Kun menin tallille niin lista oli piilossa toimistossa. Toivoin kovasti Tellua. Koputtelun jälkeen selvisi, että mut oli taas unohdettu merkata tulevaksi vaikka olin asianmukaisesti ilmottautunut ja viestiini oli jopa vastattu. Tässä vaiheessa mieleen hiipi synkkiä aavistuksia. Ratsun tunnille sain ite valita Topin ja Vienon väliltä, eli pelkkiä huonoja vaihtoehtoja kuten pelkäsinkin, Tellua kuulemma tarvitaan alkeistunnille. Sanoin että ihan sama ja olin jo ihan synkkänä. Topi tuli. Manailin jo mielessäni että tuleepa taas arvokas valmennus meidän kiemurtelumenon ohjauksesta.

 
Topi oli naamioitunut savikerroksen alle ja hevosen kuntoonlaittoon meni 25 minuuttia. Onneksi ahkerat tuntikaverit oli jo kasanneet esteet. Topin laiton välissä autoin laittamaan Tellun kiinni harjaamista varten. Tellua ei taas napannut ja se käänsi takamuksensa kohti. Luotin kuitenkin ettei se mitään tee ja työnsin takamuksen pois tieltä ja laitoin sen kiinni. Ihan nätisti se sitten olikin. Kyselivät että millainen se on ratsastaa ja sanoin että reipas mutta tosi kiltti. En tainnut olla kovin vakuuttava, sillä lopulta alkeiskurssilainen totesi, ettei tahdo mennä Tellulla. Kun Tuuli kysyi että kuka tahtoo niin yllättäen olin suurimmassa äänessä. Onneksi lapsoselle löytyi mieluisampi ratsu ja minä pääsin superhypertyytyväisenä hyppäämään Tellulla.
 
Esteitä kentälle oli kasattu viisi. Keli helli ja lämpöä oli 16 astetta ja aurinko paistoi. Ekaa kertaa Aaltiksella kentällä tänä keväänä. Ratsukoita oli valkassa lopulta 5. Etukäteen haaveilin erikoisesteiden hyppäämisestä mutta vesimattoa ei ainakaan joukosta löytynyt. Kaksi okseria, portti ja kaksi pystyä, joista toisen alla oli sängynpääty makuullaan ja toisen alla valkoisia äksiä.
 
Alkuverkassa Tellu oli paikoitellen jopa laiska. Harvoin Tellun kanssa joutuu raippaa käyttämään mutta tänään läppäsin takamukselle kun pohkeista ei meinannut ravissa tapahtua mitään. Laukassa sain vauhtia säädeltyä ihan ok mutta laukasta hidastaminen ei ollut kovin sujuvaa. Verkkahyppynä hypättiin okseria ensin ristikko-okserina, sitten puoliristikkona ja lopulta n. 60-senttisenä. Saattoi se siitäkin vielä nousta. Aika tiukasti sai uralta kaartaa kohti okseria ja kaarros ei meillä mennyt kovin sulavasti. Sitten hypättiin x-pysty vielä perään.
 
Verkkahyppyjen jälkeen kokoonnuttiin teoriapläjäykseen. Meillä kuulemma kiihtyy liikaa viimeisten 3 askeleen aikana ja hepo hyppää turhan kaukaa. Ei ollut kovin tasaista menoa. Pikkuesteet pääsee yli ponnistuspaikasta riippumatta, 120 senttiin asti voi hypätä läheltä tai kaukaa. Mutta hevosen tasapaino kehittyy eikä se kiihdyttele esteen jälkeen jos lähestyy estettä tasapainossa ja hyppää mieluummin läheltä ku kaukaa. Metristä ei enää selviä loikkimalla jatkuvasti kaukaa miten sattuu. Hevonen kipeytyy semmosesta pitkän päälle. Jotenkin noin.
 
Seuraavalla kierroksella mentiin 3 hyppyä ja heti alkuun hypättiin okseri tosi läheltä kun en päästänyt Tellua loikkaamaan kaukaa. 21 metrin päässä ollut pysty meni ok kun otin väliin 6 laukkaa. Vikallekin (portti) tultiin vähän lähelle muttei enää yhtä pahasti kuin ekalle. Ite olin hyvin tyytyväinen siitä, että osasin heti korjata omaa ratsastusta toivottuun suuntaan.
 
Sitten taidettiin hypätä 6 hypyn rata, estekorkeus n. 70 - 75 cm, portti oli 85 cm. Vasemmassa kierroksessa sisään, käännös okserille, oikealta käännös x-pystylle, oikealle kaarre portille (eri suunnasta kun äsken), vasemmalle sängynpääty-pystylle, suoraan 21 metriä okserille ja vasemmalle kulman kautta kaarre ekalle okserille. Meidän hyppyvuoro oli tänään vikana. Eniten jännittää aina siinä kun joutuu odottelemaan ja varsinkin jos muilla menee huonosti. Meillä meni ihan ok mutta muutama taidettiin hypätä aavistuksen kaukaa ja vauhti lähti kiihtymään loppua kohti. Ankki kommentoi että jos vaan roiskii menemään niin muut kattoo että tolla ei ole homma yhtään hallinnassa. Tuo ei kyllä mua pelottanut.
 
Lopuksi hypättiin vielä 4 esteen pikkuradanpätkä. Linjan okseri, kaarre vasemmalle toiselle okserille, kaarre oikealle portille ja kaarre vasemmalle x-pystylle. Kolme ekaa meillä meni kivasti ja tasaisesti (vaikka käsky taisi kuulua että takamus penkkmutta sitten Tellu taas kiihtyi ja vika meni vähän roiskaisemalla. Siitä seurasi uusintayritys heti perään. Aika kovasti sitä Tellua sai pidätellä että sitä saisi kuulolle tuossa vaiheessa. Ja taas hepo karkasi ennen estettä ja kiihdytti yli. Ja uudestaan. Tällä kertaa pidätteet meni vihdoin kunnolla läpi eikä hepo enää kiihdyttänyt kohti estettä. Hienosti meni rauhassa ja oli rauhassa esteen jälkeenkin. Täällä ei palkittu uusintatemposta. Huomasin eron kyllä mutten ole ihan varma että mitä tein erilailla. Loppuravissa Tellu oli mukavasti turpa alhaalla ja kuulolla.
 
Aivan huippu tunti! Voisinkin vaihtaa kaikki perus estetuntini valmennuksiksi. Kunnon perusteltuja korjausehdotuksia jotka osasin jopa toteuttaa. Miksei kaikki estetunnit voi olla tällaisia? Sunnuntaina sitten Tellulla kisoissa 90 cm. Taas toteutuu yksi hevoshaaveeni kun pääsen hyppäämään Tellulla ysikymppiä.
 
Ongelmia:
Tellu kiihdytteli ennen esteitä
omiin myötäilyihin en ehtinyt kiinnittää huomiota
kuskin asennossakin on varmasti paljon korjattavaa mutta niistä ei puhuttu tänään
 
Parannusta:
sain hepon lopulta haltuun ja hyppäämään lähempää
laukat vaihtui hyvin esteillä
 
Ponnistuspaikasta on vähän aikaa sitten ollut puhetta myös Satulahuoneella: plaza.fi/stadion/ratsastus/satulahuone/oikea-ponnistuspaikka-vaikea-paikka