Ekaa kertaa Moilasten tilalla. Voisi sanoa yksityistilaisuudeksi. Menin ekan poppoon (yhteensä 6 issikkaa) mukana maastoon ja ratsukseni osui Nisse. Nissen näin pari viikkoa aiemmin kentsujen kisojen väliaikashowssa. Kivan näköinen heppa. Ja koska maailma on pieni niin olen käynyt Nissen synnynsijoilla Espoossa ratsastamassa 5 vuotta ennen Nissen syntymää. Korkeutta ratsullani on kuulemma 136 cm. Etukäteen tuli paljon varottelua että hepo on herkkä ja reipas. Ei ylimääräistä liikettä selässä ja tarpeen tullen isojakin pidätteitä. Tarhastakin Nisse on kuulemma pyydystettävää tyyppiä, mutta ruohotuppo auttoi itellä asiaa eikä ratsuni lähtenyt karkuun. Harjauksen ajan oli kuivaa mutta kun sain satulan selkään niin alkoi sade. Ja kun pääsin itsekin kyytiin niin vettä rupesi tulemaan aivan saavista. Muutama salama ja jyrähdyskin näkyi. Nisse oli kyllä mukavan rauhallinen. Kumisaappaista satoi vesi sisään.

 
Kunhan tukikohta jäi taakse niin sade hellitti. Sillalta näin elämäni matalimmalla olevan sateenkaaren. Violetti osa jäi osittain puiden latvojen taakse piiloon. Toinen kaari näkyi joen yllä. Nisse oli siis reipas ja herkkä muttei kuitenkaan pöljäillyt. Kutittavaa nenää uskalsin raapia vasta kun oltiin tiheämmässä paikassa käynnissä. Ohjaus toimi hyvin. Osa mentiin käyntiä, sitten töltättiin. Ravia ei tainnut tulla koko reissun aikana kuin pari askelta. Takapuolituntuma on issikoiden askellukseen vähän huono, joten en osaa sanoa tuliko passiakin. Välillä en kyllä ollut ihan varma että mennäänkö käyntiä vai tölttiä. Matkalla toki laukattiinkin. Yllättäen takaisinpäin laukka oli rauhallisempaa ja saatiin turvavälikin pidettyä hyvin. Siihen laukkapätkään irtosi meiltä myös kenkä toisesta etusesta.
 
Käyntipätkillä sitten vähän asettelinkin ja testasin väistöä, joka onnistui lähes ajatuksen voimalla. Oikealle ohjalle oli vähän hankala saada tuntumaa ja välillä mentiinkin kaula mutkalla. Mutta maastossa ei tarvinnut stressata moisesta. Vesilätäköistä suhattiin hienosti läpi vaikka aiemmin hepo on kuulemma väistellyt niitä. Kertaalleen matkalla olin vähän epäbalanssissa kun hypättiin ojan yli. Itehän oon hautahypyissä aika tunari, joten tässäkin taisin päästä kummastakin jalustimesta eroon. Nisse otti asian onneksi rauhallisesti.
 
Vaikka koko reissun olinkin läpimärkä niin kylmä siellä ei tullut koska aurinko paistoi. Ihan loppumetreillä kun meni pilveen niin rupesi paleltamaan. Pihassa otettiin vielä laukkakierros. Puokkarivauhtiin tottuneena vauhti ei hirvittänyt mutta Nisse oli kyllä tosi ihana <3 Palatessa ilme oli samaa tyyliä kuin tyytyväisillä motoristeilla että hampaanvälit on täynnä hyttysiä.
 
Minä ja Nisse reissun jälkeen.