Alkuun olin ihan tyytyväinen hevosvalintaan, Faksin kanssa on aiemmin mennyt ihan mukavasti. Harjatessa luimi sen verran että laitoin kiinni. Muuta uhittelua ei pahemmin ollut. Selkään mennessä ei malttanut olla paikallaan. Alkukäynneissä liikkui kivan reippaasti. Pihalla pakkasta oli jo -12 ja itsellä vähän turhan paljon vaatetta. Keskikelihanskat oli hyvät. Ratsastajia tunnilla oli 8 ja aiheena pohkeenväistöt.

 
Alkutunnista Faksi meni mielestäni ihan ok. Kommenttia tuli kuitenkin että ohjien pitäisi olla tiukemmalla ja että pikkuhiljaa ois hevosen vuoro myödätä mulle kun mä olen jo myödännyt sille. Että voi ottaa vähän napakamminkin koska tiedän koska pitää sitten myödätä. Mikäs päivä tässä avauduinkaan etten oikeasti tiedä että koska pitäisi myödätä.
 
Mentiin siis pohkeenväistöjä. Heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle. Tilaa meillä oli reilu puoli maneesia ja aina pitkän sivun alusta väistätettiin vähän keskemmäs, melko jyrkästi, sitten muutama metri suoraan ja takasin uralle ennen kulmaa. Käynnissä meni ihan ok. Melko pian lähdettiin ravaamaan ja väistämään ravissa. Välillä tuli hyviäkin pätkiä, mutta hetkittäin oli tosi hankalaa. Vasen pohje meni huonommin läpi, joten raippa oli koko tunnin vasemmassa kädessä. Väistöt ois menneet ihan hyvin jos asetuksiin ei ois tarvinut puuttua. Faksi tahtoi kumpaankin suuntaan asettua väärään suuntaan ja sitten homma meni liikaa vetämiseksi ja vääntämiseksi. Vasenta pohjetta väistettäessä se sitten keksi että tahdonkin muka laukkaa ja hyvin monesti sitten pomppi laukassa ylös tai sivulle. Oikean pohkeen väistäminen sujui paremmin. Me jouduttiin vääntämään vielä jokunen kierros kun muut lopetti joten meidän välikäynti jäi tosi lyhyeksi.
 
Sitten vaihdettiin suuntaa ja sama juttu. Eli joka kierroksella tuli kuitenkin väistö kumpaankin suuntaan. En tiedä johtuiko mun istunnastani vai hevosen vinoudesta vai mistä että oikealla pohkeella onnistui raviväistö ja vasemmalla tuli pomppulaukkaa. Muutamia ihan katastrofikertoja väliin, välillä taas paremmin. Tuntui että ne hyvät kerrat oli muutenkin Tiinan selän takana. Ja yksi nurkka oli vaikeampi kuin muut. Sitten tunti ykskaks loppui. Meni tosi äkkiä. Ei laukattu ollenkaan eikä menty loppuraveja. Jalustimet oli kaulalla vielä kun tulin selästä alas.
 
En kovin ihania onnistumisen elämyksiä saanut tunnin aikana. Positiivista oli oikeastaan vaan oma asenne: kun hepo poukkoili miten sattuu niin vähän vaan irvistelin ja yritin entistä kovemmin. Hyvin myös pysyin kyydissä ilman jalustimia hevosen pomppimisesta huolimatta. Olisin voinut mennä lopuksi vielä muutaman väistön käynnissä. Laukkapätkäkin ois ollut kiva. Olisikohan siitä tullut mitään vai lähtenyt kokonaan lapasesta?
 
Ongelmia:
asetus vasemmalle tuotti ongelmia, väistöissä asettu aina väärään suuntaan
vasemmalle väistöt meni hankalasti alusta asti, raviväistöissä nosti laukan tosi monesti, mahtoko omat pohkeet olla sit jotenki kummasti
ohjat oli monesti kuulemma liian pitkät
en osaa myödätä kun pitäis vaikka Tiina niin luulikin
 
Parannusta:
välillä tuli ihan siedettäviä pätkiä
oma asenne, vaikka tuntu että menee ihan kammottavasti niin vaan vähän irvistelin ja yritin paremmin
ei ollu yhtään hutera olo ilman jalustimia vaikka hepo välillä pomppikin vähän ylimääräistä
kädet oli paremmin (mutta se oli pieni lohtu muun höpötyksen joukossa)