Siinä vaiheessa vesimattopysty oli ehkä huimat 30 cm korkea. Seuraavilla kierroksilla hypättiin suunnilleen päätypysty (maapuomeineen), okseri, vesimatto ja päätypysty uudestaan. Useammin kuin kerran jouduttiin ottamaan uusintahyppy ekalle kun loikat lähti liikkeelle miten sattuu. Okseri ja vesimatto onnistui suht ok joka kerta vaikka esteet nousi. Tasainen rytmi oli vähän hukassa ja taas tuli huomautus että välillä ratsu kiihtyy kohti estettä. Kummallisia ponnistuspaikkoja ei tullut mutta päätyesteen kaareva linja tuotti kerta toisensa jälkeen ongelmia kun hepo painoi sisälle enkä saanut linjattua kaikkiin (sisältää maapuomit) keskelle.
 
Lopuksi hypättiin kukin vuorollaan vielä radanpätkä. Meidän rata alkoi oven edessä olevasta esteestä, sitten kierros kakkosympyrällä eli kahden kavaletin yli, päätyeste ja ykkösympyrä eli maapuomin yli ja taas päätyeste. Siitä sitten okserin (80 cm) yli, käännös oikealle ja vesimaton (90 cm) yli. Ovipäädyn kautta ympäri, pikkuympyrän maapuomin "suunnanvaihtoeste" yli ja vesimaton takaa lyhyellä lähestymisellä vielä okseri toiseen suuntaan. Pientä räpeltämistä taas oli mutta kaikesta päästiin yli. Laukka vaihtui jo ennen maapuomia (ohoh, askeleessa vaihto lähes pyydetyssä paikassa) ja meno meinasi vähän hyytyä kaarteissa. Oma istunta hypyissä oli jotenkin kummallinen enkä päässyt niin sujuvasti hyppyihin mukaan kuin aiemmin. Jalat taisi heilahtaa hypyissä taakse? Opelta tuli kommenttia että istuin etukenossa enkä ole pitkään aikaan kenottanut yhtä pahasti.
 
Loppuraveissa vasta rupesin saamaan ratsulta pieniä vähän parempia ja edestä kevyempiä pätkiä. Näemmä ennen estetuntia olisi hyvä vääntää koulua. Tunnin jälkeen kädet oli kipeät, joten veikkaan että taas on jotain raskasta päätä yritetty kannatella ja pitkää hevosta yritetty saada vähän vähemmän pitkäksi. Tästä kerrasta ei jäänyt samanlaista huippuonnistumisen oloa kuin edellisvalkasta. Mutta sain sentään mielenrauhan vesimaton ylitykseen.
 
Ongelmia:
kuski etukenotti kuulemma pahemmin kuin aikoihin
hypyissä en istunut niin nätisti kuin ennen
kuski veti turhan paljon sisältä kuten joskus muinoin
 
Parannusta:
kaikesta mentiin mukisematta yli
ei hirmuisesti vääriä laukkoja hyppyjen jälkeen, muutama vain