Torstaina lupasin itselleni pitää tallittoman päivän. Mönkäänhän se suunnitelma meni kun päädyin taas tuuraamaan hepan hoidossa. Taas piti muka mennä auringonpaisteella ratsastamaan mutta lopulta luvassa oli pimeä maastolenkki auringon laskettua vähän ennen puolta viittä. Pakkasta oli lähtiessä -16.

 
Jalustimia en jaksanut säätää lyhyemmiksi. Kentällä pyörähdettiin ennen lähtöä ja hepo taas näytti siltä että olisi kiivennyt korkean ja jyrkän lumikasan päälle ellen olisi ehtinyt estää sen aikeita. Kentällä hepo pyöri vähän oman mielensä mukaan muuten ja koulutuksellisesti tämä oli huono päivä kun en jaksanut komentaa ratsua ruotuun.
 
Maastoon mentiin pitkin ohjin ja käytiin alkumatkasta taas vähän syvässä hangessa. Käynnissä hepo veti muuallakin kovasti metsään. Mentiin reipas lenkki. Eka kierros ympäri ravilla, hepo määräsi vauhdin ja ihan reippaasti mentiin. Tällä kertaa askel oli pitkää ja rauhallista ja kyydissä oli vaivatonta keventää. Seuraava kierros mentiin laukalla, puolessa välissä vaihdettiin vasemmasta oikeaksi. Kivan rauhallista menoa. Ei kyttäillyt eikä edes yrittänyt kiihdytellä. Vauhdin huuma paransi kuskin mielialaa huimasti. Lopuksi mentiin vielä lyhyempi lenkki ravilla ja sitten käynnillä takaisin tallille. Kuvittelin tekeväni puolen tunnin reissun mutta pitkäksi venähti. Yllätti kun kellotin kierrosajat, ravilla 2,8 km lenkkiin meni 10 minuuttia, laukalla 7.
 
Loppumatkasta hepo nyki ohjia pidemmiksi ja ravailtiin lopuksi pitkin ohjin (taas huonoa toimintaa kuskilta). Kivan fiksusti heppa käyttäytyi siinäkin. Lenkki taisi olla sittenkin melko raskas, sillä ratsu oli jo siinä rajoilla että rupeaako hikoamaan korvien takaa.
 
Ongelmia:
kuski ei jaksanut komentaa ratsua
hepo söi risuja ja nyki ohjia
 
Parannusta:
mieli parani reissussa
heppa ei kyttäillyt
pitkin ohjin ravaaminen onnistui ilman ongelmia