Maanantai oli Easypäivä. Tarkoitus oli mennä tallille jo aamusta mutta niinpä venähti taas iltapäivän puolelle. Toiveissa meille oli rauhallinen maastoreissu. Kelinä oli lumisateinen -7. Hoidin karsinan putsauksen pois alta ja lähdettiin reissuun vasta puoli tuntia auringon laskun jälkeen. Silloin oli vielä niin valoisaa kuin sellaisella kelillä nyt voi olla.

 
Alkuun käyntiä pitkin ohjin ja sitten taas ravilla uusille poluille. Tuntui taas melko vauhdikkaalta Tellun jälkeen eikä metsäpolulle meno paljoa hidastanut. Nyt mentiin jo totutusti hylkeepääreitille, vaikka siellä vähän seikkailtiinkin metsäladun viertä että josko löytyisi oikoreitti. Se latu meni väärään suuntaan ja käännyttiin takaisin. Yritin olla tallottamatta latujälkiä vaikka ei kai se metsässä ole niin tarkkaa. Uutta lunta tuli lisäksi aika runsaasti päälle. Koko hylkeenpäätä ei siltikään menty vaan vähän oikaistiin. Välillä mentiin käyntiä, välillä ravia. Hetkittäin meinasi myös sormilla olla melko kylmä. Ravissa kyydittelin välillä menemään kevyessä istunnassa ja yritin pitää vauhtia kohtuullisena. Vähän mutkitellen mentiin välillä. Käynnissä hepo yritti muutaman kerran kääntyä takaisin mutta aina päästiin jatkamaan.
 
Nyt vaikka rupesi jo hämärtämään niin halusin silti suunnata taas pidemmälle. Ylitettiin siis valaistu latu ja jatkettiin tietä pitkin suoraan. Oli jo niin hämärää etten erottanut että oliko tiellä auton renkaanjäljet vai hiihtourat kummassakin reunassa. Puita oli kaatunut tien yli ja lunta oli niin paljon etten olisi halunnut kävellä itse. Taas mentiin pätkät käyntiä ja ravattiinkin. Matka tuntui aika pitkältä ja puista päälle tippunut lumi kostutti reisiä. Päätin lopulta ottaa pätkän laukkaakin. Tällä kertaa Easy malttoi laukata suht rauhallisesti. Ehkä syy oli se että mentiin poispäin. Puolen tunnin lenkkeilyn jälkeen oltiin edelleen etääntymässä tallista. Sitten metsä loppui ja tupsahdettiin auratulle tielle. Aavistelin että oltiin sittenkin oikealla reitillä. Käytiin noin 10 askelta kävelemässä kumpaankin suuntaan tietä (toiseen suuntaan se ei tainnut edes jatkua) ja lähdettiin takaisinpäin.
 
Tarkka GPS kun näyttää T-reitin lenkin päässä. Muuten taas reitti ei ole ihan tien kanssa kohdakkain. Tiellä mentiin silti.
 
Ravissa vauhtia oli taas paljon ja hepo rikkoi välillä laukalle. Vauhti pysyi onneksi maltillisena. Maisema ympärillä pimeni ja itse en pian enää hahmottanut polkuja metsästä. Onneksi hepo alla tiesi mistä mennään. Tällä kertaa kun päästiin metsästä takaisin heppareitille niin Easy ei yrittänyt kääntyä takaisin metsään. Nyt mentiinkin kohti tallia eikä takalenkille laukkaamaan. Seuraavassa risteyksessä oli sitten hepan mielestä jotain pelottavaa ja se otti muutaman sivuaskeleen. Olin ehkä lähimpänä tippumista Easyn kanssa tähän mennessä. Ei mennyt onneksi roikkumiseksi vaan horjahdin vain vähän ja kyynärvarsi otti tukea harjasta. Paluumatkalla vähän työskenneltiinkin ravissa ja hepo pyöristyi. Siinä vaiheessa se keskittyi puskiin paljon vähemmän.
 
Reissuun meni taas vain alle tunti vaikka omasta mielestä tuntui hirmu pitkältä. Kartasta katselin että käytiin niukasti Haukiputaan puolella. Kalimenkylän etureunaa siis. Tuonnekin viimeisen tienpätkän varsille meinataan rakentaa taloja, joten nyt on hyvä aika maastoilla kun on vielä metsää ympärillä. Siellä näin metsässä paljon vähemmän pikkupolkuja kuin Aaltokankaan metsissä.
 
Matka 6,8 km, keskinopeus 7,1 km/h, maksiminopeus hillitysti n. 23 km/h.
 
Ongelmia:
kuskin horjahdus
 
Parannusta:
saatiin rauhallista laukkaa maastossa