Kiimingin peruttujen kisojen takia Ankki järkkäsi Aaltokankaalle harjoitusestekisat. Alkuun kauhistelin vappupäivän ajankohtaa mutta lopulta heppahöperyys voitti ja vietin vappuni kisoja ja kisakuntoa silmällä pitäen. Kisat alkoi neljältä ja alunperin oman verkkaryhmän vuoro oli arvioitu alkamaan 18.20. Erillistä rataan tutustumista ei ollut vaan kävelin radan itsekseni samalla kun esteitä nostettiin kasikymppiin. Sain ylipuhuttua itseni ja Tellun ysikymppiin ja olin siitä hyvin mielissäni sekä hyvin jännittynyt. En ole varmaan koskaan ennen hypännyt Tellulla ysikymppiä ratana. Keli oli +8 ja puolipilvinen. Välillä aurinkoista ja välillä pilvessä. Ratsukoita ysikympissä taisi olla 9 mutta tänään sillä ei ollut väliä, sillä arvosteluna oli A.1.0 eli ei oteta aikaa ja puhtaasta radasta saa ruusukkeen.

 
Pienempien luokkien perusteella esteet oli todella pelottavia. Paljon kieltoja ja kyttäystä. Kentän kulmatkin oli mörköjä täynnä. Ehkä ihan hyvä että itseltä jäi pahimmat kieltelyt ja suistumiset näkemättä. Heppaa ei tarvinnut laittaa valmiiksi sillä Tellu oli tunnilla. Meni vieläpä kaksi putkeen eli neljästä kuuteen hommissa. Kisat oli yllättäen etuajassa ja siinä meinasi jo ahdistaa kun oman luokan verkka alkoikin jo ennen kuutta ja ratsuni oli vielä maneesissa. Juoksujalkaa sitten kentälle ja säädöt kuntoon. Tellu oli ainakin hyvin lämmitelty pohjille.
 
Tellukin käyttäytyi kentällä vähän hassusti. Ei suostunut menemään kasiesteen takaa ja kentän takakulmatkin oli muka epäilyttäviä. Hiukka saatiin keskustella näistä mutta lopulta mentiin nätisti sieltä mistä tahdoin. En kaivannut mitään mörkösinkoiluja radan keskelle. Käytiin myös tutustumassa näihin pelottaviin esteisiin. Vitonen eli laineokseri oli Tellun mielestä kamalin. Aluksi ei voinut mennä käynnissäkään lähelle. Ehkä neljännellä kerralla päästiin rauhassa haistelemaan asti.
 
Verkkahyppyinä hypättiin ensin kolmosta (pysty, jossa äksiä alla) pienenä ja sitten isompana. Sitten nelosta (porttiokseri) pelkkänä porttina ja lopulta okserinakin. En viitsinyt rasittaa Tellua enää isommin, joten olin hyvin kohtuullisen määrän verkkahyppyjä, ehkä 6. Osa meni hyvin mutta muutaman kerran taas kiihtyi kohti estettä ja sitten hypättiin kaukaa, ravisteltiin päätä ja tultiin etupainoisena alas. Verkassa oli lisäksi huolestuttava määrä vääriä laukkoja. Onneksi siinä ei sitten ollutkaan pahasti kiire vaan ehdittiin välissä kävellä kentällä pitkin ohjinkin. Meidän verkka kesti noin 10 minuuttia yhteensä ja hyvinhän siinä ehti. Kisavuorossa oltiin sitten heti ekana ja olin siihen tyytyväinen ettei tarvinnut selässä jännittää ja katsoa kun muut menee.
 
Etukäteen jo tiesin että radalle on tulossa vaihtoehtoisia esteitä. Ei tarvinnut paljon pohtia kun päätin että vesiestettä me ei hypätä. Viime kesänäkään ei päästy ekalla yrityksellä yli, joten en lähtenyt riskeeraamaan kisoissa. Hypin siis nuolin merkatun reitin. Hirveästi ei tarvinnut miettiä että mistä menisi vaan tein sitten rauhassa pitkät tiet ja hyvät lähestymiset.
 
Ratapiirros, oma tulkinta.
 
Me aloitettiin oikeassa kierroksessa, ykkösestä yli ja sen jälkeen meinasin unohtaa mennä kunnolla päähän asti. Ei kovin kauniin muotoinen tie mutta ajoi asiansa. Kakkonen näytti kuskin mielestä valtaisalta kun oli niin leveäkin mutta hyvin päästiin yli. Kakkosen ja kolmosen väli oli n. 24 metriä, 6 laukkaa ja hitusen kiihtyi kohti kolmosta ja se hypättiin kaukaa. Kolmosen jälkeen oikealle ja vähän pään viskomista. Nelosena porttiokseri, jonka jälkeen hieman etupainoisena alas, vasemmalle ja lisää pään viskomista. Vitonen oli Tellun mielestä edelleen epäilyttävä eikä sille ollut samanlaista imua kuin muille. Pohkeet kiinni ja hepo luotti kuskiinsa tarpeeksi jotta meni mukisematta yli. Myös kutonen alapelotteilla höystettynä okserina oli vähän arveluttava mutta samalla metodilla siitäkin päästiin. Väli kutoselta seiskalle oli n. 21 metriä ja se mentiin 5 laukalla. Radalla seiska tuli tosi nopeasti ja sitten se olikin jo ohi. Sen jälkeen kävi ekan kerran mielessä että nythän menee lupaavasti. Kasi hypättiin vähän kaukaa mutta hyvin päästiin siitäkin.
 
Kerrankin on semmonen olo että ratsastin radalla. Tein puolipidätteitä, pohkeet oli kiinni kun pitikin ja katsoin laukatkin väleissä. Okserit meni vähän pitkänä ja muutaman kerran hypättiin vähän kaukaa kun arkailin pidätteiden kanssa. Mutta tasaista ja suht tasapainoista menoa. Tällä kertaa ei edes kolissut vaikka olikin meidän eka ysikymppi. Selästä esteet ei tuntuneet niin isoilta kun miltä ne maasta näytti. Totean että ei ongelmia :)
 
Aluksi saatiin punainen ruusuke kun punavalkeat oli kuulemma loppu. Myöhemmin niitä löytyi lisää ja sain käydä vaihtamassa omani punavalkoiseen. Tuo oli vasta kymmenes ruusukkeeni eli on sillä väliä vielä tässä vaiheessa.
 
Oma osuus oli ohi alle vartissa, joten aika nopealla selässä käymisellä tuli tämä ruusuke. Taluttelin Tellua sitten vielä kymmenisen minuuttia. Tästä tuli nyt sitten taas yksi toteutunut hevostoive kun pääsin hyppäämään Tellulla ysikymppiä. Etukäteen en uskaltanut haaveilla ruusukkeesta mutta hyvinhän se meni. 2 edellistä yötä nukuin huonosti ja kisapäivänä maha oli kipeänä kun jännitti niin pahasti etukäteen. Mutta oli sen arvoista :)