Vasta aamusella luin ht.netistä että tallille on tullut joku Vieno. Kukamitätäh? Taas uusi heppa? Tallille mentyäni löysin Vienon nimen listasta oman nimeni perästä ja tunnin aiheena esteitä. Jännää. Vieno käyttäytyi hoidettaessa tosi mukavasti. Kuulemma melko tuore tapaus tallilla mutta muutaman tunnin on jo mennyt ja hypättykin on. Ikääkään ei kuulemma kovin paljoa ole, viidestä kuuteen taisi olla arvelut. Kelinä pihalla oli lähes -16 ja me taas maneesissa, sissinä menin koko tunnin normi ratsastushanskoilla. Esteitä maneesiin kasattiin 3 ja ratsastajia tunnilla oli virallisesti 8 ja lisäksi maneesissa oli 2 itsenäisesti menevää (joista toinen hyppi meidän kanssa verkkahypyt).
 
Pitkin ohjin kävellessä Vieno vetäytyi mukavasti uralle. Yleensä nuoremmat tuppaavat kuljeksimaan vähän pitkin poikin ilman ohjausta. Peili paljasti että jalustimet tuli säädettyä ihan eri mittaisiksi. Ravissa Vieno oli alkuun vähän turhankin vauhdikas. Ohjaus toimi silti hyvin ja jarrutkin löytyi. Tässä vaiheessa olin vielä sangen ihastuksissani. Laukassa vauhtia oli sitten taas aavistus enemmän kuin olisi tarvinnut. Vasempaan kierrokseen jarrut toimi paremmin mutta oikeaan kierrokseen mentiin aika pitkänä ja aika lujaa. Ohjauksessa rupesi sitten näkymään pikkupuutteita muttei mitään pelottavaa. Ei tullut äkkiliikkeitä eikä muutakaan epäilyttävää. Laukastakin sai jarrutettua raville mutta laukan lyhentämisen jätän mielelläni jonkun muun treenattavaksi toistaiseksi.
 
Ensimmäisenä verkkahyppynä oli n. 50 cm:n korkuinen pysty lävistäjäntapaisella linjalla maneesin takaosassa. Vasemmassa kierroksessa sisään. Ekalla kerralla taisin kääntää turhan aikaisin ennen kulmaa esteelle. Kääntäminen oli jo hankalahkoa kun vauhtia oli taas enemmän kuin olisin toivonut. Juuri ennen estettä tuli opelta huudahdus että ei (tms.) ja käänsin esteestä ohi. Se taisi olla tämän päivän suurin virheeni. Sitten sain siihen ekalle vaikka kuinka monta kieltoa, mentiin kummaltakin puolelta ohi, kunnon kiemurtelulähestymisiä ja taidettiin pysähtyä eteenkin. En oikein tohtinut raipata toista. Lähestymislinjaa yritettiin parantaa. Ehkä viidennen yrityksen jälkeen meidät käskettiin esteen eteen ja siinä piti näpäyttää raipalla. Vieno hätkähti napautusta kuin olisin lyönyt paljon lujempaakin. Seuraavalla kerralla kun se kenkkuili esteellä niin huomautin raipalla muutaman kerran. Sitten seuraavalla kerralla taidettiin päästä yli. Hävetti vähän viedä muiden hyppäämiseltä aikaa kun meitä taas oli niin monta. Seuraavalla kerralla taisi tulla taas alkuun kielto tai pari ennen kuin päästiin yli. Itse en onneksi ottanut kieltelyä liian vakavasti vaan ihan iloisin mielin mentiin.
 
