Koralle ei ollut tänäänkään muita kisakuskeja. Hepo oli sateen jäljiltä märkä mutta suht rauhallinen. Kerrankin olin suht ajoissa valmis. Hepo talutukseen siksi aikaa kun kävelin radan läpi ja sitten ratsaille. Tämän päivän suunnitelma oli saada ratsu laukkaamaan reippaasti, näyttää sille kaikki esteet etukäteen ja saada nopeahko nolla.

 

Alotettiin ryhmäverkka esteiden katselulla. Tavallisten puomiesteiden lisäksi joukossa oli taas kaikki mahdolliset pelokkeet. Ykkönen oli laine, kakkonen lankku, kolmosen ympärillä oli palmut, vitosen alla kukkalaatikot, kutonen oli portti ja seiska vesimatto. Loput 3 oli tavallisia puomeista tehtyjä esteitä. Ei Kora pahemmin ollut esteistä kiinnostunut, käveli mukisematta niiden luo eikä vaikuttanut yhtään hermostuneelta. Pelottavin asia radalla oli seinän vieressä nojannut ylimääräinen portti. Seuraavaksi pelottavin oli yleisö.

 

Oma versio ratapiirroksesta. Laskin suhteutettujen väleiksi 18 metriä ykköseltä kakkoselle ja 21 metriä vitoselta kutoselle.

 

Ensimmäisenä verkkaesteenä hypätiin kakkosta eli lankkua. Ensin matalampana pari kertaa. Sitten ratakorkeudessa. Ei ongelmia. Seuraava verkkaeste oli ysi eli vihreä-valkoinen okseri. Kora lähestyi estettä melko reippaasti mutta tyssäsi kuitenkin eteen. Ei tainnut olla ratsu pohkeen edessä. Tätäkin oltiin aiemmin käyty katselemassa eli siitä ei ollut kiinni. Taisin vain jättää ratsun liian yksin. Sen jälkeen päästiin okseristakin ongelmitta yli. Kakkonen oli purettu edestä pois ja Kora kammoksui nyt seinän vieressä olleita lautoja. En siitä kakkosen kohdalta tahtonut ratsastaa kun eihän sitä radallakaan hypätty vaan kaarsin sen sisäpuolelle. Ope vielä varmisteli että olihan se minun eikä Koran päätös. Lopuksi kysyttiin että tahdotaanko hypätä vielä vesimattokin. Ja tokihan me tahdottiin kun kerta mahdollisuus oli. Kertaalleen väärästä suunnasta, ei ongelmia. Unohdin jopa ajatella että siinä on vesimatto.

 

Verkkaesteenä hypättiin lankku. En tiedä onko tämä kuva verkasta vai radalta. Kuvan otti Ella.

 

Jäätiin sitten suoraan radalle. Tässä vaiheessa oli vielä aika paljon odottelua. Käveltiin pitkin ohjin ja kävin varmuuden vuoksi näyttämässä esteet vielä uudestaan. Kun saatiin lähtömerkki niin laukka hyväksi ja aloitus. Laineista päästiin hyvin yli, väliin olin kai ajatellut neljää laukkaa ja radalla ne laskinkin, muisti vaan pyyhkiytyi samantien. Videosta voi tarkistaa että neljällä mentiin. Alkuun hepo oli tosin ristilaukassa. Ponnistuspaikatkin osui ihan kelvosti. Kakkosen jälkeen oltiin taas ristilaukassa kunnes Kora vaihtoi vasempaan. Kolmoselle mentiin vitosen sisäpuolelta. Isolla loikalla siitä yli. Neloselle kaarrettiin ysin sisäpuolelta, siinä meinasi mennä kaarre vähän leveäksi. Käytiin seinällä asti kääntymässä. Kutosen takaa neloselle. Sen jälkeen tarkistin onko laukka oikein mutta jäi huomaamatta että ratsu oli ristilaukassa. Kora vaihtoi taas itekseen laukan vasemmaksi juuri ennen vitosta. Vitosen ja kutosen väli mentiin viidellä ja siihenkin väliin tuli ties mitä laukanvaihtoja. Ite olin niin täpinöissäni etten huomannut. Seiskalle ja kasille päästiin sentään myötälaukassa. Ennen kasia (valkoinen okseri, johon paistoi aurinko) Kora epäröi. Maiskutin ja napautin raipalla kaulalle. Yli päästiin. Ysille käännettiin seiskan sisäpuolelta ja matkalla Kora kävi taas muutaman askeleen ristilaukassa. Ysistä päästiin nyt puhtaasti yli ja sen jälkeen Kora vaihtoi laukan vasemmaksi.

 

Puskista voittoon. Neloseste. Tästä näkee myös kasin vasemmassa etureunassa, kolmosen palmujen välissä, kutosen (portti) vasemmassa reunassa, seiskan (vesimatto) ja ykkösen oikeassa reunassa. Kuvasta kiitos Venlalle.

 

Ei tainnut kolistakaan (nelosesta en oo varma). Puhtaasti kuitenkin selvittiin. Itellä oli semmonen olo että heiluin kyydissä kuin heinämies. Kora kuitenkin hyppäsi omasta mielestäni nyt paremmin ja enemmän mielellään kuin aiemmin. Suht tasaista menoa vielä. Vääristä ja ristilaukoista pitäisi kyllä yrittää päästä eroon. Ei yllättänyt että päästiin luokan johtoon kun oltiin ekana vuorossa. Mutta tämä johtopaikka säilyi sitten koko luokan läpi. Olipa hauska yllätys. Koran olin jo vienyt pois, joten menin sitten suuren maailman tyyliin eri ratsulla (Easy) palkintojenjakoon. Ruusuke suitsiin ja kunniakierros. Tämän vuoden neljäs ruusukkeeni.

 

Seiska eli vesimatto. Kuvaajana oli Ella.

 

Meidän suoritus (Inka kuvasi): http://youtu.be/-OPCnGVEi_M

 

Videolta näyttää että osasta esteitä Kora astuu yli. Rupesin jo haaveilemaan 90-radoista mutta open jälkikommentti videon perusteella oli ettei vielä kannata kun tässäkin on parannettavaa. Olipa masentavaa. Täydelliseen 80-rataan en varmasti ikinä pystykään.

 

Väitin että unohdin hymyillä. Taisin olla väärässä. Kiitos Ellalle tästäkin kuvasta.