Tänään sain jopa esittää heppatoiveita kun soitin tallille. Äkkiseltään en osannut sanoa mitään kun Tellullakin alkoi tänään loma. Totesin sitten että ei Amia eikä Karia. Ratsukseni osui Sirkka ja olin mielissäni. Edellisestä kerrasta sen kanssa onkin hurahtanut jo reilu puoli vuotta. Ratsukoita tunnilla oli mukavasti vain 4 ja oltiin pihalla. Kelinä oli aurinkoinen +22 mutta kenttä oli kasilta jo puiden varjossa.

 
Alkutunnista tuntui vähän hankalalta, myös rungottoman satulan takia. Tuli taas tavalliset kommentit että älä ole sisältä kiinni äläkä paina hevosen päätä käsillä alas. Kantapäiden nousustakin tuli sanomista. Alkuverkassa Sirkka jolkotteli pää ylhäällä vaikka yritin tehdä mitä. Optimistisesti ajattelin kuitenkin että meno paranee ajan kanssa.
 
Sitten siirryttiin kaikki 4 isolle ympyrälle. Ensin mentiin käyntiä ja siinäkin meillä oli hankaluuksia. Erityisesti oikeaan kierrokseen hepon takaosa viipotti jossain vasemmalla. Vähän ku Orendan kanssa. Sit mentiin pitkät pätkät harjotusravia. Itselle plussat että istuin kyydissä vissiin ainakin kohtalaisesti ja jaksoin ihan hyvin. Takaosa karkasi edelleen vasemmalle, jalat hakkasi jalustimissa, kantapäät ei pysyneet alhaalla ja olin ylävartalosta jotenkin jännittynyt. Monesti kuulin että pitäisi enemmän päästää eikä pitää ohjista enkä kyllä tajunnut yhtään pitäväni. Ehkä ravin linkous sitten jännitti yläkroppaani ja käsiäni. Ravin jälkeen sattui kummallisesti kyynärvarresta, jotain meni siis pieleen. Muutaman pienen hetken verran Sirkka myötäsi jo ravissa mutta nousi aina takas ylös.
 
Seuraavaksi mentiin aina kaksi kerrallaan laukkaa. Sitä ennen palaset loksahti kohdilleen ja sain alleni pyöreän ratsun. Ensin mentiin oikeaan kierrokseen. Takaosa ei tainnut karata niin pahasti ulos. Harjotusravin jälkeen laukassa oli aivan ihana istua. Meno oli melko helppoa ja hetkittäin sorruin matkustelemaan. Siinä vaiheessa oli kivaa että tuli vielä parannuskommentteja. Tahtia rauhallisemmaksi, askelta pidemmäksi, hevosta matalampaan muotoon ja takaosaa paremmin töihin. Päästin ohjia vähän pidemmälle ja meinasin hukata tuntuman kokonaan. Välillä Sirkka yritti kiihdyttää mutta melko lupsakkaa menoa oli. Melko pitkät pätkät laukattiin kumpaankin suuntaan. Vasempaan kierrokseen Sirkka rupesi jo velttoilemaan lopussa ja pudotti jokusen kerran raville. Laukasta piti istua hepo käyntiin. Oikeassa kierroksessa meni kivan helposti, vasemmassa saatiin sakkouusinta. Uusinnassa käytin sitten ohjia samalla ja väliin taisi tulla korkeintaan 1 raviaskel.
 
Loppuraveissa alla oli pyöreä ja melko kivasti etenevä heppa. Välillä toki piti vähän jännittyä ja kiiruhtaa mutta oma elämä oli hyvin paljon helpompaa kuin alkutunnista. Itselleni taputukset että selvisin tallin pahimmasta harjoitusravista noin hyvin ja vieläpä noin pitkistä pätkistä. Ehkä se kunto on sittenkin salakavalasti noussut. Vielä kun saisi istunnankin paranemaan.
 
Ongelmia:
kuskin jännittynyt ylävartalo
kantapäät ei pysy alhaalla
tahti
alkutunnista jännittynyt ratsu
 
Parannusta:
sain istuttua kuolematta pitkät pätkät harjotusravia kumpaankin suuntaan
laukka meni tosi kivasti
helpottui loppua kohti kovasti
 
Kiitos kuvaamisesta Annelle (huono laatu johtuu videokamerasta). Näyttääpä Sirkan takajalat pitkiltä.
 
Kuskin vasen jalka pysyy näemmä kurissa oikeaa paremmin. Ei yllätä. Tässähän istunta näyttää jopa siedettävältä.