Kerrankin sekosin kellonajoissa ja menin tuntia liian aikasin tallille. Aika pitkään meni ennen ku tajusin. Onneksi en ehtinyt varustaa heppaa turhaan. Luvassa siis ensimmäinen koulutunti Ruusun kanssa ja ekaa kertaa meitä oli opettamassa joku muu kuin Tuuli. Kelinä oli pölisevä +16 ja ratsukoita tunnilla oli 7. Aiheena oli vastalaukat ja olin vähän jännittynyt että mitä siitä tulee.

 
Alkuverkassa kevensin kuulemma liian kevyesti. Taas semmonen kommentti, jota en muista aiemmin kuulleeni. Pitäisi antaa painon käydä siis kunnolla alhaalla satulassa. Vasen pohje ei mennyt kunnolla läpi mutta se ei ollut kovin iso yllätys. Myöhemmin tunnin aikana selvisi että se on oikeasti iso haitta. Alkuun en sitä tajunnut. Kulmiin mentiin liian lujaa ja muutaman kerran pelottavan läheltä opea. Ohjaus ei edelleenkään ollut ihan vaivatonta. Meillä oli reilu puolet kentästä käytössä. Tien ja tallin puolet oli lyhyet sivut. Alkuun mentiin pitkien sivujen keskelle voltit ja kun kuvittelin että meillä menee ihan ok niin taas tarkkasilmäinen ope huomasi vaikka mitä parannettavaa. Painoa piti saada ulkojaloille ja väistättää takaosaa hetkellisesti ulos. Lapoja ei saanut päästää karkuun, asetus piti huolehtia läpi ja se vasen pohje. Hepoa ei saanut päästää myöskään painumaan liian alas kuolaimen alle.
 
Alkuun mentiin pitkät sivut vastalaukassa. Ruusu ei vissiin oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Oikeassa kierroksessa en ensin meinannut saada laukkaa nousemaan ollenkaan. Kun olin puoli pitkää sivua pyytänyt pohkeilla niin sitten huomautin raipalla. Ruusu veti herneet nenään, pukitti ja sinkosi keskelle kenttää. Ite horjahdin aika pahasti mutta pysyin kuitenkin kyydissä. Eipä olekaan pitkään aikaan ollut oikeasti lähellä tulla normi koulutunnilla jalustimet jalassa alas selästä. Jatkossa laukat nousi mutta yleensä myötälaukat. Kääntäminen kulmissakin oli vähän mitä sattui. Ei kovin ihanaa. Metsänpuolen sivu (se, missä ope ei ollut kattomassa) meni paremmin. Siellä tulin vähän uran sisäpuolelle ja aita piti huolen siitä ettei valuttu ulos. Kentän keskellä olevalla pitkällä sivulla liirattiin kulmien jälkeen aika pahasti väärälle kentän puoliskolle. Toinen kierros oli ehkä aavistuksen helpompi.
 
Sitten lähdettiin menemään lyhyen sivun keskelle voltti ravissa, voltin lopussa laukannosto ja pitkälle sivulle loiva kiemura, loput vastalaukassa siis ja raville ennen kulmaa. Jalustimet olisi saanut nostaa kaulalle mutta olin pukittelun jäljiltä nössöllä tuulella enkä uskaltanut. Toisaalta ihan hyvää treeniä itelle opetella istumaan harjotusravissa jalustimet jalassa. Onneksi Ruusulla on tosi tasainen ravi. Kiemurat meni vielä huonommin. Jälkimmäiseen kierrokseen (vasen) tuli muutama hyvä kerta alkuun metsän puolelle. Mutta open nenän edessä meni yleensä tosi huonosti. Ravirikkoja ja siistejä vaihtoja askeleessa (kuulemma). Ei ollut hyvä juttu tässä. Ohjaus sakkasi, samalla yleensä jarrutkin toimi huonosti ja niinä hetkinä mahdoin unohtua kauhuissani vetämään kun lähestyttiin millon kulmaa, millon opea aivan liian lujaa.
 
Alkutunnista tiellä ajoi pelottava traktori kumpaankin suuntaan ja haittasi Ruusun keskittymistä. Lopputunnista siitä meni vielä rekka. Turha luulo että olisin saanut huomion pysymään vastalaukoissa. Itellä pakka hajosi ja kuulemma kallistelin minne sattuu. Ruusu ei ymmärtänyt mua ja minä en aina opea. Ensin sanottiin että tule suoraan ja sitten että käännän liian myöhään. Tunnustan että jos mulle sanoo että käännä niin en osaa tehdä rauhallisesti tasaista kaarretta vaan varmasti vedän jostain ja painan jostain muualta niin että hepolla tasapaino järkkyy ja laukka vaihtuu. Ite ajattelisin sen mieluimmin hyvin lievänä ja tasaisena kaarteena ilman suoristuksia. Ohjasin siis väärään paikkaan. Lopuksi meidän piti mennä vielä koko rata leikkaa laukassa. Se päästiin sentään vaihtamatta. Mutta olisin halunnut saada kiemurankin onnistumaan. Nyt tuntuu että luovutettiin kun ei lopetettu onnistumiseen. Mutta aika loppui ja oltiin varmaan sekä minä että hepo jo ihan poikki. Aika pitkään me sitä lopuksi vielä yritettiin kun muut jo armahdettiin. Ja meni koko ajan huonommin. Ruusu ei pysynyt laukassa, liirasi vasemmalle ja meno oli melko löysää. Painoi vielä kädellekin ja itellä oli kuulemma ulkopohje irti.
 
Tänään ei saatu päänsilitystä että ei haittaa vaikkei onnistu. Ehkä siksi jäi taas (kuten eilenkin) tunnista päällimmäisenä mieleen keljutus. Oli meillä hyviäkin hetkiä mutta tehtävä oli meille ehkä vähän turhan vaikea. Reilu viikko sitten ei tarvinnut edes saada hepoa ohjautumaan täsmällisesti laukassa ja nyt piti tehdä vastalaukkakaaria. Hyvin palasin taas itekin maanpinnalle. Jossain välissä olin ruvennut taas kuvittelemaan että osaisinkin jotain. Perfektionistini haluaisi kuitenkin saada loppuun vähän kehuja ja kannustusta, muuten tuntuu siltä että kaikki meni reisille. Ehkä ihan hyvä pitää nyt ainakin viikonlopun yli taukoa hevoshommista. Jospa ens viikolla tulisin taas onnelliseksi ratsailla.
 
Ongelmia:
vastalaukat oli meille vaikeita
laukannostoissa oltiin välillä ihan mutkalla
kuski kallisteli
Ruusu oli kuolaimen takana
vasen pohje ei mennyt läpi
Ruusu esitti ekat pukit
loppua kohti laukka oli löysää ja tiputteli raville
kulmissa ohjautui huonosti, välillä kauhistutti itteäkin
traktori ja rekka pelotteli
 
Parannusta:
metsän sivulla saatiin muutama onnistuminen vastalaukassa kumpaankin kierrokseen
yritettiin sinnikkäästi
omat kädet oli ehkä paremmin