Hartaan toivomiseni jälkeen sain toiveeni läpi ja maastoestekurssille ratsukseni Tellun. Ikinä ennen en ole Tellun kanssa kunnolla maastoillut (jos ei lasketa kävelyreissua Saaran kisojen jälkeen) enkä siis maastiksiakaan loikkinut. Kelinä oli pilvinen n. +18. Säätiedotuksen mukaan koko iltapäivä piti sataa mutta eipä taas tallireissun aikana tullut tippaakaan vettä. Ratsukoita kurssille tuli sallitut 6.

 
Hoitaessa Tellu oli aavistuksen itsepäisemmällä päällä kuin viimeksi. Parkkipaikalla loikattiin kyytiin ja mentiin heti käynnillä maastoon. Alkuverkkana mentiin pikkulenkki, ensin kevyessä ravissa, loppumatka hallitussa laukassa. Tellu meni ihan mukavasti ja kuunteli mua ainakin sinnepäin. Vähän oli kyllä semmonen olo että olisin tarvinnut itsenäisen alkuverkan sillä nyt vaan humputeltiin letkassa. Esteitä hypättiin koko tunti 15 min samassa järjestyksessä ja me oltiin tokina.
 
Ekana verkkatehtävänä loikattiin risuesteen yli ja sen jälkeen tiukahko kaarre vasemmalle ja pikkutukkien yli. Alkuun laukka oli kuulemma turhankin rauhallista. Ite en saanut ponnistuspaikkoja osumaan vaan olisin halunnut loikkia hirmu kaukaa. Joka kerta Tellu ei suostunut ponnistamaan etäältä vaan otti itse miniaskeleen ennen estettä. Itselle plussat että tästä huolimatta olin suht hyvin hypyissä mukana. Jälkimmäisen esteen jälkeen sain nyt Tellunkin kanssa tehtyä hepan mielestä jotain väärin sillä ratsun pää huiteli hetket korkealla yläilmoissa. Vähän oli semmonen olo että heppa ei ole kunnolla näpeissä.
 
Seuraava hyppykierros piti sisällään saman risuesteen, siitä jatkettiin melko suoraan leveälle rengasesteelle (jota oli korotettu yläpuomilla), suoraan, mäki ylös ja alas ja lopuksi vielä ekan kierroksen pikkutukki. Mäeltä takaisin kavereiden luokse laukatessa hepo meinasi vähän kiihdytellä mutta sain pidettyä vauhdin hallinnassa. Noin 4 askelta ennen vikaa estettä muistin tehdä puolipidätteitä mutta kommenttia tuli silti että kiihdytin kohti rengasta ja vikaa. En sit ite oikein tajua sitä. Taaskaan, pah. Seuraavalla kierroksella jätettiin risu pois alusta, muuten taidettiin mennä samoin. Tällä kertaa annoin Tellun edetä laukassa paremmin kun se lähti kiihdyttelemään eikä se sitten mennytkään yhtään liian lujaa. Sitten seuraavalla kierroksella hypättiin leveä rengaseste, mäkilenkki ja punainen risulaavu (mikä mahtaa olla esteen oikea nimi?). Punainen risulaavu näytti jo pelottavan korkealta. Ei tietoa paljonko on oikeasti. Tellu silti ylitti kaikki suht sujuvasti. Kuskia vaan jännitti.
 
Sitten otettiin kapea rengaseste mukaan tarkkuusesteeksi. Ensin punainen risu, sitten uukkari tiellä ja kapea rengas takaisinpäin. Kapea rengas oli turvallisen pieni (kuinka korkeita autonrenkaat nyt onkaan) ja siitä mentiin tosi nätisti yli. Loppuun hypättiin vielä kapea rengas, mäen alla ollut iso tukki (jota hypättiin myös 3 viikkoa sitten tunnilla), mäen yli (siellä hepo taas heilutteli päätään ja tultiin sitten ravilla mäki alas), leveä rengaseste alamäkeen ja lopuksi vielä punainen risu. Ainakin viimeinen, taidettiin myös iso tukkikin hypätä melko kaukaa. Tässä vaiheessa laukka rupesi rullaamaan kivasti eikä vauhtia tarvinnut enää yrittää lisätä. Kommenttia tuli että takamus paremmin irti satulasta koko ajan. Esteen jälkeen kuulemma istahdin penkkiin.
 
Loppua kohti rupesin vähän luottamaan Telluun että kyllä se menee niistä yli. Kenttätempossa, omassa istunnassa ja ponnistuspaikoissa on vielä aika paljon viilattavaa. Toivon hartaasti että pääsen huomenna jatkamaan treeniä Tellun kanssa.
 
Samaan aikaan olleella omalla tunnila mentiin "esteitä" eli kuulemma lähinnä puomeja ravissa ja lopuksi puolen metrin ristikkoa. Enää ei harmita yhtään niin paljon etten päässyt mukaan.
 
Ongelmia:
oli aika jännää kuskin mielestä
ponnistuspaikat oli monesti turhan kaukana
muutaman kerran kävin turhan korkealla hypyssä
sopivan vauhdin hahmottaminen
pari väärää laukkaa jotka korjasin
kuskin istunta turhan raskas maastoesteille
oikea kantapää tahtoo yhä nousta
 
Parannusta:
kaikesta yli
matala rengaseste oli mun mielestä helpoin (matalin)