Torstain piti olla taas talliton päivä. Mutta kun Annelta tuli viestiä että niiden estevalkka uhkaa peruuntua/muuttua yksityistunniksi osallistujapulan vuoksi, olin heti valmiina tuppautumaan mukaan. Tästäkin olin haaveillut jo pidempään. Opelle se oli ihan ok ja ilmoitti että saan ratsukseni Peran. Itse en olisi mitään tiettyä heppaa osannut enää toivoakaan, laitoin toiveeksi että joku enempi reipas. Annen suosituslista hepoikseni taas kuului: Pera, Lore, Potter tai Jukka. Noista Lore olisi ollut seuraavaksi mielenkiintoisin. Perasta olin mielissäni, kiva päästä hyppäämään Annen kisatykillä.

 
Pera oli tallissa tosi nätisti. Taluttaessa vähän perässä kiskottavaa tyyppiä ja tuntui kovasti kyttäilevän kaikenlaista vaikkei mitään tehnytkään. Eipä se Perakaan hirmu iso ole, veikkaisin 155 mutta nettisivuilla lukee n. 160 cm. Alkuverkassa ensin mentiin itsenäisesti esteiden välissä. Ope toivoi temponmuutoksia ja niitä yritettiin tehdä. Pera yllätti alkuun poniravillaan. Oli aika pientä ja rauhallista. Sanomista tuli että ravilisäyksissä pitäisi pitää ohjat paremmin tuntumalla. Aika paljon sain Peraa hoputtaa että ravasi isommin. Ja omaa isompaa vaihdetta se ei laittanut silmään vaan joka kerta sai pyytää uudestaan. Pyöristyi kuitenkin yllättävän helposti.
 
Alun laukkaharjoituksena mentiin laukkaympyröitä ja vaihdettiin laukkaa askeleessa. Kiva juttu sinänsä mutta menin ihan puihin ja ajattelin etten osaa. Mitään opastustakaan ei tullut. Pera vaihtoi laukat vissiin ihan ok. Ite kuvittelin että monesti meni useampi askel että vaihtoi takaakin. Omien apujen ajoittamisessa olin ihan hukassa ja tulipa kertaalleen se automatisoitu ravin kautta vaihtokin, josta ope puhui että olisi hyvä opetella pois kisaratoja ajatellen. Raippaa vaihtelin aina tulevaan ulkokäteen. Menoa helpotti sentään se, että selkään tunsi hyvin kun hepo meni väärää laukkaa. Suurin ongelma tuossa taisi olla oman pään sisällä kun ajattelin etten osaa. Opastettu treeni olisi kyllä erittäin tervetullutta. Sellaisella ratsulla, joka myös vaihtaa.
 
Sitten hypättiin verkkahyppyjä kavaleteilla ja tarkoituksena oli saada laukat vaihtumaan. Eipä onnistunut sekään liian helposti. Saman laukan säilyttäminen pystyllä onnistui paremmin. Meidän bravuuri verkkahypyissä oli kuitenkin laukan säätely. Ristikon ja pystyn väliin piti saada neljää ja viittä askelta ja joka kerta tuli vaadittu askelmäärä. Alun askelpituuden kalibroinnin jälkeen rupesi laukka-askeleetkin olemaan keskenään samanmittaisia. Olisin mielelläni kokeillut vielä kuudella.
 
Sitten ruvettiinkin hyppäämään jo rataa. Annen blogista löytyy ratapiirros. Mentiin se kahdesti, ekalla kierroksella hitusen matalampana, jälkimmäisellä korkeimmat taisi olla n. 75 cm. Kummallakin kierroksella selviydyttiin puhtaasti läpi mutta pientä kiemurtelua esiintyi ja neljän laukan välit lipesi viiteen. Seuraavalla kerralla ajattelin että kavalettivälikin pitää tulla neljällä mutta siihen olisi vissiin pitänyt tulla 5. Sarjan väliin tuli 2 laukkaa kuten pitikin.
 
Me hypättiin sitten vielä suora ja kavaletit uudestaan (esteet 3 - 6), tarkoituksena saada 4 ja 5 laukkaa. Eka hyppy ei onnistunut ihan toivotusti ja neloselle tuli iso arpominen ponnistuspaikasta. Päädyttiin hepan kanssa eri ratkaisuihin ja kävin aika korkealla. Pysyin kuitenkin kyydissä ja tiesin että kaarteessa on paljon aikaa kasata itseni, eipä muuta kuin jatkettiin sitten kavaleteille. Siinä sain ensimmäistä kertaa tunnin aikana pidätellä hepoa. 5 laukkaa tuli kuten pitikin. Tämä riitti meille ja ite olin vähän harmissani että huonoin hyppy jäi vikaksi.
 
Pera on kuulemma esteistä innostuvaa sorttia mutta lähes joka kerta sain pyytää siltä silti vähän lisää laukkaa. Kuulemma meni jo kaahaukseksi välillä mutta omasta mielestäni mentiin reippaasti ja hallinnassa. Hepolle pieni miinus ettei hypännyt banzai-tyyliin kaukaa kun pyysin. Hypyt olivat helppoja kun ponnistuspaikat osui kohdalleen, valitettavasti ihan joka kerta näin ei käynyt. Laskeskelin sitten lähestymisiä taas että 1, 2, 3, hups 4.
 
Hepojen säästämiseksi lopetettiin hypyt hyvissä ajoin ja sitten pyöriteltiin loppuverkkoja maneesissa. Tuntui vähän päämäärättömältä ravailulta. Ihan mukava Pera oli vaikka olisin kaivannut hitusen reippaampaa menoa omasta takaa.
 
Kouluosuuden jälkeen käytiin vielä kävelemässä maastossa. Tästä tulikin oikein kunnon multitreeni. Menin Peralla koko matkan pitkin ohjin. Lumivallien ylitykset oli reissun jännitys. Kuskille taas lisää tasapainotreeniä. Hepo oli tosi asiallisesti ja kulki suht reippaasti. Tunnin lopuksi sitten piti vähän testata tämänkin kanssa talutettavuutta. Hyvin meni. Eihän Perasta voi olla pitämättä.
 
Ongelmia:
tuntui että mukauduin hyppyihin vähän liikaa
pientä mutkittelua välillä
 
Parannusta:
kaikesta yli, ei kieltoja
kuulin lähes kaiken opetuksen
turvaliivin vetoketju toimi normaalisti
 
Annen kokemukset Epperillä (löytyy myös ratapiirros):