Koulukisojen jälkeen seuraavana aamuna oli naapuritallilla hartaasti odotetut estekisat tyyliarvostelulla. Tellun kanssa ainoa luokkavaihtoehto oli kaikille avoin 3b, 70 - 80 cm yksityisratsukoille. Kyllähän me ruvetaan jo yksityisratsukosta menemään. Kahdesti jo vuorokauden aikana on multa kysytty että onko Tellu mun hevoseni. Ei se ole. Estekisoihin ei tarvinnut hevosta puunata niin viimeisen päälle. Jatkoin kuitenkin valkoisella kisahuovalla.

 
Esteitä oli maneesiin rakennettu 7 ja joukossa myös viimeksi kiellon aiheuttanut hevosportti (este 3), sekä harvemmin käytössä olleet muurilaatikot (este 7). Rata oli melko yksinkertainen ja nyt piti keskittyä siisteihin teihin ja tasaiseen tempoon eikä tiukkoihin kurveihin ja reippaaseen vauhtiin. Vähän jännitti että kuinka käy. Rataan kävin tutustumassa 3-luokan alkaessa.
 
Annen versio ratapiirroksesta. Yli mentiin aina numeron puolelta. Suhteutettujen välit olivat n. 21 metriä, joten arvelin tulevan kuusi laukkaa.
 
Verkkaaminen aloitettiin omasta maneesista, jossa mentiin kaikki askellajit läpi, vähän taivuteltiin ja hain ratsuun vauhdin hurmaa. Lopuksi usvatettiin pitkät sivut muutaman kerran hyvin reippaalla laukalla niin rupesi Tellukin innostumaan. Siinä vaiheessa muutamat hallitut ravista pysähdykset ois voineet olla paikallaan. Saaralla käveltiin kentällä. Kelinä vähän tihuttava +6. Käynnissä mentiin pätkä taivutteluja. Tellu oli niin jäykkä etten saanut sitä myötäämään vasemmalle. Vai johtuukohan tuo kuskin seilaavasta ulkokädestä? Ravissa väistätin vähän sisätakajalkoja paremmin alle ja tässä vaiheessa sisäpohjetta kuunneltiin vielä melko hyvin.
 
Lähtövuorossa oltiin melko loppupäässä, vikassa verkkaryhmässä. Ratsukoita meidän 3b-luokassa oli lopulta 12 ja meidät jaettiin kahteen verkkaryhmään. Vielä maksaessani sanottiin että verkkaryhmiä on kolme, eikä kukaan vaivautunut myöhemmin ilmoittamaan että kolmosluokan alunperin 5 verkkaryhmää on muuttunut kolmeksi. Aikataulu meinasi sittenkin mennä tiukaksi. Lopulta kävelyaikaa ennen omaa ryhmäverkkaa oli melko paljon kun 3a-luokan palkintojenjakokin oli ennen b-luokan alkua.
 
Verkassa hypättiin esteet 6 ja 7 eli kummatkin oikeaan kierrokseen. Verkkahyppyjä meille tuli 6 tai 7. Pahin ongelma oli väärät laukat, seuraavana ponnistuspaikat. Hypyssä en saa yhtään vetää sisältä, pelkkä johtaminen ja katse niin laukka pysyy oikeana. Pohkeella kai se merkki pitäisi antaa mutta omat pohkeeni ottavat hypyissä vähän hajurakoa ratsun kylkiin. Kävin esittelemässä erikoisemmat esteet Tellulle muttei se ollut kovin kiinnostunut.
 
Kuten niin monesti ennenkin niin meitä edellinen ratsukko hylättiin ja olin itse aitiopaikalla "eteisessä" todistamassa tätä. Siinä pitää vain pitää oma pää kylmänä ja keskittyä omaan suoritukseen. Tällä kertaa radan kiertämiseen oli vähän enemmän aikaa tuomarin täyttäessä arvostelupöytäkirjaa. Lopulta lähestyminen ekalle esteelle jäi ehkä hitusen lyhyeksi jopa mutta eka este päästiin siististi yli, toisin kuin yleensä. Kakkonenkin meni vielä hyvin, mutta sen jälkeen alkoi ponnistuspaikat osua liian lähelle. Itse mieluummin otin vielä yhden askeleen kuin loikkautin kaukaa. Laukat pysyi oikein paitsi kolmoselta neloselle suoralla vaihtui vääräksi. Neloselta vitoselle tunnustan etten edes tarkistanut mutta oli silti vasen kuten pitikin. Tiukka kurvi kutoselle tuli vähän tiukemmaksi ratsun painaessa vähän sisäpohjetta vasten. Kutonen hypättiin aavistus reunasta ja väliin tuli arvelemani kuusi laukkaa ja seiskalle hypättiin hitusen kaukaa ja hieman reunasta sekin. Omasta mielestä vauhtia olisi voinut olla ehkä vähän enemmän. Melko tasainen suoritus kuitenkin vaikka kummalliset ponnistuspaikat vähän särkivät kokonaisuutta. Tellu olisi halunnut mennä vähän lujempaa ja vähän pidempänä mutten päästänyt. Plussaa siitäkin että nyt ylitettiin esteet puhtaasti ja kolistelematta ja minä päätin mistä hypätään. Kutoseen osui aika monilla. Tunnustan että radalla jännitti vähän tavallista enemmän kun yritti ratsastaa siististi ja eleettömästi.
 
Puhtaita ratoja tuli yllättävän vähän. Olin mielissäni kun kutsu takaisin maneesiin kävi toisena. Ollaan sittenkin tyylikkäitä! Voittaja sai pisteen enemmän ja me 31p. Nyt sain paperiin myös eilen puuttumaan jääneen seiskan (tempo, tasapaino, rytmi). Muut numerot olivat kutosia ja noottia tuli ponnistuspaikoista kuten arvelinkin. Mutta hyvä esteistunta, hyvät tiet, hyvä tempo ja vahvuutena istunnassa esteillä pohkeet. Esteillä myötäämisestä ei tullut sanomista vaikka vähän odotin. Koulukisojen pisteisiin verrattuna tuosta tuli prosentteina 62. Ihan hyvä siis.
 
Voittajalla ei ollut ratsua palkintojenjaossa, joten pääsin taas Tellun kanssa johtamaan kunniakierrosta (siinä hepo vielä jaksoi kytätä peilipäätyä). Saatiin sininen ruusuke, joka jäi sitten lopulta minun kokoelmiini. Suuret kiitokset päivän onnistumisesta Veeralle, joka toimi kisahoitajana hienosti.