Artun kanssa apuohjina oli piuhat eli kumichambonit. Pää ei siis huidellut taivaissa. Heti alkuun hepo tuntui vähän raskaalta eikä meinannut käynnistä pysähtyä kunnolla. Ravi oli kuitenkin ihan mukavasti etenevää. Alkuun ravailtiin puomien yli. Joka sivun sisäpuolella oli kolmen puomin linja, johon väliin tuli pääsääntöisesti 2 raviaskelta. Kevyessä ravissa meni melko helposti, aavistuksen etupainoisesti ehkä. Ite lähinnä matkustelin kyydissä ja palaute oli silti melko hyvää. Sitten mentiin puomit kevyessä istunnassa ja oli edelleen epäilyttävän helppoa. Tosi tasainen ravi ja superhelppo olla kyydissä. Kommenttia taisi taas tulla että valuu etupainoiseksi.

 

Sitten laukkailtiin vuorotellen puomien yli. Joko lyhyen- tai pitkän sivun puomeja, en oikeen oppinut kumpi on kumpi kun kenttä oli neliö. Eka kierros vasempaan oli melko katastrofi. Laukka oli pitkää eikä mahduttu puomeille. Kun yritin pidättää niin joko ei tapahtunut mitään tai Arttu tiputti raville. Raipasta se pukitti. Ei hyvä. Eilen tuli opastus että "mutku tää ei mee" on kielletty lause niin totesin etten saa hepoa lyhentämään laukkaa. Opastus oli että istu kunnolla ja käytä pohkeita. Muiden mennessä käveltiin keskellä pitkin ohjin. Lopputunnin ajan tajusin koota ohjat jo vähän ennen omaa vuoroa ja saada kuuliaisuutta käynnissä. Oikea kierros meni superisti paremmin. Istuin ja käytin pohjetta ja vaadittaessa kannusta, laukka pysyi yllä ja lyheni. Kun muistin vielä laskea laukat lähestymisessäkin niin meni tosi hyvin. Seuraavalle kierrokselle keskimmäiset puomit nostettiin puolikkaiksi ristikoiksi. Meno ei pahemmin muuttunut. Sain laukan pysymään lyhyenä ja meni kivasti. Lopuksi ope kysyi että jaksetaanko mennä vielä toiseen kierrokseen. Meikä kiljuu että joo vaikka just ollaan vasta hidastettu laukasta käyntiin. Lopuksi siis vasenkin kierros onnistui vaikka ruvettiin jo vähän väsymään. Oltais saatu lopettaa jo ekojen puomien jälkeen jos ois onnistunut. Oma ilme oli kuulemma kysyvä, joten mentiin kerta kiellon päälle vielä seuraavatkin. Sinne ei sitten askel passannut, eikä seuraavaankaan mutta sitten onnistui.

 

Minä ja Arttu puomeilla. Kuvasta huomaa hienosti kuskin epätasapainoiset kantapäiden asennot ja kauas karkaavat kyynärpäät.

 

Ope kommentoi loppuun että yllätin positiivisesti ja minä vastasin että niin Arttukin. Ekan laukkakierroksen jälkeen en pahemmin tykännyt mutta loppua kohti parani huimasti. Loppupalaute opelta oli mukavan ylistävää. Ilmottauduin kuitenkin tämän jälkeen vapaaehtoiseksi poniratsastajaksi. Tallissa Arttu oli melko sika ja ruusasi ruoille estelyistäni huolimatta. Melko väkivalloin sai hevosen irrottaa sapuskoista että sain suitset riisuttua. Pesarilla sentään käyttäytyi tosi nätisti.

 

Ongelmia:

laukan lyhennys oli aluksi hankalaa

pukitti muutaman kerran

veti päätä siirtymissä ikävästi alas

ei vaihtanut laukkaa lennossa

kuski välillä matkusteli

 

Parannusta:

laukka lyheni

kevyessä istunnassa oli tosi helppo olla

 

Ihan tyytyväisen näköistä porukkaa kaikesta huolimatta.