Lauantaina oli Aaltiksen harjoitusestekisat ja tuntiratsuista buukkasin Koran ratsukseni, luokkaan 80 cm. Meidät oli unohdettu lähtölistalta, joten sain vaikuttaa omaan lähtönumeroon. Menin ihan mielelläni ekaksi, että ehdin sitten huilata ennen seuraavaa rataa. Olo oli edelleen eilisen tippumisen jäljiltä melko rampa ja aamiaiseksi söin liudan särkylääkkeitä ja voitelin itseni ensin kipugeelillä, sitten ice powerilla. Ei ollut kovin ketterä olo.

 
Koralle ei muita kisaajia ollut, onneksi Anne auttoi laittamaan hevosen kuntoon. Minä tuskin selvisin saappaiden laitosta itselleni. Arvosteluna oli 367.1. Radan kävelin pystytysvaiheessa kertaalleen läpi ja rataantutustumisessa uudestaan. Tutkailin mahdollisia oikoreittejä mutta aika vähäisiltä näyttivät vaihtoehdot. Laskin metrimäärät linjoille mutten ajatellut askelmääriä siinä enkä sitten radallakaan. Tuntui etten ollut ihan läsnä, voikohan laittaa särkylääkkeiden piikkiin.
 
Oma versio ratapiirroksesta. Ykkösvaiheessa esteet 1-7 ja kakkosvaiheessa 8-12. Verkka tarkottaa siis muiden heppojen odottelupuolta. Yleisöstä osa oli tuossa linjalla välissä.
 
Luokassa oli 14 lähtijää ja koska oltiin ekana vuorossa niin oltiin siis ekassa verkkaryhmässä. Kyytiin nousin penkiltä ja silti sattui vähän. Kora alkuun vähän kyttäsi (äksä seinän vieressä oli tosi jännä) ja kiemursi mutta enemmän ongelmia oli saada se laukkaamaan kunnolla. Ratsailla olin niin keskittynyt omaan tekemiseeni että kivulias selkä unohtui lähes täysin. Volttailtiin jännempien esteiden ympärillä ja Kora suhtautui joihinkin hieman epäluuloisesti. Vesimatto oli rullalla kakkosesteen alla. Ekat verkkahypyt hypättiin kutoselle väärään suuntaan. Sen alla oli kukkasia. Hyvin päästiin kuitenkin yli. Hyppäsinköhän kerran matalana ja 2-3 kertaa isompana. Seuraavat verkkahypyt hypättiin vitoselle. Ensin se oli pelkkä portti ja saatiin kielto siihen kun laukka hyytyi. Kunnon laukka päälle ja yli. Kun se laitettiin okseriksi niin taisin hypätä vielä kahdesti eikä ollut enää ongelmia.
 
Jäätiin sitten suoraan radalle odottelemaan lähtövuoroa. Toimihenkilöksi seinän viereen ilmestynyt Venla oli Koran mielestä hirmu pelottava eikä meinattu päästä ohi. Onneksi ei ollut vielä kiire. Sitten laukka päälle ja esteistä yli. Joissakin lähestymisissä vähän kiemursi mutta tahdolla päästiin yli. Selkään tuntui että mentiin ok-vauhtia mutta video kavaltaa matamisen. Nyt sentään tajusin radalla että meno hyytyy ja ennen seiskaa napautin raipalla lisää vauhtia. Meinasin tehdä jo aiemmin mutta oltiin jo lähestymässä kutoselle. Osa hypyistä oli vähän kummallisempia loikkia mutta perusradasta (ekasta vaiheesta) selvittiin puhtaasti. Oikaisin sitten kasin jälkeen ykkösen ja vitosen välistä ysille. Ei luultavasti nopeuttanut yhtään. Este numero 11 tuli etusilla alas kun kuudes laukka-askel ei enää mahtunut väliin. Ekalla kerralla tultiin väli viidellä, joka oli huomattavasti parempi. Yhdentoista jälkeen käänsin ykkösen ja kasin välistä. Tällä menolla saatiin 4 vp ja tuloksissa oltiin kahdeksantena. Ilman pudotusta oltaisiin oltu seitsemänsiä eli ei käytännön merkitystä. Voittajalle jäätiin 7 sekuntia.
 
 
Olin suoritukseen kuitenkin tyytyväinen. Hepo käyttäytyi asiallisesti ja päästiin kaikista yli. Laukka pitäisi saada rullaamaan paremmin ja auttaisi jos osaisin vielä istua hypyissä paremmin. Muutamia vääriä- ja ristilaukkoja radalle tuli. Osan Kora korjasi itse pois.
 
Suuri kiitos Annelle videokameran käytöstä ja hepan hoitoavusta!