Kisa-aamuna oltiin tallilla ekoina lähtijöinä, puoli kasilta. Kello soi ilosesti jo puoli kuus. Hevosen harjausta, purujen irrottelua hännästä, tavaroiden pakkaamista, loimitusta ja lopuksi hevosten pakkaamista. Remppa meni nätisti, Delfiä piti vähän suostutella.

 
Kisapaikalla Kiimimgin ratsastuskeskuksella oltiin parikymmentä minuuttia ennen kisakanslian avaamista. Automatkalla askarreltiin vielä kisanumeroita Rempalle. Tosi vähän väkeä oli paikalla kun päästiin perille. Kisahoitajat oli tehokkaita, hoitivat hevoset hienosti ja osasivat ite olla aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ilmottautuminen sujui hyvin muutaman tavaroiden autostahakureissun jälkeen. Ratapiirros tuli noin puolelta näkyville ja sitten piti odotella vielä tovi ennen rataan tutustumista. Aika tiukkoja kurveja oli luvassa. Arvostelussa A.1.0 ei ole uusintaa eikä aikakaan ratkaise, joten esteitä oli vaan 8 eikä tarvinut miettiä mahdollisesti puuttuvaa vauhtia. Estekorkeus tässä aluekisojen seuraluokassa oli siis 70 cm. Kakkosen ja nelosen jälkeen oli tiukat kaarrokset oikealle, mutta vitosesta kasiin olikin sitten kivasti peräkkäin. Kutoselta seiskalle 27,5 m ja seiskalta kasille n. 21 metriä (en muista oliko 20,5 vai 21,5). Takakenttä oli vapun vesisateiden jäljiltä paikoitellen aika lällyä. Hieman huoletti että mitenköhän mahtaa lipsua. Krista käski pitää ulko-ohjan hyvin tuntumalla ettei mennä nurin.
 
Oma lähtönumero oli 27. Olga meni Rempalla numerolla 19 mua ennen. Hirveä kiire tuli omassa verkassa. Kun jalustimet oli oikean mittaset kuulutettiin jo 24 alottamaan. Välistä taisi puuttua pari. Verkassa menin huimat puoli kierrosta ravia ja sitten laukalle. Hyppäsin ristikon, pystyn, okserin (n. 80 cm?), ja pystyn ja ristikon uudestaan. Vähän vauhdilla meni. Onneksi Krista oli siinä huutamassa ohjeita. Hyppäsin taas kuulemma ennen hevosta. Pahus! Viimenen okseri meni kuitenkin ihan ok.
 
Lähtövihellys tuli jo sillon, kun vasta meinasin tervehtiä, sangen nopeasti siis. Hoidin tervehdyksen ja lähdin laukalle. Taas nousi aluksi väärä. Ravin kautta korjaus. Osa hypyistä oli ok, muutamassa jäin jälkeen, ainakin yhden hyppäsi kaukaa, miniaskelia ei tainnut esteiden eteen tulla. Jalustimet meni vähän turhan syvälle jalkoihin. Nelosesteen jälkeen tuli hetkellinen muistikatkos että mitäs nyt, mutta onneksi vitoseste ilmestyi sitten näkökenttään että tuohan se olikin. Vauhtia olisi taas voinut olla hitusen enemmän. En raippaillut lisää. Tällä kertaa ainakin ennen kolmosestettä muistin hengittää. Äkkiähän se oli ohi ja kaikki esteet pysyivät onneksi ylhäällä. Taas olin varautunut noin 8 virhepisteeseen. Jännitti vähän muttei niin paljon kuin aiemmin. Loppukäyntiä menin pitkin ohjin, jossain välissä Remppa taas yritti kiskoja ohjia.
 
Kaikki 4 kisaajaa + Krista saivat siis puhtaat radat ja ruusukkeet. Palkittuja oli huimat parikymmentä, kisaajia lähemmäs 40. Tuli toinen kisaruusuke, tällä kertaa punavalkea. Palkintojenjakoon mentiin ilman hevosia, joten taas jäi kunniakierros väliin.
 
Valkeat kisahousut toimivat hyvin ja ovat edelleen valkoiset. Pidin sinisen takkini päällä kun oli vaan n. +3 ja pilvistä. Osalla oli alueluokissakin huppareita tms. joten ei vissiin kovin tarkkaa sittenkään. Kisoille hintaa tuli 13e (LidRid) + 11e (vinkka + bensat) + 15e (heppa) = 39 euroa. Halvempi kuin edelliset kisat.
 
Takasinpäin tallille ei tarvinut enää lähteä kun tehokas kisahoitaja Iida hoiti homman. Takasin vinkkaan lastaus ei ollut enää Rempankaan mielestä kivaa ja molempia sai taivutella, houkutella ja pakottaa. 90 cm:n luokasta tuli katottua osa. Puhtaita ratoja tuli huomattavasti vähemmän suhteessa osallistujamäärään.
 
Sangen tyytyväinen puhtaaseen rataan mutta ratsastus olisi voinut olla paljon nätimpää. Seuraavat kisat onkin sitten 90 cm, joten parempi ruveta parantelemaan sitä omaa istuntaa ja vauhtia. Tarvikeostoksille voisi myös mennä: valkoinen (kisa)satulahuopa, ehyet suojat ja kisanumeroalusta ois ainakin hyviä olla olemassa.