Tällä kertaa vuorossa olikin puomeja eikä koulua, olin mennyt heti laskuissa sekasin kun viimeviikkoinen tunti jäi välistä. Ratsunani tänään oli Kari, joka oli ehtinyt jo edellisen tunnin käydä keräämässä hiekkapeitettä kentän pölinässä. Lämpöä oli vain +4 ja pilvistä ja silti olin niin hurja että menin ilman takkia. Kovin kylmä ei tullut mutta eipä kyllä lämminkään ollut, varsinkin kun tunti oli niin rauhallinen. Ratsukoita tunnilla oli 8, lopulta 7 kun yhdeltä vietiin satula.
 
Alotettiin käynnissä ja Karin kanssa tuli kehotuksia hakea rauhallista tahtia. Itselläni oli taas erittäin tahditon olo ja Kari pärski ja nyki päätä alas. Yritin saada heppaa asettumaan mutta eipä pahemmin onnistunut koko tunnin aikana. Junamaista menoa että jonnekin vyöryttiin, onneksi etupään ohjaus sentään toimi suht hyvin, muissakin askellajeissa. Itselle iski joku velttoilumoodi päälle ja ajattelin että eihän se nyt haittaa jos yhden tunnin välissä ratsastelee miten sattuu. Jos olisin tosissani puskenut ja pinnistänyt niin mahdollisesti olisin vain turhautunut kohtuuttomasti.
 
Päivän tehtävänä laukattiin 14 metrin välillä olevien 2 puomin yli. Ensin mentiin normilaukkaa ja lopputunti sitten säädeltiin laukkaa joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Kiteytetysti. Ekalla kerralla Kari meni niin etupainoisena että puomien jälkeen se kompuroi koipiinsa ja pelästyin jo että mennäänkö nurin. Ei hyvä. Meidän puomeille osuminen ei ollut kehuttavaa vaan ne sattui minne sattui. Normilaukassa väliin tuli n. 3,5 askelta, pidemmässä laukassa 2,5 ja lyhyessä 4,5. Että näin tällä kertaa. Meille olisi pitänyt olla kavaletteja että olisi onnistunut. Toisaalta tämä oli hyvää treeniä kuskille mutta nyt ei tullut toivottua tulosta. Aluksi lisäksi kiemurreltiin puomeilla mutta sen sain sentään kuriin.
 
Aluksi kävi käsky että tulkaa reippaasi peräkkäin mutta käytännön toteutus jäi puolitietä kauemmas ja odotteluun meni kohtuuttoman kauan. Suurin osa tunnista meni siis aidan vieressä kävelyyn. Jotta tämä ei olisi mennyt ihan liian tylsäksi niin viereisellä pihalla oli rekan kunnostus menossa kolkutteluineen ja hitsailuineen. Muutama hevosista säikkyi ja pöljäili mutta Kari tönötti rauhassa. Laukkailua mentiin siis kumpaankin suuntaan, ei siitä paljoa sen enempää. Jotain sentään tapahtui ja askelmäärät muuttuivat.
 
Loppuravissa Kari ei ollut yhtään sen helpompi. Plussaa siitä että meni reippaasti. Miinukset kuskille väärästä asenteesta.
 
Ongelmia:
en saanut Karia koko tunnin aikana asettumaan enkä taipumaan kunnolla
ei osuttu puomeille oikein
etupainoinen hepo ja pelkäsin että kompastuu koipiinsa
 
Parannusta:
laukassa tapahtui jotain
ei rikkonut raville vaikka lyhensin
hevonen ei hötkyillyt vaikka muut säikkyi