Tämän päivän ohjelmassa oli lähestymisharjoituksia. Ratsukseni oli valikoitunut Asma ja tällä kertaa ratsukoita tunnilla oli 5. Asman luvattiin olevan reippaampi kuin Uni muttei mikään maailman virkein tapaus senkään. Hieman hankalasti tulkittavia vastauksia tuli. Asmakin tuli hoidettua kiinni sidottuna ja se käyttäytyi nätisti.

 
Alkuverkassa meinasi tänäänkin iskeä alemmuuskompleksi kun muut verkkaavat pyöreitä, turpa maata kohti kulkevia hevosia ja oma menee vähän mimmoisessa muodossa sattuu. Kovasti yritin mutten tiedä mikä jätti loksahtamatta. Huono reagointi pohkeisiin (ei kannuksia) ja siten huono eteenpäinpyrkimys? Epätasainen ulkokäsi? Liian hellät otteet? En tiedä. Hetkittän meni pyöresti mutta aika lyhyiksi ne hetket jäivät. Laukassa meni melko hissukseen ensin mutta reipastui sitten ihan kunnolla kun pyysin enemmän eteen. Sitten ei olisi malttanut enää hitaammin mennäkään. Laukkaa säesti hevosesta kuuluva pärskintä, josta kuulin tunnin jälkeen että pärskinnästä tietää että se liikkuu kunnolla eteen.
 
Verkkahyppynä hypättiin ristikkoa takakulmasta katsomon viereistä kulmaa kohti. Ope Eeva piirsi maahan ponnistuslaatikon, jonka sisältä piti ponnistaa. Ristikkona sujui hyvin, laukkakin vaihtui kun muistin johtaa (ja kun unohdin niin jätti vaihtumatta). Sitten este nostettiin pystyksi, siinäkin sujui vielä ihan ok. Asma oli hassu kun liikkeelle lähdettäessä lähti laukkaa ihan tuhatta mutta sitten kaarteeseen vauhti hiipui eikä oikein mennyt enää pohkeistakaan eteen. Eli ensin mennään lujaa ja kun ei enää mennäkään niin kuski raippaa, saattoi näyttää vähän kummalliselta.
 
Sitten pystyn perään lisättiin 6 laukan päähän okseri. Okserinkin eteen piirrettiin ponnistuslaatikko. Ensin ehkä kuusikymppisenä. Ekalla kerralla tuli 7 laukkaa, tokalla kerralla tahdoin mennä kuudella ja hypättiin tosi kaukaa. Sen jälkeen väli meni kuudella ihan ok. Puolipidätteitä en hirveästi uskaltanut silti ottaa sillä vauhtia ei omasta mielestä ollut yhtään liikaa. Kun yritin keskittyä ponnistuspaikkoihin niin unohdin katsoa kumpi laukka tuli. Kertaalleen tahdoin Asman ponnistavan kauempaa mutta eipäs mun pohkeistani tapahtunutkaan mitään. Ite hyppäsin askelta ennen, hepo otti väliin vielä miniaskeleen. Eipä siitä kovin kaunista tullut. Sitten omat mukanaolot hypyissä meni muutenkin rumiksi. Rupesin jäämään hypyissä jälkeen. Yritin siis pitää itseni pystyssä ja keskivartalon jäykkänä, eipä tuottanut tänään halutunlaista tulosta.
 
Sitten perään lisättiin vielä trippeli, aluksi sekin noin kuusikymppisenä. Okserin jälkeen piti kiertää lyhyen sivun kautta ja trippeli tuli melko pian kulman jälkeen. Mukavan monta kertaa näitä tahkottiin, itellä ei vaan parantunut, meno oli siis ok-. Esteitä sitten nosteltiin, okseri ja trippeli n. 80 senttiin ja loppuun hypättiin pysty vielä uudestaan. Neljän hypyn pätkällä viimenen rupesi jo sujumaan. Vikalla kerralla tsemppasin ja sain itseni paremmin hyppyihin mukaan. Eipä silti riittänyt kun osalle vielä nostettiin muttei meille. Pientä katkeruutta havaittavissa kenties.
 
Jalustimet oli varmasti ihan tarpeeksi lyhyet mutta silti olisi tehnyt mieli vielä lyhentää niitä. Maltoin kuitenkin mieleni. Hevonen hyppäsi hyvin mutta itelle annan arvosanaksi 7-. Ois voinut mennä paljon paremminkin. Tasapainotus jäi välillä uupumaan. Tykkäsin Asmasta kuitenkin Unia enemmän. Nettisivujen mukaan sen koulutustaso on huimat va B ja re 130. Niistä jäätiin aika kauas.
 
Ongelmia:
kuskin pohkeet irti hypyissä
kuski liian vähän menossa mukaan hyppyihin
ohjat karkasi pitkiksi monesti kun en ollut tarpeeksi mukana myötäämässä
oikeiden laukkojen kattominen unohtu
ponnistuspaikkojenkin kattominen jäi loppua kohti vähemmälle kun mietin omaa olemista hypyissä
 
Parannusta:
hepo liikkui eteen
ei kiellellyt eikä tehnyt mitään tyhmää
tosi hiljainen talli kuten eilenkin