Seuraavana tehtävänä oli hypätä ensin lävistäjälinjamaisesti ollut okseri oikeassa kierroksessa katsomosta poispäin ja uran kautta (kiertäen kolmas este) hypätä vielä tuo ensimmäinen pysty toiseen suuntaan. Ekalla yrityksellä tuli okserillekin kielto (pysähtyi eteen) vaikka mun mielestä oli hyvä lähestyminen ilman pahempaa mutkittelua tällä kertaa. Tokalla yrityksellä takapuomi oli puoliksi laskettu ja päästiin yli. Toinen este mentiin ekalla yrityksellä. Laukankin ehdin korjata välissä. Tultiin sitten uusi yritys heti perään okseri (60 cm) ylhäällä. Yli mentiin ja toinenkin. Omat hypyt ei kyllä kovin kauniita. Sitten Tuuli nosti pystyn n. 70 senttiin ja me saatiin aloittaa uusi kierros, muille sitten nosti okseriakin. Sama juttu ja taisi mennä silläkin kertaa yli ilman kommenvenkkejä. Ponnistuspaikat meillä oli kyllä aika hakusessa. Okserille ponnisti kaukaa kun pyysin mutta vikalla kerralla pysty tippui kun hypättiin ihan juuresta. Ennen ekaa estettä yritti monesti tarjota vasenta laukkaa.
 
Siinä välissä ehdin jo iloita että pysyin kyydissä. Mutta lopuksi hypättiin vielä kaikki 3 estettä putkeen. Vasemmassa kierroksessä pitkä lähestyminen pitkän sivun suuntaiselle valkoiselle pystylle (sekin n. 70 cm), siitä kaareva linja 21 metriä vasemmalle sinivalkoiselle pystylle ja siitä kaarre oikeaan ja noin pitkän sivun puolesta välin uralta sitten lähestyminen okserille (toisesta suunnasta ku äsken) ja sen jälkeen vasemmalle. Tällä kertaa oikeasti mietin lähestymisen valkoiselle. Laskut meni pieleen mutta ponnistuspaikka taisi silti jotenkuten löytyä. Esteen jälkeen tulleesta laukasta ei ole havaintoja mutta Vieno päätti kuitenkin pudottaa raville. Minä taas päätin että seuraavasta esteestä mennään yli niin mentiin se sitten ravissa. Okseri meni ihan ok muistaakseni, sitä ei meille yli 60 sentin taidettu nostaa. Kammottavinta taisi edelleen olla kauas taakse hypyissä heilahtaneet kuskin jalat. Tekosyynä voin vedota lähes puolentoista kuukauden hyppytaukoon. Lopputunnista kun muillakin oli ylitysongelmia niin ravailtiin vähän omin lupinemme toisessa päässä koska käynnissä rupesi tulemaan kylmä.
 
Pysyin kuitenkin kyydissä ja kaikesta huolimatta ihastuin Vienoon sangen kovasti. Mukavan korkuinen ja ihana luonne. Lähtihän ne hypytkin sitten loppua kohti sujumaan kivasti kun hepo sai juonesta kiinni. Hyppytyyli Vienolla oli vähän laaka, joten edestä olisin voinut antaa vielä enemmän löysää. Pohkeiden kiinniolosta taas ei ole mitään hajua. Kävi se muutaman kerran mielessä tunnin aikana muttei hyppyhetkillä. Yritin kehua kovasti kun Vieno teki oikein ja toivottavasti sekin jotain auttoi, ainakin paremman mielen hepolle :) Eikä tänään kyllä yhtään haitannut että hypittiin vähän matalampia kuin muut.
 
Torstaille on sitten koulukisailua Pallon kanssa luvassa. Tänään sai ilmottautua toiseenkin luokkaan jos hevosia on vapaana (ja olihan niitä vaikka kuinka) niin meen sitten C-merkin kouluohjelmankin Pallon kanssa.
 
Ongelmia:
kompasteli vähän alkutunnista
laukassa meni vähän turhan lujaa
esteillä olisin voinut myödätä paremminkin
omat hypyt oli kaameita, jalat heilahti taakse
tarjosi monesti vasenta laukkaa vaikka tahdoin oikean
hiukkasen etupainoinen heppa
 
Parannusta:
lopuksi hyppäsi ihan ok
käynnissä ja ravissa ihanan tottelevainen
tykästyin kovasti