Nyt oli pitkästä aikaa luvassa tutkimusmatkaileva maastoreissu. Kelikin suosi, aurinkoinen +14. Katsoin kotona kartasta minne olen menossa ja sinne myös suunnattiin. Alkumatka mentiin kävellen ja nyt mentiin vähän eilisiä maastoestekurssin verkkareittejä. Edettiin alkukäyntien jälkeen ravissa mikäli pohja vain salli. Kalimenkylän suuntaan siis lähdettiin. Hepo ravasi tänään suht rauhallisena. Ja oli selvästi mielissään kun lähdettiin polulle pidemmän lenkin suuntaan.

 
Hylkeenpään reitin kohdalla oli noin 10 metrin märkä kohta sekä pidemmällä että oikoreitillä. Muuten oli yllättävänkin kuivaa. Talojen ohi pudoteltiin ravia. Hiihtoladun ylityksen jälkeen otettiin laukkaakin. Hepo meinasi innostua ja vauhdissa vähän kyttäilikin sivuille. Matkan pelottavin asia oli tumma, mutainen renkaanjälki tiessä. Siinä piti pyrähtää ympäri. Kuski tosin huomautti että tarkoitus on jatkaa eteenpäiin. Tosi äkkiä tupsahdettiin talolle. Oli aika paljon nopeampi ja kepeämpi matka kuin talvella lumessa. Parikymmentä minuuttia tallin pihasta. Tiekin oli paljon pienempi kuin mitä talvella olin kuvitellut. Talolta jatkettiin ihan karttaankin piirrettyjä teitä pitkin. Valitettavasti vaan pohja oli niin kova että mentiin suosiolla käyntiä.
 
Autotiestä päästiin nätisti yli. Hepo kulki ihan rauhassa. Vähän hassua oli maastoilla omakotitalojen ohi. Tien päässä näkyi kaksi heppaa ja toinen meille hirnui. Easy ei jaksanut tuntemattomien huuteluihin vastata. Hepat myös tuijottivat meitä silmä kovana. Päätin että käydään ainakin joella asti kääntymässä. Silta meinasi vähän heppaa jänskättää. Sehän siis tarkottaa sitä että se pitää varta vasten ylittää. Hetken sain patistella ja lopulta vähän tärisevin jaloin siitä päästiin yli. Pohdin että itelle kävisi huonosti jos hepo sillalla rupeaisi riekkumaan ja tippuisin (matalan) kaiteen yli. Ei onneksi riekkunut vaan oli huojentunut kun päästiin yli. Palkinnoksi pääsi sitten ylittämään sen heti uudestaan. Kotiin päin mentiin patistamatta mutta kovin varmoin askelin ei edelleenkään. 45 minuuttia oltiin tultu kääntöpisteeseen. Arvelin että kotimatka menee nopeammin ja olin oikeassa.
 
Paluumatkalla tiellä tuli jokunen auto vastaan. Myös musta Audi hidasti vähän meidän kohdalla. Pohdin että mahtoiko olla sama auto, jonka kaahailusta olen lukenut. Mutta eipä Easy autoista välitä. Käynti venyi hyvin ja 25 minuutin menomatka kovaa tietä taittui takaisinpäin reilussa vartissa. Mentiin käyntipätkät takaisinpäin suurimmaksi osaksi pitkin ohjin. Ravi oli reippaampaa ja laukassa sain pidättää välillä ihan tosissani. Tie hiihtoladulle ei ollut mielestäni sovelias täyteen kaahotukseen, hepo meinasi olla eri mieltä. Maksiminopeus jäi alle kolmenkymmenen vaikka vauhti tuntui melko lujalta. Ladun toisellakin puolella otettiin vielä pätkä laukkaa.
 
Matkan aikana hepo säpsyi lentoon lähteviä lintuja muutaman kerran. Onneksi näistä selvittiin polvia notkauttamalla. Ihan loppumatkasta rupesi vastaantulijoitakin riittämään. Neljä ratsukkoa lähes peräjälkeen. Tänään jätettiin kahluut väliin ja tähtäsin kuivin jaloin takaisin. Palkinnoksi hepo sai taas mutustaa pihalla vihreitä.
 
Ongelmia:
laukassa pidätteet meni hetkittäin melko huonosti läpi
silta jännitti
pään viskomista
 
Parannusta:
rauhallinen lenkki