Maanantaina piti taas päästä tallille. Sopivia tunteja ei kuulemma ollut tarjolla (=mua ei tahdottu maastoon) niin vaihtoehtona oli mennä itsenäisesti. Ensin piti varmistaa että mitä heppoja on käytössä, sillä muistan edelleen tuskasen ekan itsenäisen kertani Maisan kanssa pari vuotta sitten kun en meinannut saada sitä laukkaankaan. Lämpöä oli nyt kuitenkin +22 ja aurinkoista, joten mitään hirveää puurtamista en olisi jaksanut. Antti ja Tikru oli kuulemma tarjolla ja Tikru mulle luvattiin. Tallilla listassa luki kuitenkin Töpö. Mikäs siinä, taas uusi heppa.

 
Töpö on yksi tallin suurimmista, n. 175 cm. Se oli jo edellisellä tunnilla, joten ei tarvinnut kunnostaa. Muut lähtivät siis maastoon ja sain juhlallisesti koko kentän omaan käyttööni. Etukäteen olin kuullut juttuja että Töpö osaa lusmuilla tehtävistä ja juosta kuin hirvi pää ylhäällä. Nyt sain vinkeiksi huolehtia ulkoavuista. Äkkiä huomasinkin että volteilla pusketaan ulos jos en oo tarkkana. Tuuli vielä huikkasi että Töpö on osaava, joten sen kanssa voi kokeilla avoja, sulkuja ja etu- ja takaosakäännöksiä.
 
Tunnille itellä ei ollut suurempaa suunnitelmaa. Ainoa ajatus oli että keskikäyntiä ja väistöjä pitäisi treenata. Menin sitten aikamoisen sillisalaatin. Testasin lähes kaiken mitä osaan ja vähän sellaistakin mitä en osaa. Askellajeista laukka oli kaikista hankalinta istua kyydissä. Kevyt istunta ei parantanut tilannetta, päin vastoin. Vähän helpotti kun sai laukkaa lyhennettyä. Sekä käynnissä että ravissa vauhtia ois voinut olla vähän enemmän. Ja heti kun pyysin jotain niin hidastui entisestään. Väistöjä menin käynnissä, ne meni vissiin ihan ok. Avoa ja sulkua menin pienet pätkät sekä käynnissä että ravissa, ihan ok nekin kai. Reippaammin ois kyllä voinut edetä. Etu- ja takaosakäännökset oli pahinta häsläämistä. Joko Töpö ei tajunnut mitä hain tai sitten sitä ei huvittanut. Tarjosi peruutusta eikä meinannut lähteä pohkeista eteen. Näitä siis yritin keskempänä kenttää. Myöhemmin kulmissa toimi takaosakäännökset paremmin.
 
Menin aina noin kierroksen tai pari työskentelyä yhdessä askellajissa. Lopulta ravi nousi lähes itsestään ja sain välillä vähän reippaampaakin menoa. Volteilla puskeminen loppui ja laukkaa lukuunottamatta koko tunti oli melko pyöreä. Laukassa en kiinnittänyt pyöreyteen aluksi huomiota. Laukka nousi välillä vähän hitaasti. Piti sitten piruuttani testata että vaihtuuko laukka askeleessa (vaikken virallisesti laukanvaihtoja osaakaan). Ja vaihtuihan se lävistäjällä kumpaankin suuntaan. Jotain vissiin osaan siinäkin tehdä oikein kun Töpö ymmärsi mitä tahdon.
 
Ekalla kerralla Töpö siirtyi hienosti laukasta käyntiin kun oltiin laukattu vähän pidempi matka. Lopputunnista ei pelkän yhden ympyrän jälkeen onnistunutkaan enää yhtä helposti vaikka olin jo hidastanut laukkaa. Omaa istuntaa yritin välillä miettiä. Jalustimet tuntui pitkiltä ja kädet oli taas miten sattuu, alhaalla, suorina ja kaukana toisistaan. Keskikäynti jäi kyllä saamatta, mahdanko istua jotenkin liikettä vastaan? Lisätystä käynnistä voi sitten vaan haaveilla. Käynti oli kaikista tahmaisin askellaji.
 
Loppujen lopuksi tunti meni äkkiä ja maastoporukka ilmestyi takaisin. Vaikka mentiinkin aika paljon käyntiäkin niin silti tuli kuuma vaikka kello tuli jo kahdeksan. Onneksi oli vesipullo aidan reunalla. Piiskaaja ois ollut hyvä olla (mulle), varsinkin kun olin ekaa kertaa taas uuden hepan kyydissä. Mutta virkistävää oli mennä itekseenkin. Tonkin voisi hyödyntää paljon paremmin tekemällä esim. siirtymiset sillon kun hepo tuntuu hyvältä ja on saanut kunnolla valmisteltua eikä tarvi kouluväännön mukaisesti suorittaa liikkeitä tietyissä pisteissä.
 
Tallissa Töpö käyttäytyi melko nätisti. Ei rynninyt sisään kuten oon kuullut juttuja. Sapuskoista ei malttanut pysyä erossa vaikka kielsin vaan aina oli turpa heinissä jos hetkenkin katsoin muualle.
 
Ongelmia:
käynti oli vähän hidasta
istuin varmasti miten sattuu
pitkässä laukassa oli hankala istua
Töpö himoitsi ruohoja reunoilta
 
Parannusta:
meni melko pyöreänä
ymmärsi pyyntöni melko hyvin
laukka vaihtui askeleessa
oli hyvin tilaa