Eilen tuli Pallon omistajan kanssa puheeksi että voitaisiin käydä joskus yhdessä maastossa. Aikataulut näytti siltä että parempi hoitaa se pian alta pois tai menee kesän yli. Selvitin että onko ok jos käyn Easyn kanssa maastolenkin ennen tuntia. Passasi ja niinpä iltapäivällä suunnattiin Easyn ja Pallon kanssa maastoon. Keli oli puolipilvinen +13.

 
Kartan katselu illalla paljasti taas uusia reittejä. Näitä lähdettiin koluamaan. Hylkeenpään oikoreitille ja ravia ladulle. Siitä pieni pätkä polkua ladun viertä vasempaan ja sitten oikealle metsätielle. Pohja oli aika epätasainen. Välillä oli mutaista, hetkittäin jopa lammikoita. Yhdestä miniojasta hepat hyppäsi yli. Suuri osa mentiin käyntiä mutta otettiin välillä pieniä pätkiä ravia, taisi yksi pieni laukkapätkäkin olla. Vähän yllätti että lyhyt osa metsäpolusta oli raivattu sepelillä autotieksi. Siinä talonrakentajat meitä tuijotteli. Kovin tarkkaa tietoa omasta sijainnista ei ollut mutta taisi olla Ritaharjun takareunaa.
 
Polku oli yllättävän pitkä eiliselle reitille. Matkan varrella Easy ehti vielä säikähtää metsässä olevaa kaatunutta puhelinpylvästäkin. Aiemmin pelotti jätesäkki. Myöhemmin vielä kiveen nojaava suunnistajien(?) lappu ja lintu. Loppumatkasta reitiltä erkani monia mielenkiintoisen näköisiä pienempiä polkuja. Ehkä niitäkin voisi käydä joskus kokeilemassa. Nyt pysyttiin kuitenkin reitillä, kuten olin suunnitellut. Lopulta siis putkahdettiin kovalle tielle ja sieltä kierrettiin tien päähän talolle. Vähän matkaa mentiin polkua ravissa ja sitten nostettiin laukka. Easylla oli taas vauhtia vaikka muille jakaa. Yritin vähän hillitä ettei ihan täysiä oltais menty, polku oli kuitenkin hieman kaponen ja välillä vähän märkä tai melko pehmeä. Aika hujauksessa oltiin takaisin ladulla ja siihen piti jarruttaa vähän isommin ettei oltaisi ihan suinpäin sinne sännätty. Huh!
 
Pieni pätkä käyntiä ja sitten taas ravia takaisinpäin. Kyllä huomasi että mennään kotiinpäin kun vauhtia riitti. Kapeimmat kohdat mentiin käynnillä. Kun päästiin takaisin Kuipan lenkille niin ehdotin että otetaanko vielä laukkapätkä. Muun liikenteen takia lähdettiin laukassa uittopaikkaa kohti. Arvelin että siinä vauhti olisi pysynyt hillittynä mutta hepalla oli toiset mietteet. Nyt tie oli sen verran leveä ja pohja tasainen että uskalsin päästää vähän enemmän. Aikamoista suihkimista taas tuli. Raville hiljennys ei onnistunut ihan askeleessa tai parissa mutta hiljentyipä sitten kuitenkin. Takana tuleva sai nauttia Easyn kavioista lentelevistä kivistä. Ja hyvin pysyi poni vauhdissa. Gps paljasti myöhemmin että huippunopeus oli 42,7 km/h.
 
Uittopaikalla käytiin hitusen kahlaamassa ja mentiin vielä viimeisenkin lätäkön läpi. Kävin saattamassa Pallon tallille ja siitä sitten tien kautta Easy hetkeksi huilaamaan ennen tuntia. Tallilla huomasin että reissulla oli katastrofin ainekset matkassa: toinen jalustinhihna oli ratkennut tikkauksistaan. Onneksi pysyi vielä tämän maaston ajan.
 
Matkaa tuli 9 km, aikaa meni 1 h 20 min. Kuva Polarpersonaltrainer/Google.