Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina Saaran tallin koulukisoissa. Nämäkin oli iltakisat, joten tallille ei ollut kiirettä heti aamusta. Letitin Easylle taas mykyt vai mikä niiden koulunutturoiden nimi onkaan. 13 kappaletta ja taas totesin, miten harja on korvien takaa paljon paksumpi. Lisää nyppimistä joku päivä luvassa. Tällä kertaa muutama sykerö avautui ennen aikojaan ja niitä piti kieritellä uudelleen.

 
Kisaohjelmana oli he B:0 2009 (pdf) ja omassa luokassa 3b oli 9 lähtijää. Olin kolmanneksi vikana vuorossa. Tällä kertaa poikkeuksellisesti hepan jälkimmäinen kisakuski. Easy meni siis radan kertaalleen alle. Ite ehdin verkata sitä välissä olleiden 3 ratsukon verran eli noin vartin. Alussa satulahuovan säätämiseen ja lettien paranteluun meni vähän aikaa. Mitään kovin ihmeitä en verkassa tehnyt ja taas oli alkuun vähän hutiloiva olo kyydissä. Onneksi sain terästäydyttyä melko pian. Sitten keskityin kunnolla kaikkeen mitä tein enkä enää vähän nostellut ravia jossain. Laukkalävistäjät testasin ja meni suht ok. Hepo oli kivan rauhallisen olonen. Isompi ravi lähti kivasti ja käyntikään ei ihan hyytynyt. Easy taas viimeaikaiseen tapaansa aluksi vähän kompasteli jalkoihinsa.
 
Laukkaa verkassa. Kuvaajana oli Noora-Maria.
 
Kun päästiin aitojen sisälle niin ratsastin aika alkuverkkamaisesti. Ensin kiersin radan ympäri, sitten voltteja, lävistäjiä ravissa ja laukassa, pysähdyksiä ja keksin juuri treenata vastalaukkaa pitkällä sivulla kun tuli lähtömerkki. Tuntui että tuomari katsoi meidän vastalaukkaa vähän kummissaan.
 
Wannabe-kouluratsukko. Noora-Marialle kiitos kuvasta.
 
Keskityin alusta asti että hepo olisi suora ja tekisi hommansa täsmällisesti. Rikkoja ei tullut, mutta oli silti aika masentavaa ratsastaa tuomarin ohi kun aina kuului "viis ja puoli". Yritin silti hymyillä aina kun muistin. Easy oli vähän jännittynyt mutta kuuliainen. Ravivoltti oikealle toi meille jopa kutosen vaikka sitä pelkäsin etukäteen. Laukassa hepo innostui ja laukkavoltit levähti suuriksi. Ensimmäinen laukkalävistäjä oli kelpo, jälkimmäisellä tiputti turhan aikaisin raville. Laukassa kulmien ratsastus tuntui aika toivottomalta yritykseltä. Peruutus meni vinoon ja ja oli taas kuulemma kiireinen. Aina menee väärin! Siirtymät ravista käyntiin olivat taas liian töksähtäviä ja hepo melkein pysähtyi vaikka yritin nyt siirtyä enemmän istunnalla. Lopputervehdyksessä takaosa karkasi vasemmalle.
 
Vauhtia laukassa. Kuskin jalka nousee ja kädet laskee. Huomaa siisti harja. Tämänkin kuvasi Noora-Maria.
 
Positiivisin asia radassa on se, että tällä kertaa paperin huonoin numero on vitonen. Paras 6,5. Alakerrassa numeroita vitosesta kutoseen. Taidettiin olla vähän liian reippaita. Lukee kuitenkin että mukavia pätkiä. Sijoituksista ei ollut mitään toiveita 55,6 % tuloksella, oltiin kolmanneksi vikoja. Huonommin meni jopa ku viimeksi. Kommentteja kuulemma kuitenkin tuli että pärjäsin hankalan näköselle hevoselle hyvin ja saatiin siitä hyvästä tsemppipalkinto. Lohduttihan se vähän.
 
Päästiin siis palkintojenjakoon ja sain hiuslakan. Päivän mielenkiintoisin osuus oli kuitenkin tuomarin kanssa keskustelu tässä vaiheessa ja palkintojenjaon jälkeen. Pitäisi opetella saamaan pidätteet paremmin istunnalla läpi, jottei tarvitsisi vetää ohjista. Kun ohjista vetää niin ratsun pää nousee. Kun tuomari kysyi että kuka meitä valmentaa niin oli aika noloa vastata ettei tällä hetkellä kukaan. Ja kun kysyi että missä maneesissa käydään niin vastaus oli että ei missään vaan ollaan tuolla pihalla keskenämme. Siinä siis yksi juttu, joka pitäisi hoitaa kuntoon. Tarvitaan valmentaja!
 
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, etten kovin onnellisena lähenyt kotiin vaan keljutti aika lailla. Minä kun niin tahtoisin pärjätä koulukisoissakin! Selkä kesti harjoitusravihöykytyksen yllättävän hyvin. Nyt kuitenkin parantelen sitä ainakin huomisen kotona.
 
Kiitos kuvauksesta Annelle (joka sai kisoista taas sinivalkoisen ruusukkeen, onnea!).