Kaksi päivää maltoin taas olla kotona ja lepäillä. Sain sitten lääkäriltäkin terveen paperit ettei mitään ole rikki ja luvan liikkua kivun sallimissa rajoissa. Särkylääke nassuun ja estetunnille siis. Joko uudet särkyläääkkeet on tehokkaampia tai sitten selkä on oikeasti paljon parempi. Autoutuminen onnistui jo lähes normaalisti. Keli oli hitusen plussalla.

 
Uteliaisuus vei taas aikaisin tallille. Enpä kyllä ehtinyt ekasta tunnista nähdä kuin muutaman hypyn lopusta. Itselleni ratsuksi osui tänään salaisten toiveideni ratsu, tuleva kisatykkini Kora. Meidän tunnilla oli 7 ratsukkoa. Tällä kertaa suitsien vaihto Koralle maneesissa onnistui yllättävän helposti. Alkuverkassa hepo juoksi taas pää ylhäällä ja narskutteli. Ohjaus kuitenkin toimi ja hyvin vähällä kyttäyksellä selvittiin. Estetolppien nurkassa vaani palmut mutta seuraavalla yrityksellä päästiin jo normaalisti ohi. Pikkuovikaan ei jännittänyt vaikka sitä edellisellä tunnilla vahtasikin. Päätä Kora tahtoi pitää vasemmalla ja yritin saada sitä suoristumaan ja asettumaan oikeallekin. No, yritinpä ainakin.
 
Alkuverkassa erityisen hyvä juttu oli laukan säätely. Mentiin kumpaankin suuntaan sekä harjoituslaukkaa että vähän reippaampaa laukkaa kevyessä istunnassa. Löytyihän Korastakin se vähän isompikin laukka eikä pelkkää ponimenoa. Lopuksi vielä lyhennettiin laukkaa. Rentoa lyhyttä laukkaa ei tullut vaan jännittynyttä pomppimista mutta vauhti ainakin hidastui. Tehtiin muutamia volttejakin jotka oli yllättävän tasapainoisia. Laukasta käyntiin siirtymä tuli silti muutaman raviaskeleen kautta vaikka laukka lyhenikin lopuksi hyvin. Tulipa alkuverkoissa taas pari väärääkin laukkaa. Kertaalleen kuulin myös että kädet alas (pidättäessä nousi) ja yritin sitten keskittyä niihin.
 
Ensimmäiset verkkahypyt otettiinkin 4 hypyn ratana. Tänään saatiin taas kunnia olla ekoina mutta estekorkeus pysyi kaikille samana niin sillä ei ollut mitään väliä. Hypättiin sekä portti että okseri maapuomin avustuksella ja pystyt suorilla lähestymisillä vinoon. Maneesissa oli vielä viideskin este, pysty. Portille Kora hidasti kovasti ja arvelin että se kieltäisi. Komensin eteen ja napautin raipalla. Ope sanoi että raippaaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Kora kuulemma pelkää ihan oikeasti eikä sitä kannata raipalla saattaa pois tolaltaan. Ei omasta mielestäni vaikuttanut kyllä ainakaan huonosti meidän myöhempiin hyppyihin. Meno oli ok-, laukka ei säilynyt tasaisena mutta mentiin vaadittuja teitä ja päästiin yli. Välillä tuli vähän hassumpaa loikkaa hepalta ja ite voisin omasta mielestäni myödätä vielä paremmin.
 
Seuraavaksi hypättiin n. 17 metrin välillä olleita kahta pystyä. Esteet oli vinossa eli suoralla linjalla kummatkin esteet hypättiin vinoon, tällä kertaa esteet oli samansuuntaisesti vinossa. Ekalla kerralla meillä livahti viides askel mukaan kun ennen ekaa hepo hidasti ja hyppäsi tosi läheltä. Sen jälkeen saatiin neljä mutta vaati vähän tykittelyä. Ope kaipasi tasaisempaa menoa. Sitten vauhti pysyi jo tasaisena mutta kuskille tuli sanomista että lepatan liikaa. Lopulta kai parani ja kelpasi. Ihan isosti Koraa sai pyytää laukkaamaan eteen. Kivan tasaisesti se sitten meni vaikka itellä oli vähän epäluottavainen olo kyydissä. Mahtaa johtua viime perjantain Assi-episodista vaikka sen jälkeen oli onnistuneet kisatkin Koralla välissä.
 
