Tiistaina mahduin suureksi yllätyksekseni aletunnille omaan vanhaan ryhmääni. Hevostoive oli taas Tellu tai joku uusista. Tällä kertaa alle osui Ruuti ja olin ihan mielissäni. Ruunan ainoa tunti tänään, joten alkuun oli kuntoonlaittoa ja loppuun purku. Karsinassa toinen oli ihanan kiltti. Selkä oli hirmu leveä ja tasainen, säkä matala, hyvin eri muotoinen ratsu kuin Viola. Kelinä oli -11 ja ratsukoita tunnilla 9.

 
Maneesissa oli asiallisesti, alkuun meinasi vähän kuljeskella keskellä ja ite olin vähän arasti selässä. Ensimmäinen ohje oli että ratsasta vasen pohje kunnolla läpi. Alkutunnista vasta kuulin että Ruuti on ponikokoinen, 146 cm. Olisin luullut pieneksi hevoseksi. Askeleet olivat ihanan pehmeät ja hepo kuuliainen. Kovin pitkiä alkuraveja ei menty. Vasen pohkeeni toimi vielä tässä vaiheessa huonosti ja hepon vauhdinsäätely ei ollut kovin herkkää. Ihanan reipas se tosin oli.
 
Kokoonnuttiin sitten koolle kuuntelemaan ohjeet. Samalla ope mainitsi että aika monella on ongelmana liiallinen käsillä ja liian vähäinen jaloilla ratsastus (tunnustan). Tänään luvassa oli jalkojen käyttöä. Ekana tehtävänä oli jakaantua ympyröille ja väistättää takaosaa käynnissä ulos. Meidän ympyrällä oli myös Tellu ja Täplä. Vasen kierros eka ja se oli meille hankalampi. Poni kiihdytteli raville ja oli aikamoinen homma saada käynti pysymään. Raipalla avitin välillä väistöä mutta vauhti tahtoi pikemminkin lisääntyä. Silti ei ollut yhtään semmonen olo että poni olisi lähdössä lapasesta. Oikea kierros oli huimasti helpompi. Käynti oli edelleen reipasta mutta nyt malttoi kävellä ja väistätyskin onnistui hyvin. Kierroksesta huolimatta tunsin taas vain oikean istuinluuni ja se tuntui melko terävänä. Ohje oli että polje vasen jalka paremmin alas. Ope kommentoi että näytti yleisesti niin hankalalta eli ei mennä ravissa.
 
Ravissa mentiin ympyröillä suoraan ja asetettiin vuoroin sisään, vuoroin ulos. Harjotusravissa, joka oli ihanan helppoa istua. Tässä rupesi sisäpohje toimimaan kuten pitää ja saatiin pitkiä hyviä pätkiä kumpaankin kierrokseen. Hepo asettui ja myötäsi. Jihuu! Niinä hetkinä kyydissä oli helppoa. Sitten rupesin miettimään liian alhaalla olevia käsiäni, nostin niitä ja samalla yleensä ratsukin vähän nousi pyöreydestään. Oli kuitenkin hyvää aikaa työstää. Alkuun oli tietysti vähän hankalampaa ja parani loppua kohti.
 
Vähän näyttää kaatuvan sisälle. Kuvasta kiitos Jennalle.
 
Sitten sama laukassa. Ensin oikea laukka, joka meni oikein kivasti. Laukassakin hepo välillä pyöristyi sekä sisään- että ulos asettaessa. Välillä turpa nousi ja sitten yritettiin uudestaan. Meno oli kivan reipasta muttei liian lujaa. Vauhdin säätely olisi voinut onnistua vielä paremmin mutta tasaista ainakin oli. Vasempaan kierrokseen tuli yksi valitettava ravirikko, tietenkin juuri sillon kun ope katsoi. Laukka ei sitten noussutkaan heti takaisin pidätteiden ja ravin lyhennyksen jälkeen vaan kiihdytteli ravissa. Ja taas ja taas. Ehkä neljännellä yrityksellä maltoin sitten vissiin hidastaa ravia tarpeeksi ja muistutin raipalla että laukka. Sen jälkeen ei taas ongelmia. Asetukset menivät läpi välillä, välillä taas tuntui että joudun vähän vetämään sisältä. Ohje oli ajatella kääntävänsä hevosen lapoja ja vain säätävänsä asetuksia tms.
 
Loppuun väistätettiin vielä käynnissä takapäätä ulos kumpaankin suuntaan. Meni huimasti helpommin kuin alkutunnista. Vasen kierros oli edelleen vähän kiireinen mutta nyt oltiin suurin osa ajasta kuitenkin käynnissä. Loppuraveissa hepo oli melko tasaisen pyöreä ja eteni kivan tasaisesti omalla moottorilla eteen. Ihana poni!
 
Omat jalustimet oli ehkä tunnilla aavistuksen turhan lyhyet mutten jaksanut säätää. Lopputunnista ratsastin rohkeammin ja ratsukin toimi paremmin. Mitään pöljyyksiä se ei esittänyt. Vähän vain kyttäsi muka pelottavan näköstä tyttöä oven edessä ja kaarsi vähän kauempaa ohi. Netissä lukee että hyppää 90 cm, huippuhankinta siis. Tunnin jälkeen vähän rapsuttelin tätä somaa tähtipäätä. Kiva oli lähteä onnellisena kotiin.
 
©Noora Kettunen
Uudet ruunat eli Ruuti (vas.) ja Eemeli tarhassa.
 
Ongelmia:
tiputus laukasta raville
välillä joutui vetämään aavistuksen turhan paljon sisältä
oikea istuinluu tuntui muttei vasenta
 
Parannusta:
minun löysä vasen pohkeeni sai ponin pois pohkeen päältä makaamasta
ihana poni!