Ratsukoita tunnilla oli 8 ja mentiin maneesissa. Ite olisin halunnut pihalle kun ainakin hetkittäin paistoi aurinko. Kenttä tietenkin pölisi mutta lämpöä oli ainakin +16. Alkuverkassa sain Pimua vähän pyöristettyä edestä ja olin aika yllättynyt, sillä odotin että oltaisiin menty koko tunti pää ylhäällä (martingaalitkin oli). Vähän sai jo heti alusta hoputtaa eteen mutta siinä vauhtia vielä irtosi kun en ihmeemmin vaatinut mitään muuta. Alkutunnista tuntui että asetuksetkin meni oikeasti läpi ja pysyivät vaikka hölläsin.

 

Ohjattu osuus alkoi sillä että nostettiin jalustimet kaulalle ja meidät jaettiin omille puoliskoillemme. Me Pimun kanssa jäätiin oven päähän muiden hevosten kanssa ja ponit meni keskelle. Alotettiin vasemmassa kierroksessa käynnissä ja alkuun piti mennä kävelemään ihan seinien viereen ja ratsastaa kulmat kunnolla. Jos en asettanut hyvissä ajoin ennen kulmaa sisään niin mentiin kyseinen kulma aina suorana poikittaen. Kommenttia tuli että Pimu luikertelee suorilla ja asetuksissa on korvat eri korkeudella. Ulkoavut käyttöön kävi käsky. Käynti oli tosi tahmaista enkä meinannut saada vauhtia irti. Sitten asetus piti jättää pitkän sivun ajaksi sisään. Se meni sentään ihan ok. Sitten harjoitusravi päälle ja pitkillä sivuilla piti mennä isompaa ravia eteen. Siinäkin oli taas patistelemista. Seuraavaksi siirryttiin pitkillä sivuilla 1 - 4 metriä seinän sisäpuolelle. Jos en ollut tarkkana niin Pimu yritti liirata takaisin seinälle. Kommenttia tuli että takaosa pitäisi saada paremmin töihin. Ja sitten mentiin pitkät sivut laukassa. Hepo tarjosi oikeaa laukkaa aika monesti. Tehtävä pyöri niin äkkiä ja vaikka ravissa jäkitettiin turhan hitaasti niin silti tuntui että asiat seurasivat toisiaan niin tiuhaan etten ehtinyt kunnolla valmistella kaikkea tulevaa. Meidän meno oli melko kaameaa. Kulmia mentiin miten sattuu ja Pimun turpa osotti vuoroin ylös ja alas. Mutta ite olin vielä tässä vaiheessa mielissäni että haastavaa ja työlästä on. Arvelisin että ainakin istuin ihan siedettävästi. Sitten laukattiin isolla ympyrällä. Siinä sain Pimun kivasti liikkeelle ja turvan pysymään alhaalla useamman kierroksen ajan lopulta. Ravi sen jälkeen olikin taas hirvijuoksua. Sekin onneksi vähän parani juuri ennen kun piti siirtyä käyntiin.

 

Suunnan vaihto ja sama toiseen suuntaan. Oikea kierros oli meille vielä vaikeampi vaikka haaveilin helpommasta. Käynti oli välillä paikallaan pyörimistä, ravikin oli jumittelua. Kulmat mentiin pää ylhäällä ja poikittaen minne sattuu. Laukat sentään nousi paremmin tähän suuntaan. Parasta tähänkin kierrokseen oli lopussa mentävä laukkaympyrä. Yhtä hyvin ei mennyt kuin vasempaan mutta suht ok ja pyöreästi kuitenkin. Asetuksen kanssa oli vähän keskustelemista siinä, vauhtiakin piti raipalla vähän avittaa lisää. Laukan reipastuessa meno helpottui. Laukan jälkeen ravi oli entistä kamalampaa. Pää ylhäällä steppailua mutta eteneminen oli silti olematonta. Tahti rauhalliseksi käski ope mutta siinä oon itekin tosi huono. Puolipidätteitä joo mutta kun sitä vauhtiakin piti saada. Siitä ei tullut kaunista eikä hyvää.

 

Sitten mentiin taas hetki käyntiä ja sitten laitettiinkin jo jalustimet takaisin jalkoihin. Vauhtia löytyi aavistus paremmin mutten kovin onnellinen ollut vieläkään. Tunti meni muka ihan mukavasti ja olin mielissäni kun oli niin haastavaa ja hirveästi tekemistä mutta loppukäyntien aikaan silti keljutti. Pimu on kuulemma tosi vino heppa. Itelle annan plussat siitä että jaksoin tosi hyvin. Ei käynyt mielessäkään lusmuilla. Välillä vähän haittasi kun muut kävelivät edessä kun piti ravata tai laukata. Sitten volttailtiin paremmin tilaa. Nyt Pimua taisi vähän ärsyttää ja minä yritin pikemminkin käskemällä kuin houkuttelemalla. Ravissa meno oli kaikkea muuta kuin tasaista. Haaveilin siinä jo tehtävän aikana helposta, itse liikkuvasta ja itsensä kantavasta hevosesta. Pimulle ainakin tuli kuuma kun se oli kaulastakin hiessä. Ja sillä hommat jatkui seuraavalla tunnilla.

 

Pimun kanssa olisin tarvinnut ehkä jonkin vähän rauhallisemmin etenevän harjoituksen ettei olisi mennyt ihan häsellykseksi. Pimu ei meinannut rauhoittua liikkumaan enkä minä ole mikään ihannekuski rauhoittamaan ja tahdittamaan menoa (ja samalla hoputtamaan eteenpäin). Lopulta oltiin kummatkin aika täpinöissä ja meno oli kaikkea muuta kuin sulavaa. Itelläni on vielä oppimista siinä että parempi eteenpäinpyrkimys tarkottaa jotain muuta kuin kiireisempää tahtia. Pitkin ohjin Pimu sitten malttoi käynnissäkin liikkua pitkin askelin hyvin eteen kun en ollut ohjien kanssa häiritsemässä. Tunnilla tuli muutenkin kommenttia että ratsastan liikaa ohjilla ja liian vähän pohkeilla. Sekin on tunnustettu tosiasia. Istuntaakin olisin voinut käyttää paremmin (miten?).

 

Ongelmia:

hepan oman vauhdin puute

pää ylhäällä kipitys

en tullut kovin onnelliseksi

 

Parannusta:

jaksoin hyvin

oli helppo istua kyydissä ilman jalustimia

ei menty koko tuntia pää ylhäällä

 

Vähän saattaa näyttää siltä että hepon päätä vedetään väkisin alas. Kuvasta kiitos Hannalle.