Keskiviikon tunnille minulle oli merkattu Kari. Istuntatunti viimeksi meni ihan kivasti, joten olin ihan positiivisen uteliaalla mielellä. Harjatessa karvaa lähti huomattavasti vähemmän kuin 1,5 viikkoa aiemmin. Karsinassa ongelmana oli kun pyysin hepoa siirtymään niin se joko liimaantui aloilleen tai siirtyi väärään suuntaan eli kohti. Kelinä oli +2 ja ratsukoita tunnilla n. 7. Päivän aiheena oli avotaivutukset. 

 
Alkuverkassa hepo kyttäsi katsomopäätyä ja meillä meni melko pitkään ennen kun päästiin kunnolla päähän asti. En muista että se olisi tuollaista aiemmin tehnyt. Tänään sitä oli muillakin liikkeellä. Ihan höpötystä. Alkuravissa tuli sanomista myös raahustavasta ravin vauhdista. Pieni raipalla kosketus ei auttanut vaan piti läväyttää vähän reippaammin ennen kuin tuli reaktio. Hyvinhän hepo reipastui. Hetkeksi. Siinä vähän unohti kyttäillä sitä muka-pelottavaa päätyäkin kun liikkui reippaammin.
 
Avot alotettiin käynnissä vasempaan kierrokseen. Muualla ravia, linjaus kohti peiliä, pikkuoven kohdalla voltti ja siitä avoa päätyyn. Lopussa piti vielä suoristaa. Tai siis olisi pitänyt. Me alotettiin ihan kelvosti. Olihan se toki hankalaa käynnissäkin. Hepo huojui neljän ja kahden uran välillä ja valui välillä keskelle. Päätyseinä tuli aina liian äkkiä vastaan. Silloin, kun sain kunnolla keskittyttyä siihen mitä sieltä peilistä näkyy. Mentiin useampi kerta käynnissä. Sain kuitenkin ensimmäisten joukossa ruveta tulemaan ravissa. Hankalaahan se sitten oli. Välillä tuli muutama askel oikein. Ope kommentoi että on työlään näköistä. Työlästä se olikin ja tuntui että hepo vähän vyöryi ja oli sen seitsemällä mutkalla millon mitenkin. Ratsulla oli vielä niin jykevä harjapehko (valkoinen afro) etten sen takaa kunnolla meinannut lapoja nähdä. Lopulta kuitenkin kelpasi.
 
Sillä aikaa kun viimeiset vielä paranteli avoja niin muut sai laukata. Voi kammotus taas sitä laukkaakin. Kuin hidastetusta leffasta. Oli siinäkin melko vyöryväinen. Kun kaipasin lisää vauhtia niin pieniin raipan kosketuksiin ei reagoinut yhtään. Piti sitten läimäyttää vähän isommin ja siitä pukitti. Löytyipä sitten onneksi sitä vauhtiakin. Ainakin vähäksi aikaa. Ope kommentoi että tuo energia ja vähän lyhyempänä tai jotain siihen suuntaan. Ite huhkin ja puhkuin selässä.
 
Sitten avoja toiseen suuntaan. Nyt oli käynnissäkin jo hankalaa. En tullut kovin onnelliseksi. Ravissa tuntui että mikään ei onnistu. Reilu parinkymmenen metrin pätkällä saattoi tulla 2 hyvää askelta. Suurimman osan ajasta taisi olla ongelmia saada sitä etuosaa yhtään sisälle. Tunnustan että voltilta avoon jatkaminen ei ollut niin sujuvaa kuin olisi voinut. Meinasi vähän jo turhauttaa kun tajusin että tällä tunnilla oikeastaan mikään ei ole ollut helppoa. Räpellettiin tehtävä kuitenkin jotenkin läpi. Muistaakseni ehdittiin laukata vielä toiseenkin suuntaan eikä se ollut yhtään sen ihanampaa. Taisin vain odottaa että koska saa siirtyä raville.
 
Lopputuntia kohti katsomopääty sentään lakkasi pelottamasta. Tunnin aikana ehdin katua useamman kerran ettei ole kannuksia. Ihmettelin kun kaikki oli tänään niin vaikeaa. En osannut kääntää ratsua edes oikeille linjoille! Katsomosta tuli loppukäyntien aikaan kommenttia että Karista huomasi kaikista selvimmin kun se teki oikein. Ja että olipa lennokasta laukkaa.
 
Kommentoin opelle tunnin jälkeen että meillä ei Karin kanssa oikein synkannut. Vastasi että oon tainnut tottua kevyempiin ratsuihin. Toivottavasti osasi tuosta tulkita ettei yhtään haittaa vaikken Karilla kovin usein menisikään. Tai vaikka enää ikinä. Karsinassa vielä harjoteltiin Karin kanssa väistämistä paineesta. Huomasin pian että käsissä ei riitä voima niin painoin sitä harjalla kylkeen. Kyllähän se sitten tajusi että mitä tahdon. Paine pois ja vuolaat ylistykset. Piti testata vielä toiseenkin suuntaan ja hepo oli heti juonessa että mitä pitää tehdä. Kehityskelpoinen yksilö.
 
Ongelmia:
kyttäily
vyöryminen
velttous
pohkeet ei kunnolla läpi
 
Parannusta:
pysyi käsissä
ei sinkoillut