Tänään päädyin taas ratsastamaan. Alkuarpomisen jälkeen lopulta kuudeksi ja puhelimessa jo selvisi että ratsukseni tulee Salli (Suvin ottama kuva). Ihan hauskaa, ajattelin. Kun pääsin tallille niin Salli oli vielä vesisateessa pihalla. Onneksi Sanna ja Suvi olivat mulle hoitajina ja hakivat ja laittoivat hepan kuntoon. Vaikka heppa saattaa olla jopa ponikokoa. Nettisivuilla lukee että n. 165 mutta veikkaisin että 145 olisi lähempänä totuutta. Tunnilla meitä taisi olla 7 ratsukkoa ja oltiin maneesissa kun pihalla satoi. Reilu +10 astetta ulkona.

 
Ennen tuntia arvoin raippavalinnan kanssa ja otin suosituksesta kouluraipan. Oma intuitio olisi kallistunut esteraippaan. Ensi kerralla kuuntelen sitten itseäni. Mentiin aika reippaasti ja aluksi ei meinattu pysyä käynnissä kun Salli tahtoi ravata. Käynti alussa oli tunnin hankalimpia asioita. Ravissa hepo ohjautui kivasti ja kuunteli puolipidätteitä jotenkuten. Omasta mielestä mentiin aavistuksen turhan lujaa muttei todellakaan mitenkään hallitsemattomasti. Sanomista tuli etten saa käsillä yrittää saada hevosta edestä alas (en tunnusta yrittäneeni) enkä saa jäädä vetämään (en pahasti vetänytkään omasta mielestä), tahti kuntoon (en osaa) ja pohkeet kiinni (todellakin!). Ravissa meno oli siis reipasta ja tahditonta mutta melko pyöreää kuitenkin. Edellisten kouluratsastuskuvieni näkemisen jälkeen yritin nyt keskittyä käsiini: hartiat taakse, kyynärkulma ja vähän vatsaakin sisään.
 
Tunnin aiheena oli vastalaukat. Onkohan Sallilla sellaisia edes menty pahemmin? Ekaksi mentiin oikeassa kierroksessa laukassa pääty-ympyrä maneesin takapäätyyn ja siitä koko pitkän sivun mittainen loiva kiemuraura. Välillä onnistui, välillä ei. Laukka nousi melko kivasti mutta vauhtia oli vähän liikaa. Yritin tehdä pidätteitä ja hillitä menoa. Opastus oli että pohkeet kunnolla kiinni ja pieni puristus päälle ja älä vedä. Tunnustan että pohkeet oli varmasti irti, en vaan jotenkin hallitse niitä kunnolla. Mutta kun käsky kävi että älä vedä niin menin puihin ja lopetin pidätteidenkin tekemisen ja yritin antaa edestä löysää. Ihan sitä ei ehkä haettu. Vauhtiin se ei tainnut kuitenkaan vaikuttaa. Melko lujaa mentiin hetkittäin laukassakin muttei niin lujaa että olisi hirvittänyt. Kivasti pysyi näpeissä. Laukasta raviin hidastus jossain tietyssä pisteessä oli taas omia tyhmyyksiä, joita yritin. Eihän Salli siirtynyt raviin ja siinä jäin ite vetämään ja nousin jalustimillekin vähän, ihan kuten tuli sitten sanomista. Myöhemmin tajusin lyhentää laukkaa ensin ympyrällä ja siinä sitten hidastaa raviin, meni tosi paljon nätimmin.
 
Sitten mentiin vastalaukkatehtävää vasempaan kierrokseen ihan samalla lailla. Tällä kertaa pääty-ympyrä tuli oven päähän ja kiemura tehtiin edelleen samalle sivulle kuin äskenkin. Vauhtia oli edelleen välillä liikaa, joten tiputin raipan pois. Sen jälkeen oli hieman ongelmia saada hepoa käynnistä raville. Laukka muistaakseni nousi edelleen ihan ok. Välillä mentiin rauhallisempaakin laukkaa muttei se tainnut olla siitä raipasta kiinni. Tähänkin suuntaan onnistui välillä ja välillä ei. Kun mentiin suoraan kohti kulmaa niin tuli vaihto, ymmärtäähän sen. Mutta kun ehdin uran lähelle jo hyvissä ajoin ennen kulmaa niin vastalaukka pysyi. Välillä käskettiin menemään suoraan, jälkimmäisellä kerralla kun en totellut niin ei tullut vaihtoa. Kannatti siis olla uppiniskainen.
 
Lopuksi mentiin vielä vasemmassa kierroksessa laukassa pääty-ympyrä ovipäätyyn ja siitä piti tehdä ympyränvaihtomaisesti sitten kaarre oikealle. Ekalla kerralla yritin kunnolla ja suoristin välillä, uran lähellä tuli vaihto. Sakkokierroksella ajattelin enemmän koko rata leikkaata ja siinä vastalaukka pysyi vaikka Salli sitten tiputtikin raville omia aikojaan.
 
Tunnin aikana ehdottomasti eniten tuli sanomista pohkeistani. Tiedostan kyllä ettei ne ole kovin tiiviisti kiinni koskaan. Aika vähän (=lähes ei yhtään) siitä yleensä tulee sanomista. Ja sitten olisi vielä pitänyt vähän puristaa niin sitten Salli olisi kuulemma lopettanut kiihdyttelyn. Olisikohan satulatta meneminen auttanut? Länkisääriä käskettiin ajatella. Kertaalleen jalkani jopa aseteltiin oikeaan asentoon, siinä sain vähän juonesta kiinni muttei valitettavasti taida löytyä sellaisia lihaksia, joilla väärään suuntaan käyrät jalkani pysyisivät oikeasti hevosen lähellä. Treeniä siis. Mutta Salli oli tosi kiva ja paljon helpompi kuin kuvittelin. Ei pöljäillyt mitään.
 
Ongelmia:
pohkeet oli irti vaikka tein mitä
vähän turhan reipas hepo
 
Parannusta:
tykkäsin kovasti
vastalaukatkin onnistu välillä