Enpä taas muista että hypättiinkö tässä välissä jotain. Melko lopuksi oli kuitenkin vielä kolmen vinohypyn rata. Vasemmalta alotus, okseri vinoon, oikealle, noin keskilinjaa pitkin keskimmäiselle pystylle, se vinoon ja vasemmalle ja lopuksi äksien välistä portille, se vinoon ja okserin ja kottareiden välistä lopetus. Alku meni hyvin mutta keskimmäiselle esteelle ei kuulunutkaan tulla keskilinjan mukaisesti vaan loivemmin. Otettiin pystylle sitten kaksi kieltoa. Ope selitti hyvin rauhassa että kannattaisi tulla loivemmin ja tähdätä vähän enemmän esteen oikeaan reunaan. Se auttoi ja päästiin yli. Portista päästiin myös yli mutta jättö oli kiemuraa. Osuttiin kuitenkin oikeaan koloon. Tulipa tässä testattua että kuinka vinosta Kora ei enää hyppää. Kielsi onneksi ihan nätisti. Ja ne voi laittaa ihan kuskin piikkiin.
 
Arvelin että ois hypyt jo hypitty ja rupesi olemaan semmonen olo että nyt vasta kieltojen jälkeen rupean luottamaan ratsuuni. Hypättiinpä sitten vielä loppuun portti ja okseri vinoon, 2 laukkaa väliin. Meillä se meni sujuvasti ja saatiin kehuja. Siihen oli huomattavasti kivempi lopettaa. Loppuraveissa hepo oli edelleen pää ylhäällä, narskui ja kenotti päätään vasemmalle. Yritin taas kovasti vaikka mitä. Sain ehkä 10 pyöreähköä askelta koko tunnin aikana. Ekan kerran hienosta loppuravista jäätiin paljon mutta hypyt meni niin mukavasti ettei haitannut. Olipa koko tunnin sellainen olokin että minä ohjaan ja päätän suunnan ja nopeuden.
 
Tämä oli muuten kahdeksas kertani Koralla. 7 kertaa olen sillä hypännyt ja kertaalleen mennyt kavaletteja. Syyskuussa menin sillä ekaa kertaa.
 
Opelta tuli vielä ryhmälle hyvää palautetta loppuun että hyvältä näytti ja että tämän pidemmälle ei ratsastuskoulussa voi edetä, puomeja vaan nostetaan korkeintaan. Oman hankaluutensa hommaan tuo vaihtuvat hevoset mutta hyvä ratsastajahan osaa mennä erilaisillakin ratsuilla. Siitä haaveilen itsekin. Estekorkeus ei ollut tänään ihan mini muttei toisaalta kovin jättimäinenkään, tuntuivat sopivan korkuisilta. Hattuveikkaus voisi olla jotain 70, ehkä jopa 80 cm. Kora jatkoi vielä kolmannen tunnin putkeen. Selkä kesti ratsastuksen hyvin eikä esteiden korjaamisestakaan ollut pahana, jes! Olipa vielä turvaliivin vetoketjukin alkuperäistä ehompi kun sen omin käsin vaihdoin uuteen.
 
Ongelmia:
ratsun pää viipotti vasempaan
kaksi kieltoa kuskin mokia
voisin opetella myötäämään vielä paremmin hypyissä
 
Parannusta:
rupesin luottamaan Koraan vasta lopputunnista
meni hirveen fiksusti vaikka Osku pomppi edessä